Miten jaksaa eteenpäin kun tuntee miestään kohtaan pelkkää vihaa?

15-vuotias lähtee ensi vuonna opiskelemaan, se on sille ihan sama kärsitkö isäpuolen kanssa samassa taloudessa. Juttelepa sen kanssa nyt vakavasti uudestaan, ja kysy että mitä hän oikein pelkää tapahtuvan jos eroatte.

Vierailija kirjoitti:

Olen/olemme jo siinä pisteessä ettei miehen tarvitse kestää vihaani. Olen todennut että mikään ei auta ja kitkutan päivästä toiseen. Eikö kellää tosiaan ole vastaavaa tilannetta? Ap

Tosta sun viimesestä lauseesta saa sen käsityksen että luulet että monetkin mammat elää miesten kanssa ketä VIHAA!

Joo olen ajatellut terapiaan menemistä. Ap

No ei varmaan monet mutta luulen etten ole ainut joka on suhteessa lasten vuoksi. Ap

Siis mies ei ole lasten isä? Miten se, että perhe pysyy koossa voi olla heille niin tärkeää? Oletko mennyt heille lupaamaan jotain, tyyliin ette enää joudu kärsimään virheistäni? Ja se on heillä nyt kainalosauvana hyvinvoinnissaan? Ei kovin vakaalle perustukselle rakennettu juttu, hei, jos näin on. Sori jälkiviisaus.

Mies on nuorimman isä. Vanhemmilla lapsilla on parempi suhde isäpuoleensa kuin omaan isään. Meillä oli alkuaikoina ihan unelmaperhe. Vieläkin vietetään kaikesta huolimatta aikaa yhdessä perheenä. Parisuhteesta ei vaan voi puhua koska kannan vastuun yksin joka asiasta ja emme ole fyysisessä tai henkisessä kontaktissa millään lailla. Ap

Lapsellekin voi tarjota mahdollisuutta jutella asioista esim. perheneuvolassa. Hän tarvitsee tukea että ymmärtää eron syyt ja hyväksyy asian. Ei kukaan lapsi halua olla syypää vanhemman kärsimykseen.