Lue keskustelun säännöt.
Vihaan marraskuuta ja vihaan viikonloppujen loputonta siivoamista
08.11.2015 |
En tajua miten meidän kämppä on siinä kunnossa että koko ajan pitää siivota/ on siivottavaa mutta niin se vaan on. Yksi tekee voileivän ja keittiö pitää siivota perässä vaikka tarvikkeet olisikin laitettu paikoilleen niin niitä muruja on jäänyt pöydälle. Postinläjityspöytä (sen alla lymyää ruokapöytä) pursuaa ja tursuaa ja vaikka lajittelee keskeneräiset erikseen, niin silti siinä on menossa ja tulossa tavaraa&paperia. Kaikki nettikirppiksellä myynnissä olevat on läjässä yhdessä nurkassa (raivoisa yritys päästä tavarasta eroon mutta niitäkin on aina odottomassa hakijaa/ ilmoitusta yms.) Eteinen on järkyttävä; on pihakenkiä, työkenkiä, saappaita, lenkkareita. Pipoja ja hanskoja kuivumassa ja villasukkia odottamassa paria ja koiran ulkoilutusremmit siinä vieressä. Eteisen kaappi on täynnä kasseja ja pusseja. Takkahuoneessa on puita ja takkapuiden läheisyydessä on aina roskaa. Terassilla on kauden vaihto eli viimeiset kukat odottaa kuolemantuomiota vaikka lyhdyt alkaa olla paikoillaan. Siivottavaa ja siistittävää lisää. Yksi matto odottamassa pesua, joka odottaa sitä että saunassa kuivumassa oleva matto saadaan myytyä tai vietyä kierrätykseen jne. jne. jne
Mitään ei saa tehtyä rauhassa loppuun kun pitää viedä tai hakea joku harrastuksesta. Tai laittaa ruokaa että saa taas siivota keittiön. Mies siivoaa pihaa ja autotallia talvikuntoon, pesee pihakalusteita ja silppuaa lehtiä.
Kaikki supermammat on aamulla käyneet vetämässä pitkän lenkin, sitten laittaneet herkullisen, terveellisen ja upean isänpäiväaterian koko suvulle ja loppujen lopuksi istuvat sohvassa lukemassa sivistävää kirjaa. Upeat ja lahjakkaat lapset hoitaa harrastuksensa itsenäisesti samoin kuin koulunsa ja supermamma kiitää urallaan voitosta voittoon. Koti esiteltiin Glorian Kodissa vuosi sitten ja siellä on aina hiljaisen rauhallista eikä mitään turhaa missään. ARGH! meidän arkikaaos ei voisi olla kauempana. Mitään ei saa valmiiksi ja taas mennään minuuuttiaikataululla. Ja siinä välissä tarttis taas imuroida, laittaa pyykit kuivumaan/ lajitella kunkin pesukoriin ja ulkoiluttaa koirat.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei marraskuuta ole tarkoitettu makoiluun ja uinumiseen. Ei mitään kuukautta ole. Siksi ne naapurin supermammat kiitää lenkillä ja syö terveellisesti.
Liikunnasta saa energiaa ja pää tuulettuu. Kun on kroppa ja mieli on kunnossa, ei jaksa stressata turhista asioista kuten leivänmuruista pöydällä.
Kaikkein helpoin tapa pitää koti siistin näköisenä on: vähän tavaraa, vähän huonekaluja. Kaikelle oma paikkansa, ei tursumista ja pursumista. Luopukaa. Pölyt, koirankarvat ja murut on helppo siivota silloin tällöin kun lattiat on tyhjät.
Laita keittiön pöydän viereen iso kori tai laatikko ja sinne esim. paperikassi, ja nakkaa lehdet aina pois pöydältä.
Elämää hankaloittavia asioita on mm. matot, koriste-esineet ja pöytäliinat. Vältä niitä.
Marraskuukin on itse kullekin tarkoitettu juuri sellaiseksi, kuin itse kukin ottaa omalta sisimmältään ohjeen vastaan. En ainakaan itse ole kovinkaan ulkoaohjautuva, joten pidän vitsinä tuota tekstisi ekaa osaa. Jos luonto olisi tahtonut meidät kaikki tekaistavan samasta muotista, luonto olisi sen niin tehnyt. Vaan eipä tehnyt, sen sijaan teki meistä niin erilaisia ja moneen lähtöön löytyviä, että sehän se eräs elämän mauste onkin. :) Mä veisin ovelle liikasuorittajat mun kodistani, tämä ei ole mikään suorittamo! Siis siinä tapauksessa jos yrittäisi liikaa tuputtaa omaa tapaansa minulle.
Ai liikunta on vitsi? Oletko masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mites sitten kun on enemmän kuin yksi harrastus? Esimerkiksi pelkästään kypäriä löytyy äkkiseltään lueteltuina: 2 ratsastuskypärään, 4 pyöräilykypärää, 3 moottoripyöräkypärää, 4 laskettelukypärää, yksi softauskypärä ja maski. Siihen vielä yksi remontointia ja korjaamista harrastava ja toinen käsitöistä lähinnä tällä hetkellä haaveileva päälle; on jos jonkinlaista projektia joka paikassa. Ja tällä hetkellä kesäkalusteet, pihaleikkivälineet ja puutarhatyökalut yrittää löytää oman varastosopukan.
Meille ei tule tavaraa, jolle ei ole osoitettu ensin omaa paikka kotona. Jos harrastuskamaa ei mahdu säilyttämään hyvin, sitä ei osteta. Kyse on prioriteeteista: jos mahdollisuus omistaa kymmeniä erilaisia kypäriä ja pitää levällään monia "projekteja" ovat tärkeämpiä kuin kodin järjestys, ei auta valittaa. -24
Hmm...Eli jätät moottoripyörä- tai pyöräilykypärän ostamatta jos ei mahdu teille? Tai jätät mieluisan harrastuksen, jos välineet eivät mahdu kotiisi? Sehän se vasta fiksua on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei marraskuuta ole tarkoitettu makoiluun ja uinumiseen. Ei mitään kuukautta ole. Siksi ne naapurin supermammat kiitää lenkillä ja syö terveellisesti.
Liikunnasta saa energiaa ja pää tuulettuu. Kun on kroppa ja mieli on kunnossa, ei jaksa stressata turhista asioista kuten leivänmuruista pöydällä.
Kaikkein helpoin tapa pitää koti siistin näköisenä on: vähän tavaraa, vähän huonekaluja. Kaikelle oma paikkansa, ei tursumista ja pursumista. Luopukaa. Pölyt, koirankarvat ja murut on helppo siivota silloin tällöin kun lattiat on tyhjät.
Laita keittiön pöydän viereen iso kori tai laatikko ja sinne esim. paperikassi, ja nakkaa lehdet aina pois pöydältä.
Elämää hankaloittavia asioita on mm. matot, koriste-esineet ja pöytäliinat. Vältä niitä.
Marraskuukin on itse kullekin tarkoitettu juuri sellaiseksi, kuin itse kukin ottaa omalta sisimmältään ohjeen vastaan. En ainakaan itse ole kovinkaan ulkoaohjautuva, joten pidän vitsinä tuota tekstisi ekaa osaa. Jos luonto olisi tahtonut meidät kaikki tekaistavan samasta muotista, luonto olisi sen niin tehnyt. Vaan eipä tehnyt, sen sijaan teki meistä niin erilaisia ja moneen lähtöön löytyviä, että sehän se eräs elämän mauste onkin. :) Mä veisin ovelle liikasuorittajat mun kodistani, tämä ei ole mikään suorittamo! Siis siinä tapauksessa jos yrittäisi liikaa tuputtaa omaa tapaansa minulle.
Ai liikunta on vitsi? Oletko masentunut?
En ole. En myöskään sanonut että kaikki liikunta olisi vitsi, mutta luit kuten halusit. Sun toi superosio sai sen torjuntareaktion aikaiseksi. Mutta säntäilepä sinä, en estä eikä kiinnosta (et kiinnosta). Mulla on riittävästi sisäistä viisautta kuunnella itseäni, en myöskään ole mikään säntäilevä kone, joten en siis todellakaan kuuntele itseni ohitse joitain hemmetin "supermammoja" ja apinoi heitä kuin vähämielinen, jos en itse jotain asiaa allekirjoita. "Supermammoja", joista aina osa päätyy lopulta bönärin kautta pakkolomalle ja sitten saadaankin aika pian kuulla saarnoja valaistumisista ja ties mistä uusista oivalluksista, että siis niinkö koko elämän ei pitäiskään olla pelkkää suorittamista... Niinkö? No jotkut on tajunneet sen lähtien aina. :D On nähty. Älä ala mulle. ;)
Miksi pitää ylimääräisillätavaroillTienata ?
Minua ei haittaa yhtään laittaa kierrätykseen tavaraa, joka on minulle tarpeeton ja josta ei saa rahaa.
Minulla on fb.n ryhmissä pari kansiota eri ryhmissä, kummassakin n 100 tavaraa.
Mitä haluan vaihdoksi lista on hyvin hyvin pitkä ja laaja, monelta varmaan löytyy kotoa niitä ylimääräisinä.
Työmatkoilla teen vaihdot ja aikaa ylimääräistätähän ei juurikaan mene. 2 x vuodessa minun kotoa haetaan 10 banaanilaatikollista tavaraa ja kirpparin omistaja hinnoittelee ja myy ne kirppiksellään.
Hän kaikki mitkä ei ole liikkunut x aikaan laittaa hyllyle jossa kaikki maksaa 10 senttiä.
Jos sielläkään ei liiku, vaatteet vie lumppukeräykseen ja poltettavan heittää pesään.
Meillä menee siivoukseen päivässä n 15 min aikaa.
Kaikilla on oma paikkansa ja ne on helppo löytää
Jos meille yhtäkkiä tulisi hirveä kasa esim kypäröitä, sitten niille pitää vaan keksiä paikka.
Mutta en tajua miksi niitä pitää eteisessä säilyttää ?
Koska kiertokulku toimii hyvin myös lasten huoneissa, niitäsäilytettäisi lasten omissa vaatekaapeissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja kirjoja on paljon, ne ovat tänä päivänä arvottomia; kierrätyskeskus ei ota ja ainoa paikka on paperinkeräys. Tuskaa laittaa rahalla ostettuja kirjoja paperinkeräykseen.
Bookcrossing.com - laita kirjasi ilmaiseksi kiertoon pois pölyä keräämästä ja tuota samalla iloa muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa haalia enemmän tavaraa kuin kotiin siististi mahtuu, niin sitten pitää hyväksyä se, että koti ei ole siisti. Tämä on vähän sama asia kuin ne valitukset, että rahaa ei jää säästöön mutta silti mistään ei olla valmiita tinkimään. Tai kuinka ei laihdu mutta haluaa silti syödä paljon eikä halua harrastaa liikuntaa. Tai tai tai...- nii-in, jotkut valinnat sulkevat pois toisia tai ainakin vaikeuttavat niitä suunnattomasti.
Fiksu ymmärtää sen ja valitsee kahdesta vaihtoehdosta itselleen mieluisamman eikä valita, kun taas tyhmä yrittää epätoivoisesti saada molemmat, stressaantuu ja valittaa koko ikänsä kun ei onnistu. Jos haluaa ne 20 eri kypärää ja 100 eri keskeneräistä projektia, niin sitten hyväksyy ettei koti ole siisti (tai vaihtoehtoisesti ostaa isomman kodin ja säilytystilat). Sillä selvä. Mitään taikakonstia tähän ei ole.
Vähän aiheen ohi mutta onko olemassa mitään tutktimuksia siitä, että onko olemassa ihmisiä, joita liikunta ei saa pirteämmäksi, energisemmäksi tai hyväntuuliseksi? Olen itse moinen nykyajan looseri. Olen aamu-unisena yrittänyt mennä aamulla salille/ uimaan/ lenkille jonkin aikaa ( viikkoja/ taisi jotain kokeilua kestää muutama kuukausi) --> koko loppupäivän vähän jetlag-tyyppinen olo; vähän puulla päähän lyöty ja lähinnä väsynyt. Olen koittanut montaa lajia vuosien varrella ja harrastanut 1-3krt/vko säännöllisesti viisikin vuotta putkeen mutta teen sen kun nykymaailmassa on pakko, en sen takia että se antaisi minulle mitään. Yksi harrastus on säilynyt jo kymmeniä vuosia mutta sitä en hinnan takia pysty harrastamaan kuin 1-2krt/vko eli terveyden kannalta ei riittävästi. Eli pakko vastentahtoisesti harrastaa ilman mitään kuuluisia hyvänolon fiiliksiä koskaan. Olen kuvitellut että ne mahtavat fiilikset tulee aikanaan tai että aamutreeneihin tottuisi. Ei ole näkynyt eikä kuulunut. Onko muita samanlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa niistä, jotka eivät ymmärrä, mikä on ongelma on säilyttää tavaroita, ei ehkä tiedä, miten ahtaasti toiset asuvat. Meillä on pieni kämppä, jossa aivan liikaa tavaraa. Eteisessä ihan oikeasti ei ole tilaa Suomen säävaihteluita ajatellen. Työhuonetta ei ole, minne järjestää paperit. Lapset jakavat huoneen ja heidän vaatekomerossa on niitä kausikamoja ja muita. Kellarissa tarttuu kellarin haju, sinne ei voi viedä esim. vaatteita.
Kun sukulaiset tuovat lapsille lahjoja, ei niitä voi vain kiertoon nakata, jotta ei tarvitse koko ajan siivota. Samoin ei varmaan tee parisuhteelle hyvää, jos heitän pois miehen rakkaaseen harrastukseen liittyvät kamat nurkista pyörimästä. Eli vaikeaa on.
Neuvot, että jos ei käytä jotain vaatetta vuoteen, voi heittää pois, sopivat ehkä ihmisille, joilla ei tarvitse työn kautta miettiä pukeutumista. Olen pyrkinyt järkkäämään vaatekaapin niin, etten säilö ylimääräisiä, mutta minulla on esim, silloin tällöin työmatkoja todella kuumiin maihin. Eli on oltava siistejä, kesäisiä työvaatteita noin viikon tarpeisiin. Suomen oloissa niitä ei tule käytettyä kovin usein, mutta sitten kun tällainen matka tulee, auttaa kummasti arkea, ettei tarvitse koko garderobia hankkia matkan edellä.
Samoin olen huomannut, että vaikka syksyllä ja keväällä menisi teknisesti samat vaatteet, niin käytännössä kaipaa vähän eri värejä eri vuodenaikoina. Eli minulla on huiveja ja muita kevääksi ja syksyksi.
Sen sijaan minulla ei ole yleensä mitään ongelmia löytää kaapista sopivia vaatteita, joten olen ehkä onnitunut vaatekaapin sisällössä, mutta pieneen asuntoon vaatteita on PALJON. Ja niiden huoltamiseen ei ole tilaa. Pyykit kuivaa olohuoneessa. Pelkästään lajitteluun menee pirusti aikaa. Vaatteita pitää tuuletella ja silittää. Olisi huomattavasti helpompaa, jos töissä olisi joku uniformu, eikä tarvitsis miettiä, miltä näyttää. Tai kunnon kodinhoitohuone.
En ole lukenut Konmari kirjaa ja perusidea kuulostaa järkevältä SOVELLETTUNA, mutta perheellinen ei voi noin vain nakata pois tavaroita, jotka pyörivät jaloissa eivätkä ispiroi. Kas, kun ne ovat jonkun toisen perheenjäsenen.
Olen kyllä ostolakossa. En osta juuri mitään. Monia asioita on koko loppuelämän tarpeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen aamu-unisena yrittänyt mennä aamulla salille/ uimaan/ lenkille jonkin aikaa ( viikkoja/ taisi jotain kokeilua kestää muutama kuukausi) --> koko loppupäivän vähän jetlag-tyyppinen olo; vähän puulla päähän lyöty ja lähinnä väsynyt.
Miksi ihmeessä yrität väkisin toimia oman rytmisi vastaisesti?! Käy liikkumassa töiden jälkeen tai iltaisin, niin fiilis on todennäköisesti ihan eri... Itse harrastan liikuntaa 5-6krt/vko, enkä todellakaan pysty sitä tekemään ennen puoltapäivää. Joskus viikonloppuisin jos erehtyy vaikka klo 11 salille tai lenkille, niin a) en jaksa tehdä yhtään mitään b) liikkuminen tuntuu tosi pahalle ja vain vituttaa c) koko loppupäivän väsyttää. Mutta klo 14 tai 16 on ihan eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps: Ei mullekaan mitään hyvän olon fiiliksiä liikunnasta ikinä tule, mutta aamuliikuntaan verrattuna siitä iltapäivä/iltaliikunnasta jää kuitenkin neutraali fiilis, ei sitä ääretöntä aamuliikunnan aiheuttamaa harmitusta ja väsytystä. Ja kyllä se jonkin verran piristääkin, vrt siihen että menisi vain töistä suoraan kotiin sohvalle makaamaan.
--50
Vierailija kirjoitti:
Osa niistä, jotka eivät ymmärrä, mikä on ongelma on säilyttää tavaroita, ei ehkä tiedä, miten ahtaasti toiset asuvat. Meillä on pieni kämppä, jossa aivan liikaa tavaraa.
Mutta tämäkinhän on valinta! Te olette valinneet asua ahtaasti syystä x (esim. ette halua pitkiä työmatkoja / ette halua maksaa asumisesta enempää / tms), joten siitä seuraa ettei tilaa ole, ja siitä seuraa sotku/säilytysongelmat. Taas kerran - valintoja, jotka poissulkevat tai vaikeuttavat muita asioita, mutta ihan yhtälailla vapaaehtoisia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo samaa olin tulossa "huutamaan" kuin 50.
Kuuntele ne biorytmisi, niillä on viisaus hallussaan.
Ja riippuu ihan mistä rapakunnosta lähdet, että koska liikunta alkaa tehoamaan.
Siinäkin on kuunneltava kehoa...feedback <-->
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mites sitten kun on enemmän kuin yksi harrastus? Esimerkiksi pelkästään kypäriä löytyy äkkiseltään lueteltuina: 2 ratsastuskypärään, 4 pyöräilykypärää, 3 moottoripyöräkypärää, 4 laskettelukypärää, yksi softauskypärä ja maski. Siihen vielä yksi remontointia ja korjaamista harrastava ja toinen käsitöistä lähinnä tällä hetkellä haaveileva päälle; on jos jonkinlaista projektia joka paikassa. Ja tällä hetkellä kesäkalusteet, pihaleikkivälineet ja puutarhatyökalut yrittää löytää oman varastosopukan.
Meille ei tule tavaraa, jolle ei ole osoitettu ensin omaa paikka kotona. Jos harrastuskamaa ei mahdu säilyttämään hyvin, sitä ei osteta. Kyse on prioriteeteista: jos mahdollisuus omistaa kymmeniä erilaisia kypäriä ja pitää levällään monia "projekteja" ovat tärkeämpiä kuin kodin järjestys, ei auta valittaa. -24
Hmm...Eli jätät moottoripyörä- tai pyöräilykypärän ostamatta jos ei mahdu teille? Tai jätät mieluisan harrastuksen, jos välineet eivät mahdu kotiisi? Sehän se vasta fiksua on.
Minulla oli viisi lasta joilla kaikilla oli jääkiekko-fillari-ja laskettelukypärä, lumilautakengät ja laudat ja oli parit laskettelusuksetkin. Luistimet, sukset, pulkat ja muu normaali tilpehööri. Asuimme alle100 neliön kerrostalokodissa eikä edelleenkään ollut mitään vaikeuksia saada tavaroille oma paikka. Eteiseen voi asentaa helposti hyllyjä katonrajaan tai laittaa sinne vaikka reilu kirjahylly johon saa kaikki kengät ja pallot ja kypärät ja tumpuille ja pipoilla lipasto jossa jokaisella yksi laatikko. Älkää nyt tehkö asioista vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa niistä, jotka eivät ymmärrä, mikä on ongelma on säilyttää tavaroita, ei ehkä tiedä, miten ahtaasti toiset asuvat. Meillä on pieni kämppä, jossa aivan liikaa tavaraa.
Mutta tämäkinhän on valinta! Te olette valinneet asua ahtaasti syystä x (esim. ette halua pitkiä työmatkoja / ette halua maksaa asumisesta enempää / tms), joten siitä seuraa ettei tilaa ole, ja siitä seuraa sotku/säilytysongelmat. Taas kerran - valintoja, jotka poissulkevat tai vaikeuttavat muita asioita, mutta ihan yhtälailla vapaaehtoisia valintoja.
Kaikki voivat valita jossain määrin, mutta toisille se valitseminen on vähän helpompaa kuin toisille ja silloin on myös turha huudella.
Esim. yt-neuvotteluja tai pätkätöitä, joiden takia ei yksinkertaisesti tiedä, missä seuraavaksi käy töissä, jolloin kannattaa asua paikassa, josta pääsee vähän joka suuntaan. Vanhemmat voivat olla eronneita, yhteishuoltajuus ja pakko asua lasten toisen vanhemman ähellä. Voi olla töiden ja sukulaisten tilanteen takia myös sellainen elämänvaihe, ettei kertakaikkiaan ole edes ajankäytöllisesti mahdollista käydä lainaneuvotteluja, myydä asuntoa ja muuttaa.
Tämä valintapuhe on juuri sitä, että ei ihan ymmärrä, minkälaista toisen elämä on. (Tämä ei muuten koske enää minua. Olen viimein muuttamassa isompaan). Sen sijaan hyvät vinkit auttavat kaikkia. Kuten esim. säilytyideat, mitä tehdä niille kymmenille kypärille tai pienet ajanhallintavinkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa niistä, jotka eivät ymmärrä, mikä on ongelma on säilyttää tavaroita, ei ehkä tiedä, miten ahtaasti toiset asuvat. Meillä on pieni kämppä, jossa aivan liikaa tavaraa.
Mutta tämäkinhän on valinta! Te olette valinneet asua ahtaasti syystä x (esim. ette halua pitkiä työmatkoja / ette halua maksaa asumisesta enempää / tms), joten siitä seuraa ettei tilaa ole, ja siitä seuraa sotku/säilytysongelmat. Taas kerran - valintoja, jotka poissulkevat tai vaikeuttavat muita asioita, mutta ihan yhtälailla vapaaehtoisia valintoja.
Kaikki voivat valita jossain määrin, mutta toisille se valitseminen on vähän helpompaa kuin toisille ja silloin on myös turha huudella.
Esim. yt-neuvotteluja tai pätkätöitä, joiden takia ei yksinkertaisesti tiedä, missä seuraavaksi käy töissä, jolloin kannattaa asua paikassa, josta pääsee vähän joka suuntaan. Vanhemmat voivat olla eronneita, yhteishuoltajuus ja pakko asua lasten toisen vanhemman ähellä. Voi olla töiden ja sukulaisten tilanteen takia myös sellainen elämänvaihe, ettei kertakaikkiaan ole edes ajankäytöllisesti mahdollista käydä lainaneuvotteluja, myydä asuntoa ja muuttaa.
Tämä valintapuhe on juuri sitä, että ei ihan ymmärrä, minkälaista toisen elämä on. (Tämä ei muuten koske enää minua. Olen viimein muuttamassa isompaan). Sen sijaan hyvät vinkit auttavat kaikkia. Kuten esim. säilytyideat, mitä tehdä niille kymmenille kypärille tai pienet ajanhallintavinkit.
Jaa, minusta kun nuo ovat nimenomaan valintoja, tai seurauksia aiemmista valinnoista, tai asioita joita ei ehkä voi (helposti) muuttaa joten ne pitää toistaiseksi hyväksyä.
Olen itsekin asunut "liian pienessä" asunnossa kun ei ollut varaa/halua isompaan ja kalliimpaan. Silloin hyväksyin sen että kausivaatteet piti säilyttää varastossa ja pestä aina ennen käyttöä (koska haisivat varastolle), ja sen, että kaapit oli täynnä eikä niin siistejä kuin olisin halunnut. En itkenyt keskustelupalstoilla kuinka joka paikka pursuaa roinaa, koska ymmärsin, että olin tehnyt sille jo kaiken mahdollisen ja loppu oli omaa valintaa (ts. valitsin mieluummin pienemmän asuntolainan ja pienemmän stressin kuin isomman asunnon ja siistimmät säilytysmahdollisuudet).
Ap sen sijaan tuntuu vain haluavan rypeä kurjuudessaan, kun voisi vaihtoehtoisesti tehdä sen mitä voi ja hyväksyä loput. Ehkä hän sitten on onnellisempi rypiessään - en tiedä, minä kun en olisi. Tällaista tyhjänpäiväistä valittamista en ylipäätään ymmärrä. Netti on täynnä järjestely- ja siivousvinkkejä, ottaisi mieluummin niistä selvää tuon valittamisen sijaan.
Ahtaasti asumisen valitsemista en ymmärrä, mut ei mun onneks tarvitsekaan ymmärtää.
;-)
Otan osaa, ap, tuolta se huonona päivänä tuntuu, presiis tuolta. Jos sinulla on paljon tuollaisia päiviä, kannattaisiko kokeilla näitä:
1) Oman vaatimustason laskeminen. Tämä on tärkeää varsinkin niin kauan, kun huushollissa on pieniä lapsia. Mitenkään et pysty yhdistämään kahta asiaa: tahratonta ja sataprosenttisessa järjestyksessä olevaa kotia JA lapsille kannustavaa ja leikin sallivaa kasvatusta. Kannattaa miettiä, kumpi on lapsille tärkeämpi asia: stressaava ja jatkuvasti nalkuttava äiti + siisti koti VAI iloinen, läsnäoleva äiti + lupa leikkiä siellä missä aikuisetkin ovat ja askarrella, piirrellä ja rakennella majoja?
2) Tavaran karsiminen. Kummasti on helpompi siivota, kun roinaa on vähemmän. Koristetavaroita yms. kannattaa hillota vintille tai lahjoittaa eteenpäin ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä. Pusseja ja kasseja ei tarvita määrättömästi, heitä loput pois sieltä kaapista, niin saat tilaa pipoille jne.
3) koneistaminen. Robotti-imuri pelastaa arkisiivon ylläpitämisessä. Kuivausrumpu poistaa yhden aikaavievän välivaiheen pyykkihuollosta.
4) Valmiiksi leikatut leivät vähentävät leivänmuruja kummasti
5) Mieti, onko kirpparimyynti vaivan ja ajanhukan väärti. Jos sinua rassaavat ikuiset "myydään kun keritään" -kasat, niin kannattaako niitä kasata muutaman euron myynnin takia? Myyminen vie aikaa, joka on rahanarvoista. Laske itse, kannattaako, vai pääsisitko helpommalla heittämällä ainakin osan kierrätykseen/roskiin.
6) Osallista. Lapsille voi jo pienestä pitäen antaa aika lailla hommia, ja osan voi vaatia tapahtuvaksi viikkorahan edestä ja osasta maksaa pientä lisäpalkkiota. Esim. maton jo ekaluokkalainenkin osaa hyvin pestä, kun näytät vähän mallia.
7) Priorisoi. Mikä on tärkeää? Miksi joululyhtyjä pitää viedä pihalle jo marraskuun alussa? Miksi lapsilla pitää olla paljon harrastuksia, ja eikö heidän harrastuskavereidensa vanhempien kanssa voisi sopia kuljetusringistä, jossa yksi vanhempi vuorollaan kuskaa useamman lapsen? Voisiko isäinpäiväkakun ostaa valmiina?
8) Poista aikasyöppöjä. Television katselun sijasta VOIT lukea hyvää kirjaa, sekin rentouttaa ja on aika lailla sivistävämpää kuin tuijottaa tositelevisiota telkusta. Rentoutuminen on tärkeää, mutta sinä valitset, miten se tapahtuu.
9) lopeta vertailu. KENENKÄÄN koti ei ole aina sellainen kuin sisustuslehtien kuvissa, ei kenenkään. Tein opiskeluaikana ovelta-ovelle galluppeja, ja voin kertoa, että jopa niissä talouksissa, joissa haastattelija päästettiin sisään (likaisimpiin tuskin edes pääsi), on todella aika hurjia huusholleja joukossa. Teillä varmasti on niihin verrattuna oikein siistiä ;-)
Muistan, kun mun kaveri kysyi, miksi valitsimme ahtaan lähtiöhuoneiston, emmekä ostaneet Helsingin arvoalueilta omakotitaloa, kuten hän teki. Koko kysymys oli niin tökerö, etten osaa edelleen olla edes loukkaantunut, pidän häntä vain sosiaalisilta taidoilta vähän idioottina, koska tähän on vain yksi vastaus: hänen nimensä keikkuu aina vuosittain julkaistavilla verolistoilla siellä yli satatuhatta euroa/ vuosi tienaavien joukossa, kiitos pitkälti perinnön, ja minun tuloni ovat koulutukseen nähden mitättömät ja mieheni on myös pienituloinen.
Ilmeisesti tässä on kyse meidän huonoista valinnoista ja siksi ei ole oikeutta silloin tällin perheelisten naisten keksustelupalstalla purnasta siitä, että tavaran huoltamiseen äiti-ihmisellä menee paljon aikaa.
Oikeasti tämä valintakeskustelu pätee vain joihinkin asioihin. Se pätee, jos valitsee, että haluaa säilyttää kaikki vanhat muistot ja kaapit pursuaa siksi tavaraa tms. tavallisiin asioihin. Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat, pätkätyöt jne eivät mielestäni ole sellaisia asioita, joissa oma valinta on kovin hedelmällinen lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Ahtaasti asumisen valitsemista en ymmärrä, mut ei mun onneks tarvitsekaan ymmärtää.
Laittakaa linkkejä hyviin vinkkilistoihin tavaramäärän hallintaan. Nimittäin vielä tässä keskustelussa ei ole tullut vastaan mitään uutta tai innostavaa ellei halua heittää tavaraa roskiin. Nimittäin ainakin omalla kokemuksella se "kierrättäminen" ei aina ole ihan niin nopeaa. Vaikka antaisin ilmaiseksikin tavaraa/askartelumateriaalia/ ylijäämää pois, niin silti ne pitää ne pitää ilmoittaa jossain ja sitten sopia noutajan kanssa sopiva ajankohta. Ja siinä välissä sitä tavaraa ei viitsi laittaa mihinkään varastoon hyllylle. Kierrätyskeskus ainakin täällä ottaa välillä nihkeästi mitään vastaan ja myy tavaraa yllättävänkin korkealla hinnalla ulos --> tavara ei liiku eivätkä ota uutta vastaan.
Nettikirppiksilläkin myynti vie jonkin verran aikaa/ sen ilmoituksen voimassaoloajan ainakin itse pidän tavarat "valmiina lähtöön" tilassa; jossain laatikossa pöydällä odottamassa. Ja kaikki ei tosiaankaan mene kaupaksi muutamassa minuutissa!
Roskiin heittäminen on minulle se vihin viimeisin keino ja vain rikkinäiselle tavaralle, josta ei edes saa mitään materiaalia irti. Mutta ilmeisesti moni heittää roskiin hyvinkin helposti; ilmaista ei kyllä ole sekään.
Meillä kun oli kotisiivous 94 neliöisessä kodissa 2x kk niin se maksoi 104 euroa/kk. Ei ole minusta paljon. Mutta jos susta on niin...