Kun nainen sanoo: "en kerro seksikumppanieni määrää seurustelukumppanille, koska tieto ei kuulu hänelle"...

Minä, kolmekymppinen nainen, en ole enää kertonut kun edellinen poikaystäväni siitä tuli kauhean epävarmaksi. Nykyinen linjaus on etten sitä tarkkaa tietoa kerro koska en sitä itsekään ajattele - miehelle riittää tieto että on tullut seurusteltua ja on tullut myös lyhyemmän tutustumisen jälkeen harrastettua seksiä. Lukumäärällä en itse koe olevan väliä, mutta jos mies osaa perustella kantansa tarpeeksi hyvin niin kaipa tuon voi ääneen sanoakin :)

No onhan se vaan taivahan tosi että jos mittarissa on 26 ja on jo toista sataa kumppania. Nii kovin pitkiin suhteisiin ei ole kyennyt ja varsin todennäköistä että hyväksyntää sillä omalla kelpaamisella on enemmänkin haettu kuin mitään muuta. Toki voi joku muukin ontuva selitys löytyä. Ja näin siis sukupuolesta riippumatta.

Kerran olen erehtynyt aloittamaan seurustelun miehen kanssa, jonka mielestä kuuluu jakaa kaikki ja kertoa kaikki sukupuolisuhteet, joita on ollut. No, mies oli nuori ja niin minäkin. Tyhmyyttäni suostuin tuollaiseen suhteeseen - luulin, että suhteella olisi hyvä perusta rehellisyydessä. Mutta eihän tuo ole rehellisyyttä, vaan valmista epäluuloa ja mustasukkaisuutta sellaisesta, mitä on ollut ennen yhteistä suhdetta.

Sen koommin kun siitä tyypistä eroon pääsin, ei kukaan mies ole kysellyt. Olen kertonut entisistä seurusteluista jos on ollut luontevaa mainita jonkun asian yhteydessä. Vain yksi mies on kysellyt aiemmista seksikokemuksistani, ja hänkin oli sellainen, että kiihottui kuulla niistä, ei ollut millään tavalla mustasukkainen.

Ihminen, joka haluaa jonkun tilinteon toisen menneisyydestä, ei luota arvostelukykyynsä. Siihen mitä silmillään näkee ja korvillaan kuulee. Menneisyydestäkin voi valehdella, mutta kukapa haluaisi ylipäänsä suhteeseen jonkun kontrollifriikin elämää pelkäävän tyypin kanssa, joka kantaa katkeruutta, mikäli on vähemmän kokenut kuin kumppaninsa. (Ja tuo sen esille aina riidan yhteydessä.)

Vierailija kirjoitti:

No onhan se vaan taivahan tosi että jos mittarissa on 26 ja on jo toista sataa kumppania. Nii kovin pitkiin suhteisiin ei ole kyennyt ja varsin todennäköistä että hyväksyntää sillä omalla kelpaamisella on enemmänkin haettu kuin mitään muuta. Toki voi joku muukin ontuva selitys löytyä. Ja näin siis sukupuolesta riippumatta.

Minä olen hakenut seksikumppaneiltani seksiä. Seksi on maailman nautinnollisin asia.

Juu moni ajattelee noin ja osa on hakenutkin mutta ei ole pieni sekään joukko joka on hakenut ja ajautunut niihin irtopanoihin muista syistä. Edellisten määriä tarkkaan kyselevä huolestuttaa ja ihmetyttää mutta niin toki nekin joilla ei menneisyyttä ole ollut. Jotainhan toisesta on hyvä tietää ja mieluiten kuulla tältä itseltään. Tuskin sentään tarvii nimilistaa printata. Jokainen tyylillään.

Vierailija
</p>

<p>Eihän kukaa itseään kunnioittava nainen kehtaa kertoa: "minua on pannut 50 eri miestä".[/quote kirjoitti:

 

Minulle sanoi eräs neito, että olin hänen jotain 80. hoitonsa. "Siitä huolimatta" tuo nainen olisi kelvannut minulle jopa tyttöystäväksi tai pidemmällekin, sillä jo vuorokaudessa kävi selväksi että pidimme toisistamme hyvin paljon myös muutenkin kuin seksin suhteen. Hauskaa jutustelua, sapuskan kokkailua alastomana kämpilläni, välillä toki pupusteltiin yms.

Ai miksikö emme päätyneet yhteen - hän seurusteli kuitenkin toisen kanssa, ja välimatkaakin oli vähän liikaa pysyvään tapailuun, joten olin hänelle vain "hyvä vakituinen satunnaishoito" hänen aina saapuessaan kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuka normaalilla itsetunnolla varustettu kyselisi seksikumppanien määrää?

Itse kyselen ihan uteliaisuudesta, tunteakseni ja ymmärtääkseni toista paremmin.

No olen kyllä huonoitsetuntoinen, mutta minulla ei silti tietääkseni ole mitään kiinnostusta syrjiä ketään tällä perusteella, oli vastaus mikä hyvänsä.

Niin ja tuo sinun toisten entisten märehtiminen johtuu siitä huonosta itsetunnostasi. Eikö kannattaisi keskittyä nykyisyyteen eikä menneisyyteen? Jos itsekkin tiedostaa että itsellä on tuollaisia suhdetta vahingoittavia tapoja, eikö niistä vain kannattaisi hankkiutua eroon? Mitä jos lopettaisi sen sairaan tenttaamisen ja kaivelun? Mitä ihmeen ymmärtämystä tuollaisesta kaivelusta saa? Se jolta kysellään saa kyllä paljonkin ymmärtämystä, mm. sen että on todennäköisesti suhteessa sairaaloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa.

No en minä oikein tiedä, mihin "kannattaisi keskittyä". Taidanpa keskittyä siihen, mihin huvittaa. Mutta en kyllä varsinaisesti keskitykään juuri tähän asiaan, kunhan olen kiinnostunut muun muassa. Enkä kyllä jaa käsitystäsi siitä, että kiinnostus toisen historiaa (oli se sitten seksuaali- tai mitä hyvänsä historiaa) on välttämättä suhdetta vahingoittava tapa.

Ja minähän siis en harrasta mitään "sairasta tenttausta", kunhan kysyn joskus jotain.

Me ollaan miehen kanssa asia sivumennen puhuttu, määrät on selvillä, mutta määrällä ei silti ole merkitystä. Me nyt vain ollaan avoimia ja puhutaan tuollaisista asioista, se on ihan ok. Ei niistä silti ole pakko puhua. Olen myös kertonut miehelle, että petin entistäni, koska hän kysyi. Hän myös tietää, etten pettäisi häntä, koska suhteemme on ihan erilainen. Siitä exän pettämisestä on jo viisi vuotta, nykyisen mieheni kanssa olen ollut reilun pari vuotta. :)

Meillä ei ole puolin eikä toisin puhuttu entisistä, lukuunottamatta mun lasten isää - hänestäkään ei puhuta sen kummemmin mutta on hyvin pieni osa elämäämme. Mua ei kiinnosta nykyisen miehen menneisyys eikä miestä mun menneisyyteni.  En mä saa mitään "väristyksiä" siitä jos mies kylällä joskus totesi että mä seukkasin ton kanssa 30v sitten....

Vain tällä hetkellä on merkitystä.