Erittäin vaikea ero, pyydän lohdutusta kokeneilta

Olen eronnut ensimmäisestä oikeasta suhteestani ihan vastikään. Pahin kipu tulee siitä miten itse aiheutin kaiken. Olin sekaisin ja tyhmä ja petin miestäni josta ero sitten tuli. Luulin olevani valmis johonkin uuteen, mutta tajusin tehneeni elämäni virheen liian myöhään. Ero päättyi rumiin sanoihin ja täydelliseen hiljaisuuteen. Emme ole tekemisissä millään tavoin.

Tuntuu kuin koko elämä olisi romahtanut ja minä vajonnut johonkin pimeään josta ei pääse pois. Elän hirvittävän katumuksen ja syyllisyyden kanssa joka hetki, en pysty keskittymään enkä ajattelemaan muuta kuin mitä tapahtui ja entistä miestäni. Itken aivan koko ajan, taistelen ihmisten ilmoilla jatkuvasti itkua vastaan. Töissä olo on helvettiä kun yritän olla itkemättä.

Selviääkö tästä koskaan? Olen niin surun lamaannuttama että olen lähes toimintakyvytön kotona. En kaipaa vittuilua koska tiedän jo mitä olen tehnyt. Tuntuu että kuolen tuskaan.