Erittäin vaikea ero, pyydän lohdutusta kokeneilta

Vierailija

Olen eronnut ensimmäisestä oikeasta suhteestani ihan vastikään. Pahin kipu tulee siitä miten itse aiheutin kaiken. Olin sekaisin ja tyhmä ja petin miestäni josta ero sitten tuli. Luulin olevani valmis johonkin uuteen, mutta tajusin tehneeni elämäni virheen liian myöhään. Ero päättyi rumiin sanoihin ja täydelliseen hiljaisuuteen. Emme ole tekemisissä millään tavoin.

Tuntuu kuin koko elämä olisi romahtanut ja minä vajonnut johonkin pimeään josta ei pääse pois. Elän hirvittävän katumuksen ja syyllisyyden kanssa joka hetki, en pysty keskittymään enkä ajattelemaan muuta kuin mitä tapahtui ja entistä miestäni. Itken aivan koko ajan, taistelen ihmisten ilmoilla jatkuvasti itkua vastaan. Töissä olo on helvettiä kun yritän olla itkemättä.

Selviääkö tästä koskaan? Olen niin surun lamaannuttama että olen lähes toimintakyvytön kotona. En kaipaa vittuilua koska tiedän jo mitä olen tehnyt. Tuntuu että kuolen tuskaan.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Eikö kellään ole mitään sanottavaa? Miten olette päässeet erosta yli?
Erosta on vasta joitakin päiviä eli akuutti tilanne siis. Minua ei haluta enää nähdä eikä tuntea ja olen miehelle kuollut.
Ap

Vierailija

Erosta toipuminen vie aikamsa vaikka olisi itse se, joka lähtee suhteesta. Jostain olen lukenut, että toipuminen kestää kk per yhdessä oltu vuosi. Itselläni kävi niin, että aloitin suruprosessin 4 kk eron jälkeen ja se kesti n puoli vuotta. Kävin todella aallonpohjalla. Liikuntaa, harrastuksia, ystäviä - siinä resepti miten pääset takaisin elämään kiinni. nopeammin saat entisen miehen mielestäsi, kun et ole missään tekemisissä.

Vierailija

Kyllä siitä ajan kanssa toipuu, vaikka tuo kuulostaakin kliseeltä. Pitää surra rauhassa, mutta yrittää myös elää sitä omaa elämää eikä jäädä liikaa märehtimään asiaa. Voimia jatkoon.

Vierailija

Uusi miesystäväehdokas pörrää ympärillä jo innokkaana. Olen koittanut turruttaa tuskaa viettämällä aikaa kyseisen miehen kanssa, mutta mietin jatkuvasti entistä ja miten tuhosin kaiken. Koko elämä tuntuu pyörivän noiden ajatusten ympärillä ympäri vuorokauden. Elänkö tämän syyllisyyden tuskan kanssa koko lopun ikää? Jatkuvasti hyvät muistot ja hetket tulvivat mieleen. Muserrun.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Et ansaite lohdutusta, ansaitset kaiken kokemasi tuskan. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Ei pidä paikkaansa tuo kerran pettäjä aina pettäjä. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia.

Vierailija

Aika auttaa. Unohda nuo pörräävät ehdokkaat ja selvitä pääsi, sillä laastarisuhteilla voit vaan taas haavoittaa jotakuta. Käy prosessi loppuun, vaikka veis kauankin. Elämä kuitenkin jatkuu.

Välit on poikki, mutta oletko saanut pyydettyä anteeksi jotenkin? Siitä se lähtee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ansaite lohdutusta, ansaitset kaiken kokemasi tuskan. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Ei pidä paikkaansa tuo kerran pettäjä aina pettäjä. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia.
Kappas, pettäjä. Kyllä murhaajakin on aina murhaaja, kun on kerran murhannut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ansaite lohdutusta, ansaitset kaiken kokemasi tuskan. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Ei pidä paikkaansa tuo kerran pettäjä aina pettäjä. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia.
Kappas, pettäjä. Kyllä murhaajakin on aina murhaaja, kun on kerran murhannut.

Ja typerä on aina typerä, vaikka voissa paistais      ohis

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettäjä, aina pettäjä.

Ei pidä edes paikkaansa.

No ei niin. Mulle on useampi pettäjä uskoutunut ja kertonut, että ei ikinä enää ottais sitä riskiä, että vois menettää kaiken. Olleet aika nöyränä. Ja tiedän, että tosissaan. Anteeksianto on iso asia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat