Itkusta ei tuu loppua, mä en jaksa tätä yksinäisyyttä :(

Yksin

Olen 26-vuotias nainen. Ja olen niin yksinäinen että ihan ihmetyttää mitä järkeä tässä elämässä on.

Teini-iässä jouduin muuttamaan traumaattisten asioiden takia pois kotikaupungista ja kaverit jäivät sinne. En ole kyennyt solmimaan uusia kaverisuhteita sen jälkeen. Halua olisi, mutta en ole ketään löytänyt..

Sukuni asuu muualla ja heistä kukaan ei ole ottanut minuun yhteyttä puoleen vuoteen (kummisetä, mummu, veli, enot jne). Äitiini laitoin välit poikki kesällä, koska hän jäi valheesta kiinni (tapahtunut useasti, enkä enää jaksanut enempää pahaa oloa) ja isänikin asuu muualla. Hänestä kuulunut viimeksi kesällä kun laittoi nimipäiväonnittelut. Eilen laitoin hänelle isänpäiväonnittelut ja kysyin, mitä kuuluu. Hän vastasi "kiitos. Ei kuulu mitään".

Puhelimeni on oikeasti soinut muun kuin lehtimyyjän toimesta viimeksi heinäkuussa. Kukaan, ei siis yksi ainoakaan ihminen ole kysynyt 4-5kk aikana mitä kuuluu tai ottanut muullakaan tavoin yhteyttä.

Itken taas yksinäisyyttäni enkä ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt elämässäni, että ketään ei kiinnosta yhtään mitä minulle kuuluu.
Kyyneleet vaan valuvat ja tuntuu niin pahalta :( Olen kuitenkin mieleltäni ja ulkoisesti "terve" jos niin voi sanoa. Olen kouluttautunut, en ole liikkunut huonoissa porukoissa jne. Kaupungilla kävellessä olen kuin kuka tahansa ikäiseni ja tuskin kukaan ulkoapäin huomaakaan mitä tuskaa käyn elämässäni läpi.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Minä olen saanut kavereita netistä, kun livenä olen liian ujo tutustumaan. En ole enää niin yksinäinen kun on edes nettikavereita :)

Vierailija

Oletko työelämässä ja harrastatko mitään? Oletko kokeillut koskaan kansalaisopiston tai vaikkapa avoimen yliopiston kursseja? Kirjekavereita, vaikka ulkomailtakin? Onko täysin mahdotonta, että ottaisit yhteyttä vanhoihin kavereihisi tai sukulaiseen?

Vierailija

Voi.. Mulla on ihan täsmälleen samanlainen tilanne, ja olen myös 26. Asuttaisipa samassa kaupungissa. Meistä voisi tulla hyvät ystävät kun kumpikin ymmärtää toisen tilanteen eikä tarvitse selitellä ja saada hölmistyneitä katseita.

N26

Vierailija

Millaisessa paikassa asut? Olisko sun mahdollista aloittaa jotain harrastusta yms? Itsekin olen ollut yksinäinen, mutta onneksi päässyt siitä ohi jo. Entä, voisitko etsiä esim netistä seuraa? Varmasti jossain on ihmisiä, jotka olisivat mielellään ystäviäsi! Tsemppiä!

ei ne kotiin tule hakemaan

Oletko kokeillut mennä johonkin ryhmiin mukaan? Kursseille tai harrastuksiin? Niistä löytää monesti uusia tuttavuuksia joiden kanssa saattaa se ystävyykin muodostua. 

Vierailija

Voi sinua. Mitä jos aloittaisit jonkun harrastuksen? Hommaa vaikka koira kaveriksi ja ala  lenkkeillä sen kanssa ja tutustua muihin koiranulkoiluttajiin.  Oletko pitänyt itse sukuun yhteyttä?  Oletko töissä tai opiskeletko? Hirveän paljon yksinäisiä ihmisiä tuntuu olevan.

Vierailija

Jospa joku ilta laittautuisit nätiksi ja menissit ravintolaan/baariin/tanssipaikkaan? Jos otat ihmisiin katsekontaktia ja hymyilet niin joku saattaa tulla juttelemaan. Voit toki myös mennä juttelemaan jollekin kuka näyttää yksinäiseltä. Tutustuminen ja kavereiden saaminen lähtee pienestä. Kotiin ei kannata jäädä yksin murehtimaan!

Vierailija

Onhan sulla meidät :). Juu ymmärrän sua, tuntuu varmaan tosi pahalta, mutta voitko ajatella että yksin on parempi kuin huonossa seurassa ja pssst. ei niitä ystäviä joka sormelle ole kovin monella muullakaan. Voimia!

Vierailija

Oletko itse ottanut yhteyttä sukulaisiin?
Ystäviin kotipaikkakunnalla?
Oletko itse hankkinut työkavereita illanviettoon?
Oletko itse alkanut harrastaa?
Liittynyt urheiluseuraan?
Käynyt ulkona?

Ei ne sua kotoa hae. Vaivaa pitää nähdä.

Vierailija

Voi sinua. Tunnen surua ja myötätuntoa puolestasi. Itsekin näin kolmikymppisenä huomaan, kuinka ystävät alkavat yksi toisensa jälkeen tippua pois kun asuu toisella paikkakunnalla. Lasten kautta vähän olen muihin tutustunut, mutta ystävystyminen on työlästä ja hidasta. Toisaalta on aika normaalia, etteivät muut sukulaiset kuin ihan lähiperhe pidä yhteyttä. Älä sääli itseäsi, jos ei enosi soita, ei muidenkaan enot soittele. En osaa neuvoa sinua, mutta tuskin neuvoja kaipaatkaan, vaan kuuntelevia korvia. Toivon sinulle voimia, yksinäisyys on kamalaa, mutta ei koskaan välttämättä lopullista.

Vierailija

Käy vanhalla paikkakunnallasi moikkaamassa ja pyydä heitäkin käymään sinun luonasi? Itse olen asunut jo 3 kaupungissa elämäni aikana ja olen nuori, ystävänikin siis asuvat eri puolilla Suomea. Harrastuskaveri sivustolta löysin pari ihanaa ystävää, suosittelen tutustumaan siihen sivuun. Soittele myös vanhoille ystävillesi. Tiedän tunteesi, mutta älä valita kotona vaan tee asialle jotai niin kaikki on paremmin :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat