Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko tämä normaalia empatiaa?

Vierailija

Mulla on koko päivän ollut paha mieli isänpäivän takia. Yleensä isänpäivällä ei varsinaisesti ole mulle merkitystä. Oma isäni ei ole kovin suuressa roolissa elämässäni. Toivotan hyvät isänpäivät ja kahvitellaan yhdessä.

Tänä vuonna ystävystyin kuitenkin tyttöön, jonka isä kuoli masennukseen muutama vuosi sitten. Myös keskustelupalstoilla moni kertoo, kuinka muistelee edesmennyttä isäänsä. Tulee surullinen mieli näiden ihmisten puolesta, ja nyt on koko päivä ollut ankeaa. Onko normaalia, että muiden elämät vaikuttavat näin omiin tunteisiin?

Kommentit (15)

Vierailija

Ei se oikeastaan ketään hyödytä jos suret heidän puolestaan. Mun isä on kuollut eikä elämäni sen vuoksi surkeaa ole.

Vierailija

Sitä sanotaan projektioksi.

Projisoit omia tunteitasi toisiin. Kerrot ettei oma isäsi ole kovinkaan tärkeä. Suret silti puolituttujen ja tuntemattomien isättömyyksiä. Oikeasti pyrit osalliseksi tunteesta, jota et uskalla kokea itse. Rakkaus, toivo, ikävä, tunteet sitä kohtaan mitä oma isä on ollut, tai mitä hän ei ollut mutta olisi toivonut hänen olevan.

Kuvittelet toisten tuntevan jotain mitä ehkä itse tuntisit jos voisit tai uskaltaisit tuntea. Eli ei, ei se ole normaalia empatiaa, tuskin empatiaa laisinkaan. Uskaltamattomuutta uskaltautua omaan elämäänsä.

A.p.

Vierailija kirjoitti:
Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Ei se sitä. Kun oon viime aikoina pohtinut ja analysoinut paljon mun tunteita. Ihan ku harvoin tuntisin mitään. Mikään ei pahemmin liikuta enää. Mut nyt on tänään ollut masis päivä, kun oon miettiny tota. Niin lähinnä mietin, että tuollaistako empatia on.

A.p.

Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan projektioksi.

Projisoit omia tunteitasi toisiin. Kerrot ettei oma isäsi ole kovinkaan tärkeä. Suret silti puolituttujen ja tuntemattomien isättömyyksiä. Oikeasti pyrit osalliseksi tunteesta, jota et uskalla kokea itse. Rakkaus, toivo, ikävä, tunteet sitä kohtaan mitä oma isä on ollut, tai mitä hän ei ollut mutta olisi toivonut hänen olevan.

Kuvittelet toisten tuntevan jotain mitä ehkä itse tuntisit jos voisit tai uskaltaisit tuntea. Eli ei, ei se ole normaalia empatiaa, tuskin empatiaa laisinkaan. Uskaltamattomuutta uskaltautua omaan elämäänsä.


Jaa okei :/ No sitä sitten.

Vierailija

Mun mielestä sulla on joku isompi tyhjiö elämässäsi, jota täytät muiden ihmisten surujen ammattisurijana ja pyytämättä. Hyvin rasittavaa. Etenkin jos suret silmät päästäsi jonkun vieraamman puolesta tuollaisessa asiassa että isää ei enää ole tai eivät ole väleissä, niin ei se mitään empatiaa ole, vaan sitä samaa kuin kaikki muukin teatraalinen liika kohkaaminen somessa ja palstoilla vähän yhden jos toisenkin asian suhteen. Sä höyryät.

Vierailija

Soita tälle ystävällesi ja koita avata hänelle asiaa ja keskustelua aiheesta. Luulen että saat jonkinlaisen rauhan kun kerrot tuntemuksistasi ja hän mahdollisesti kertoo omia tunteitaan.

Olet mielikuvituksesi varassa ja se voi viedä sinua harhaan ja saada olosi kurjaksi.

A.p.

Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sulla on joku isompi tyhjiö elämässäsi, jota täytät muiden ihmisten surujen ammattisurijana ja pyytämättä. Hyvin rasittavaa. Etenkin jos suret silmät päästäsi jonkun vieraamman puolesta tuollaisessa asiassa että isää ei enää ole tai eivät ole väleissä, niin ei se mitään empatiaa ole, vaan sitä samaa kuin kaikki muukin teatraalinen liika kohkaaminen somessa ja palstoilla vähän yhden jos toisenkin asian suhteen. Sä höyryät.

Mut en mä yleensä sure toisten asioita tai ystävien murheet ei hetkauta mua. Siks tää kummastuttaakin. Eikä tää siis ole mitään huomionhauisuutta tai draamailua. En mä oo sanonu tästä kellekään. Johan vituttais kuulla isänpäivänä "Kas, nyt on isänpäivä. Susta tuntuu varmaan inhottavalta."

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Soita tälle ystävällesi ja koita avata hänelle asiaa ja keskustelua aiheesta. Luulen että saat jonkinlaisen rauhan kun kerrot tuntemuksistasi ja hän mahdollisesti kertoo omia tunteitaan.

 


Toihan olis just itsekästä ja typerää.

A.p.

Vierailija kirjoitti:
Tahdotko läheisemmät välit isääsi? Saiko se keskustelu sinut miettimään omaa isäsuhdettasi?

Ei saanut. Enkä kaipaa läheisempiä välejä, kun olen jo tottunut tähän. Tai siis välillä olen kateellinen kavereiden hyville isäsuhteille, mutten pysty itselleni kuvittelemaan sellaista. En oikeastaan edes pahemmin pidä isästäni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahdotko läheisemmät välit isääsi? Saiko se keskustelu sinut miettimään omaa isäsuhdettasi?

Ei saanut. Enkä kaipaa läheisempiä välejä, kun olen jo tottunut tähän. Tai siis välillä olen kateellinen kavereiden hyville isäsuhteille, mutten pysty itselleni kuvittelemaan sellaista. En oikeastaan edes pahemmin pidä isästäni.

Ehkä sä suret sitten sitä, että tavallaan olet myös menettänyt isän tai vaikka hän ei olekaan kuollut tai ettet saanut sellaista isää kuin halusit?

A.p.

Vierailija/ kirjoitti:

Ehkä sä suret sitten sitä, että tavallaan olet myös menettänyt isän tai vaikka hän ei olekaan kuollut tai ettet saanut sellaista isää kuin halusit?

Hmm.. niinpä kai sitten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on koko päivän ollut paha mieli isänpäivän takia. Yleensä isänpäivällä ei varsinaisesti ole mulle merkitystä. Oma isäni ei ole kovin suuressa roolissa elämässäni. Toivotan hyvät isänpäivät ja kahvitellaan yhdessä.

Tänä vuonna ystävystyin kuitenkin tyttöön, jonka isä kuoli masennukseen muutama vuosi sitten. Myös keskustelupalstoilla moni kertoo, kuinka muistelee edesmennyttä isäänsä. Tulee surullinen mieli näiden ihmisten puolesta, ja nyt on koko päivä ollut ankeaa. Onko normaalia, että muiden elämät vaikuttavat näin omiin tunteisiin?

Höpö höpö.

Vierailija

Tuo on sympatiaa, ei empatiaa. Empatia on toisen tunteiden ymmärtämistä, sympatia niihin tunteisiin eläytymistä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat