Kirjoita runo otsikolla Elämän ikuinen marraskuu

Vierailija

-

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Haudanharmaa maisema,

jokainen pudonnut lehti kuin menetetty rakkaus.

Hämärässä kivikin on hauras ja heikko.

Elämän ikuinen marraskuu.

Vierailija

Sielunmaisemani on sumuinen,harmaa,
kai maksan nyt sitä kuuluisaa karmaa.
Lehdet syömmeni hitaasti lakastuu.
On elämän ikuinen marraskuu.

Vierailija

Elämän ikuinen marraskuu

Oi, pimeä maaraskuu
tuo elämän ikuinen.
Musta ja märkä marraskuu
vanhan kuolo ja levolle lasku
uinumaan, jotta voi taas herätä.
Ensilumi ja räntä ja
ihmiset mustissaan sateessa.
Väsymys ja kylmä.
Oi, mene jo pois marraskuu!

Vierailija

Marraskuun aurinko on märkään asfalttiin heijastuva katuvalo
Kello menettää merkityksensä
Päivä on pimeä kuin yö eikä aamu koskaan saavu
Kaipuu valoon kasvaa mutta pimeyden määrä on vakio

Valon lapsi

Mustaan kietoutuneena,taivaalle katson. Lentokoneen valot häviävät pimeyteen. Tähdetkään ei näy, että voisin toivoa... Kyyneleet silmissä sytytän kynttilän.

Vierailija

Lehdet mätänevät ruskeina

odottavat turhaan lumivaippaa

joka kätkisi rumuuden

ja virkistäisi nuutuneen mielen

Elämän ikuinen marraskuu

on kuin kaurapuuro ilman voisilmää.

Pysyn hengissä, mutta siinä se sitten onkin.

Karua arkea.

Suomalaisessa sisulla läpi harmaan kiven.

Ehkä ikuinen marraskuu loppuu joskus. Lupaathan?

Vierailija

Olla ja möllötän

sängyllä köllötän,

välillä jotain haukkaan

ja villakoirat saa nurkissa paukkaa.

Loppuelämän harmaus,

se olikin vain kangastus.

Ja kohta tulee valo.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat