ystäväni kertoi 2 vuoden lapsettomuudestaan..

on seuraavassa linkissä:



http://www.simpukka-yhdistys.fi/laheiset.php



ja lisää tietoa löytyy lapsettomuutta käsittelevistä linkeistä, joita myös löytyy yhdistyksen sivuilta.



Ihanaa kun haluat tukea ystävääsi, toivon teille antoisaa ystävyyden jatkoa ja heille hoitojen onnistumisia!

Kuuntele, jos hän haluaa kertoa kokemuksistaan, hoidoistaan, kamalasta olotilastaan. Älä kysele liikaa, mutta ole kiinnostunut hoitojen vaiheista. Ei sinun tarvitse lapsiaiheita välttää, sehän on sinun elämääsi. Mutta älä vaikeana päivänä kuitenkaan sano, että ole onnellinen ettei sinulla ole lapsia... Näitä minä kuulin kun kärsin lapsettomuudesta. Vaikea asia tuo on kaikille läheisillekin, mutta älä ala pelkäämään ystävääsi tai välttämään tiettyjä puheenaiheita, koska silloin niitä sammakoita pääsee helposti suusta. Olet varmasti hyvä ystävä.

Ei sillä etteikö kiinnostaisi tai harmittaisi vaan ihan se että haluaa antaa toiselle rauhaa kun on synnyttänyt. Johan sielä ravaa porukkaa muutenkin.



Itse menen sairaalaan vaan jos pyydetään.



Pari lapsettomuudesta kärsinyttä tiedän, eikä heitä kyllä haittaa minun saamani lapset.

Paras on, jos et ala vältellä puheenaiheita hänen kanssaan. Etkä myöskään ala jauhaa hänen asiastaan. Joskus voit kysyä, mitä hänelle kuuluu, mutta itse en ainakaan haluaisi enempää. Haluaisin ainakin itse jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti. Asian kertomiseen on varmasti ollut suuri kynnys. Ethän levitä asiaa eteenpäin. Ja älä missään nimessä anna mitään neuvoja!!!!

Olisin halunnut olla rauhassa, kiva siinä yrittää imettääkin kun vauva karjuu punaisena ja toiset vahtaa vieressä... Tulkaa vain jos käsketään!

Ei sillä etteikö kiinnostaisi tai harmittaisi vaan ihan se että haluaa antaa toiselle rauhaa kun on synnyttänyt. Johan sielä ravaa porukkaa muutenkin.

Itse menen sairaalaan vaan jos pyydetään.

Pari lapsettomuudesta kärsinyttä tiedän, eikä heitä kyllä haittaa minun saamani lapset.

ja toisekseen, mun mielestä oli mukavaa kun tultiin sairaalaan katsomaan, varsinkin toisen lapsen kanssa kun mies oli suurimman osan aikaa kotona esikoisen kanssa.

Ne neuvot vain tuntuu ihan sairaan pahalle.

- jos on normaali seksielämä niin vuodessa tulee raskaaksi

- kun lopettaa stressaamisen niin heti tulee raskaaksi

- kun laihduttaa niin tulee raskaaksi (totta osalla, osalla ei)

- olisi kannattanut yrittää nuorempana



t.8

Kenties nämä kuolemattomat:



- lopettakaa yrittäminen

- jalat kohti kattoa seksin jälkeen

- juo greippimehua

. jne...



Huoh...



t. ex-lapseton

Melkein kaikki on kuultu ja kumma kyllä vasta ivf toi tuloksen...



ysi

sinun ei tarvitse yrittää tietää miltä ystävästäsi tuntuu, koska se on täysin mahdotonta vaikka olisit kuinka empaattinen ihminen. Näytä, että sinua harmittaa ystäväsi puolesta. Sinun ei myöskään tarvitse keksiä mitään erikoista sanottavaa esim. epäonnistuneen hoidon jälkeen. Joskus minua helpotti eniten kun vertaistukiryhmäläinen sanoi epäonnistuneen hoidon jälkeen yksinkertaisesti : "voi paska!"

On muuten luokiteltu yhdeksi maailman merkittävimmäksi lääketieteen keksinnöksi. Eikä ihme.



ysi

Kuulostaa niin tutulta...

Meillä yritettiin lasta kaikin keinoin 13 v.

Sitten IVF toin pienen nyytin.

Siihen mennessä oltiin kuultu n viisi miljoonaa neuvoa ja ohjetta. Ja on se kumma kun ei niitä lapsia teille nyt tule...

Eihän kukaan (kai) pahaa tarkoittanut, mutta muutaman kerran kävi mielessä -ei niin kauniita ajatuksia- näiden kommenttien ja ohjeiden antajalle.

mutta todennäköisesti neuvoja vain yrittää keksiä jonkun keinon teidän ahdinkoon. On noloa olla tyyliin "empä ossoo sannoo mittään". Varmaan osaatte kuvitella tilanteen, jossa itsekin annatte jonkun päättömän neuvon vain koska jotakin pitää sanoa. On oikeasti vaikea olla hiljaa ja neuvo tarkoittaa oikeasti kannustusta. Sitä, että vaikka ette neuvoa noudattaisikaan, niin uskon, että saatte vauvan jonakin päivänä. Uskokaa pois, että muut kanssaihmiset ovat aidosti surullisia teidän puolestanne!

olen pari kertaa miettinyt että eivätkö hanki lapsia, mutta periaatteesta en rupea kyselemään muilta mitään. koska nuo asiat eivät minulle kuulu! jos ottaa esille niin sitten juttelen.. nyt vaan mietin miten jatkossa.. kun on noin kertonut. pitäisikö olla puhumatta vaan vai kysellä enempää?

ap