Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin parantaa ruotsiani - lukuehdotuksia? Tv-sarjoja
07.11.2015 |
Lukiopohja, eli jotain helppoa luettavaa - lasten kuvakirjat yms. joissa vähän ja lyhyitä lauseita ovat kuitenkin liian helppoja. Ei mitään fantasiaa tai rikoskirjallisuutta. Ehdotuksia?
Mites televisiosarjat ja leffat? Netflixistä olen pari ruotsinkielistä elokuvaa katsonut, sarjoista ainoa mielenkiintoinen on Wallander mutta jos katson sitä niin säikyn koko seuraavan yön...olisiko jotain sarjoja mitä pääsisi teksityksien kanssa seuraamaan vaikka Areenassa tms.?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin muuten. Leffojen ja sarjojen katsominen ei sitten auta kielenoppimisessa. Kivaa ajankulua se kyllä on.
Ei tietenkään yksinään, mutta kyllä se todellakin kuullun ymmärtämistä edistää todella hyvin. Ja se on hemmetin tärkeä taito, paljon tärkeämpi, kuin pilkulleen menevä kielioppi.
Huoh... Taas näitä. Kieli on kielioppia. Muuten, pilkkusäännöt eivät ole kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaehdotus: Susanna Alakosken Svinalängorna. Kertoo Ruotsiin muuttaneista suomalaisista 1970-luvulla ja elämän nurjista puolista siellä. Hieno kirja!
Kun me muutimme ulkomaille, englanninkieliseen maahan, EAL-opettajat (english as an additional language), jotka siis ovat erikoistuneet "ummikkolasten" nopeaan sopeuttamiseen kielenoppimisen kautta, korostivat erittäin hyvänä keinona katsoa englanninkielisiä elokuvia ja sarjoja englanninkielisillä teksteillä.
Tämä tuli aina infoissa ja keskusteluissa esiin.
he pitivät avaimena kielenoppimiseen sitä, että kieltä puhutaan ja aletaan ymmärtää, mahdollisimman nopeasti,ei sitä, osaako kieliopin just oikein ennen kuin uskaltaa puhua.
Kielioppia ei noilla tunneilla opiskeltu ollenkaan, vaan se kielen kehittäminen perustui siihen, että luettiin ja kuunneltiin ja kirjoitettiin "journalia", johon opettaja vastasi. Kielioppi oli sitten englannin oppitunneilla.
Tietenkään pelkästään näin ei kieltä tyhjästä opi, vaan siihen tarvitaan myös sitä ihan sanaston ja kieliopin opiskelua, mutta kielitaidon palauttamisessa pitkän tauon jälkeen tai petraamisessa, kun pohjaa aikuisella ihmisellä kuitenkin on, elokuvat, musiikki, lehdet, kirjat ovat mainioita. Kyllä käsittääkseni myös asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lasten parantunut englanninkielentaito johtuu siitä, että kieltä tulee nykyään joka tuutista ja esim. pelimaailma on lähes täysin englanninkielistä.
Kannattaa ap tsekata myös vaikka työväenopiston keskusteluryhmät, ne ovat tosi hyviä.
Hej ap. Jag också. Hur går det?
Jag har svenskspråkiga patienter och jag skulle vilja tala bättre svenska.
Vierailija kirjoitti:
Kun me muutimme ulkomaille, englanninkieliseen maahan, EAL-opettajat (english as an additional language), jotka siis ovat erikoistuneet "ummikkolasten" nopeaan sopeuttamiseen kielenoppimisen kautta, korostivat erittäin hyvänä keinona katsoa englanninkielisiä elokuvia ja sarjoja englanninkielisillä teksteillä.
Tämä tuli aina infoissa ja keskusteluissa esiin.he pitivät avaimena kielenoppimiseen sitä, että kieltä puhutaan ja aletaan ymmärtää, mahdollisimman nopeasti,ei sitä, osaako kieliopin just oikein ennen kuin uskaltaa puhua.
Kielioppia ei noilla tunneilla opiskeltu ollenkaan, vaan se kielen kehittäminen perustui siihen, että luettiin ja kuunneltiin ja kirjoitettiin "journalia", johon opettaja vastasi. Kielioppi oli sitten englannin oppitunneilla.
Tietenkään pelkästään näin ei kieltä tyhjästä opi, vaan siihen tarvitaan myös sitä ihan sanaston ja kieliopin opiskelua, mutta kielitaidon palauttamisessa pitkän tauon jälkeen tai petraamisessa, kun pohjaa aikuisella ihmisellä kuitenkin on, elokuvat, musiikki, lehdet, kirjat ovat mainioita. Kyllä käsittääkseni myös asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lasten parantunut englanninkielentaito johtuu siitä, että kieltä tulee nykyään joka tuutista ja esim. pelimaailma on lähes täysin englanninkielistä.
Kannattaa ap tsekata myös vaikka työväenopiston keskusteluryhmät, ne ovat tosi hyviä.
Kielenoppiminen on juurikin kieliopin oppimista. Maallikot ovat jostain syystä ihan pihalla tästä ilmiselvästä asiasta.
Kielenopettajat tai esimerkiksi puheterapeutit eivät ole kielitieteilijöitä. Heillä on joskus todella vääriä "tietoja" siitä, miten kieli toimii ja mikä on tärkeää kielenoppimisessa. Kielenoppijat eivät myöskään itse osaa oikeasti arvioida, mikä tepsii.
Otetaan yhtenä esimerkkinä aivan turhasta ohjeesta ilmeisesti puheterapeuttien aika yleensä jakama neuvo, että lapselle pitäisi lukea. Ei siitä haittaakaan ole, mutta jokainen (normaali) lapsi oppii äidinkielensä muutenkin. Siihen ei koskaan tarvita kirjojen lukemista. Kymmeniä jollei satoja tuhansia vuosia ihmiset ovat oppineet äidinkielensä ennen kuin oli edes kirjoja olemassa. Jos itse olisin vanhempi, niin en kyllä jaksaisi käyttää aikaani niin tylsään toimintaan, kun kirjojen lukemiseen pikkulapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun me muutimme ulkomaille, englanninkieliseen maahan, EAL-opettajat (english as an additional language), jotka siis ovat erikoistuneet "ummikkolasten" nopeaan sopeuttamiseen kielenoppimisen kautta, korostivat erittäin hyvänä keinona katsoa englanninkielisiä elokuvia ja sarjoja englanninkielisillä teksteillä.
Tämä tuli aina infoissa ja keskusteluissa esiin.he pitivät avaimena kielenoppimiseen sitä, että kieltä puhutaan ja aletaan ymmärtää, mahdollisimman nopeasti,ei sitä, osaako kieliopin just oikein ennen kuin uskaltaa puhua.
Kielioppia ei noilla tunneilla opiskeltu ollenkaan, vaan se kielen kehittäminen perustui siihen, että luettiin ja kuunneltiin ja kirjoitettiin "journalia", johon opettaja vastasi. Kielioppi oli sitten englannin oppitunneilla.
Tietenkään pelkästään näin ei kieltä tyhjästä opi, vaan siihen tarvitaan myös sitä ihan sanaston ja kieliopin opiskelua, mutta kielitaidon palauttamisessa pitkän tauon jälkeen tai petraamisessa, kun pohjaa aikuisella ihmisellä kuitenkin on, elokuvat, musiikki, lehdet, kirjat ovat mainioita. Kyllä käsittääkseni myös asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lasten parantunut englanninkielentaito johtuu siitä, että kieltä tulee nykyään joka tuutista ja esim. pelimaailma on lähes täysin englanninkielistä.
Kannattaa ap tsekata myös vaikka työväenopiston keskusteluryhmät, ne ovat tosi hyviä.
Kielenoppiminen on juurikin kieliopin oppimista. Maallikot ovat jostain syystä ihan pihalla tästä ilmiselvästä asiasta.
Kielenopettajat tai esimerkiksi puheterapeutit eivät ole kielitieteilijöitä. Heillä on joskus todella vääriä "tietoja" siitä, miten kieli toimii ja mikä on tärkeää kielenoppimisessa. Kielenoppijat eivät myöskään itse osaa oikeasti arvioida, mikä tepsii.
Otetaan yhtenä esimerkkinä aivan turhasta ohjeesta ilmeisesti puheterapeuttien aika yleensä jakama neuvo, että lapselle pitäisi lukea. Ei siitä haittaakaan ole, mutta jokainen (normaali) lapsi oppii äidinkielensä muutenkin. Siihen ei koskaan tarvita kirjojen lukemista. Kymmeniä jollei satoja tuhansia vuosia ihmiset ovat oppineet äidinkielensä ennen kuin oli edes kirjoja olemassa. Jos itse olisin vanhempi, niin en kyllä jaksaisi käyttää aikaani niin tylsään toimintaan, kun kirjojen lukemiseen pikkulapsille.
No, ok. Sä olet sitten aikalailla erilinjoilla kuin muut. Mutta ehkä sulla on aikalailla salattua tietoa. En ole ikinä kuullut kenenkään muun sanovan, ettei lukemisesta ole mitään hyötyä. Enkä ole ikinä kuullut, ettei kielen kuuntelemisesta missä tahansa muodossa olisi mitään hyötyä.
Kielitiede on aika kaukana siitä useimmiten tarvittavasta sosiaalisesta kielitaidosta.
Tämän asian muuten myös nämä sun mielestä täysin asiantuntemattomat kielenopet kertoivat moneen kertaan, että sosiaalisen kielitaidon omaksuu nopeasti, varsinkin lapsi, jos on englanninkielisessä ympäristössä ja joutuu mahdollisimman paljon tilanteisiin, joissa kieltä pitää käyttää ja ymmärtää. Akateemisen kielitaidon omaksuminen onkin sitten jo ihan toinen juttu. Ja akateemisella kielitaidolla tässä tarkoitetaan sitä, että pystyy esim.kirjoittamaan pitkiä esseitä tietystä aiheesta ja osaa erikoissanastoa ja pystyy käyttämään vaihtelevaa kieltä erilaisissa kirjoituksissa ja tilanteissa.
Kumpaakaan ei opi ilman kielioppia ja sanastoa, mutta akateemisen kielitaidon omaksumisessa ne ovat tietenkin ihan avainasemassa. Ei taatusti kukaan opi kieltä vaan katsomalla sarjoja tai lukemalla kirjoja, se on varmasti ihan fakta.
Kun pohja on olemassa, kuten ap:lla on, ihan takuulla kaikki asiat, missä ollaan sen vieraan kielen kanssa tekemisissä vahvistavat nimenomaan tätä sosiaalista kielitaitoa - rohkeutta puhua ja kykyä ymmärtää puhuttua kieltä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun me muutimme ulkomaille, englanninkieliseen maahan, EAL-opettajat (english as an additional language), jotka siis ovat erikoistuneet "ummikkolasten" nopeaan sopeuttamiseen kielenoppimisen kautta, korostivat erittäin hyvänä keinona katsoa englanninkielisiä elokuvia ja sarjoja englanninkielisillä teksteillä.
Tämä tuli aina infoissa ja keskusteluissa esiin.he pitivät avaimena kielenoppimiseen sitä, että kieltä puhutaan ja aletaan ymmärtää, mahdollisimman nopeasti,ei sitä, osaako kieliopin just oikein ennen kuin uskaltaa puhua.
Kielioppia ei noilla tunneilla opiskeltu ollenkaan, vaan se kielen kehittäminen perustui siihen, että luettiin ja kuunneltiin ja kirjoitettiin "journalia", johon opettaja vastasi. Kielioppi oli sitten englannin oppitunneilla.
Tietenkään pelkästään näin ei kieltä tyhjästä opi, vaan siihen tarvitaan myös sitä ihan sanaston ja kieliopin opiskelua, mutta kielitaidon palauttamisessa pitkän tauon jälkeen tai petraamisessa, kun pohjaa aikuisella ihmisellä kuitenkin on, elokuvat, musiikki, lehdet, kirjat ovat mainioita. Kyllä käsittääkseni myös asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lasten parantunut englanninkielentaito johtuu siitä, että kieltä tulee nykyään joka tuutista ja esim. pelimaailma on lähes täysin englanninkielistä.
Kannattaa ap tsekata myös vaikka työväenopiston keskusteluryhmät, ne ovat tosi hyviä.
Kielenoppiminen on juurikin kieliopin oppimista. Maallikot ovat jostain syystä ihan pihalla tästä ilmiselvästä asiasta.
Kielenopettajat tai esimerkiksi puheterapeutit eivät ole kielitieteilijöitä. Heillä on joskus todella vääriä "tietoja" siitä, miten kieli toimii ja mikä on tärkeää kielenoppimisessa. Kielenoppijat eivät myöskään itse osaa oikeasti arvioida, mikä tepsii.
Otetaan yhtenä esimerkkinä aivan turhasta ohjeesta ilmeisesti puheterapeuttien aika yleensä jakama neuvo, että lapselle pitäisi lukea. Ei siitä haittaakaan ole, mutta jokainen (normaali) lapsi oppii äidinkielensä muutenkin. Siihen ei koskaan tarvita kirjojen lukemista. Kymmeniä jollei satoja tuhansia vuosia ihmiset ovat oppineet äidinkielensä ennen kuin oli edes kirjoja olemassa. Jos itse olisin vanhempi, niin en kyllä jaksaisi käyttää aikaani niin tylsään toimintaan, kun kirjojen lukemiseen pikkulapsille.
No, ok. Sä olet sitten aikalailla erilinjoilla kuin muut. Mutta ehkä sulla on aikalailla salattua tietoa. En ole ikinä kuullut kenenkään muun sanovan, ettei lukemisesta ole mitään hyötyä. Enkä ole ikinä kuullut, ettei kielen kuuntelemisesta missä tahansa muodossa olisi mitään hyötyä.
Kielitiede on aika kaukana siitä useimmiten tarvittavasta sosiaalisesta kielitaidosta.
Tämän asian muuten myös nämä sun mielestä täysin asiantuntemattomat kielenopet kertoivat moneen kertaan, että sosiaalisen kielitaidon omaksuu nopeasti, varsinkin lapsi, jos on englanninkielisessä ympäristössä ja joutuu mahdollisimman paljon tilanteisiin, joissa kieltä pitää käyttää ja ymmärtää. Akateemisen kielitaidon omaksuminen onkin sitten jo ihan toinen juttu. Ja akateemisella kielitaidolla tässä tarkoitetaan sitä, että pystyy esim.kirjoittamaan pitkiä esseitä tietystä aiheesta ja osaa erikoissanastoa ja pystyy käyttämään vaihtelevaa kieltä erilaisissa kirjoituksissa ja tilanteissa.
Kumpaakaan ei opi ilman kielioppia ja sanastoa, mutta akateemisen kielitaidon omaksumisessa ne ovat tietenkin ihan avainasemassa. Ei taatusti kukaan opi kieltä vaan katsomalla sarjoja tai lukemalla kirjoja, se on varmasti ihan fakta.
Kun pohja on olemassa, kuten ap:lla on, ihan takuulla kaikki asiat, missä ollaan sen vieraan kielen kanssa tekemisissä vahvistavat nimenomaan tätä sosiaalista kielitaitoa - rohkeutta puhua ja kykyä ymmärtää puhuttua kieltä paremmin.
Mitä ihmettä puhut? Missä ihmeen eri linjoilla? Esittämäni on yleisesti tunnettua faktaa kielitieteessä, ei mitään salatietoa. Se, että maallikoilla on vääriä käsityksiä kielestä on ikävää, mutta ihan normaalia. En myöskään väittänyt kielenopettajia täysin asiantuntemattomiksi, mutta kyllä heillä on usein tosi pimeitä ideoita ja käsityksiä. En minäkään väitä olevani esmes optiikan asiantuntija, ja varmasti minulla on vääriä tietoja optiikasta. En ole mistään akateemisestä kielitaidosta puhunut mitään. Mitä ihmettä se edes on? Enkä mistään esseiden kirjoittamisesta. Mitä ihmettä sekoilet? Mikä ihmeen sosiaalinen kielitaito. Olen puhunut kielitaidosta. Kielitaito on sitä, että ihmiset puhuvat keskenään. Se on määritelmällisesti sosiaalista. Kielitiede tutkii sitä, miten ihmiset oikeasti puhuvat. Jonkun kannattaisi hiukan etsiä tietoa asiasta ennen kuin pläjäyttää jotain käsittämätöntä. Kirjoittaminen on muuten esimerkiksi teknologiaa, ja sanasto suurelta osin kulttuuria (vrt. kemiallisten yhdisteiden nimet).
Mitä ihmettä jotain, ettei lukemisesta ole mitään hyötyä? Sanoin tasan tarkkaan sen, että pikkulapsille lukemisesta ei ole mitään hyötyä kielitaidon kannalta. Ei yhtään mitään. Luuletko, että 10 000 vuotta sitten ihmisillä oli kirjoja, joita luettiin pikkulapsille? Tietenkin lukemisesta on valtavasti hyötyä muuten vaikka missä asiassa.
Kielen kuuntelemisesta on hyötyä kielenoppimisessa, kun yrität tunnistaa, mitä sanotaan, ja kun kuuntelet uudestaan ja esimerkiksi tarkastat sanakirjasta sanoja ja kieliopista rakenteita. Ihan kuunteleminen ilman opiskelua ei auta. Japanissa esimerkiksi kuunnellaan valtavasti englanninkielistä musiikkia, mutta huonosti nuo englantia osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
> en ihan ymmärrä mistä muualta olisin sisäistänyt sen kielen niin hyvin kun en tunne englantia puhuvia ihmisiä tms. Kielet on mulle melko helppoja mutta jos noista sarjoista yms. ei olisi mitään apua niin en usko että olisin englannissa niin hyvä.
Olet oppinut oppitunneilla. Olet lukenut ja kirjoittanut ja viilannut päässäsi vaikkapa prepositiosääntöjä. Sieltä se kieli on tullut. Silloin on käytetty aikaa oman sisäisen kieliopin muotoutumiseen. Leffoissa/sarjoissa se puhe myöskin menee nopeasti ohi, joten mitään ei tartu. Sitten jos vielä käytät tekstitystä (älä käytä), niin jututhan tulee suomeksi. Vaikka nyt olisikin juuri hyvä tilaisuus pysäyttää filmin kulku ja tehdä epäselvistä kohdista moneen kertaan kuuntelemalla selviä, niin epäilen, ettei niin tehdä (tuo kyllä auttaisi).
Muuten yleistykset tyyliin "kielet on mulle helppoja" eivät auta. Kielenoppiminen vaatii paljon, ja tuollainen suhtautuminen asiaan vie väärään suuntaan.
Sontaa. Itse olen oppinut ranskan alkujaan juuri katsomalla leffoja/kuuntelemalla radiota/altistamalla itseäni kielelle. En tosiaan missään tunneilla. Sittemmin toki muutin Ranskaan ja opin kieltä myös käytännön elämässä. Mutta aktiiviranskaa oppii paremmin omaehtoisesti kuuntelemalla kuin missään oppitunneilla ikinä. Perustaidot ruotsin kieliopista ap varmasti jo osaa. Vuorovaikutus ei sitä paitsi liity mitenkään siihen kouluoppiin. Joten sikälikin kommenttisi oli melko päätön.
Monika Fagerholmin kirjaa Lola Uppochner on pakko suositella, luen itse parhaillani sitä ruotsiksi. Kieli ei mielestäni ole vaikeaa ja tarina on valtavan kiehtova. Se lisäksi sijoittuu suomalaiseen yhteiskuntaan, mikä helpottaa lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että 10 000 vuotta sitten ihmisillä oli kirjoja, joita luettiin pikkulapsille?
Ei ollut ei, ja aika tavalla yksinkertaisempaa kieltä käyttivät. Joissain perheissä ei puhuta kovin paljon. Kyllä se vaan vaikuttaa vahvasti lasten puheeseen, jos isä ja äiti latelevat lähinnä käskyjä tai "keskustelevat" päivän asiat parin sanan lauseilla.
Kyllä minä kielitieteilijänä olen sitä mieltä että on kyse eri oppimistyyleistä kun mietitään miten kukin helpoiten vieraan kielen sisäistää ja oppii. Jotkutnoppii sen kuulemalla, kuten minä. Toiset kirjallisesti, toiset itse puhumalla. Kun yhdistelee näitä kaikkia keinoja niin oppii kaikkein tehokkaimmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/vierasta-kielta-opp…
www.edu.fi/perusopetus/kielet/kuullun_ymmartaminen/kuunteleminen_ymmart…
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/huonoa_kielipaata_ei_ole
Mites jotenkin tän yhden kielitieteilijän näkemys ei kuitenkaan kuulosta ihan niin yleiseltä totuudelta kuin hän itse ajatelee...
Täällä on ilmaisia lukunäytteitä monesta LL-förlagetin "lättläst"-kirjasta, joiden kieli on suht helppoa ja yksinkertaista: http://lattlast.se/ll-forlaget/provlas-i-vara-bocker
Kaikki LL-förlagetin kirjat on lueteltu täällä: http://lattlast.se/ll-forlaget/vara-boktitlar-fran-a-o Valikoima on niin laaja, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Monia kirjoista voi ostaa hyvinvarustelluista suomalaisista nettikaupoista (esim. Adlibriksestä), ja kirjastoista kannattaa myös kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa että varsinkin puhuttuna on suomenruotsilla ja rikssvenskalla melkoinen ero. Ennen kuin alkaa sokkona seuraamaan solsidania niin kannattaa miettiä missä oikeasti aikoo kieltä käyttää ja sen mukaan satsata joko ylen tarjontaan tai svt:n ohjelmiin.
Väsäänpä yhtenäispostauksen näin kirjoituskieltoaikana.
> Sontaa. Itse olen oppinut ranskan alkujaan juuri katsomalla leffoja/kuuntelemalla radiota/altistamalla itseäni kielelle. En tosiaan missään tunneilla.
Mitä ihmettä? Siis olet oppinut ranskaa vain katsomalla leffoja/kuuntelemalla radiota...? Ja mitä ihmettä tarkoitat "altistamalla itseäni kielelle"? Et siis ole lukenut ranskan kielioppia ollenkaan? Miten ihmeessä olet ranskaa oppinut?
Minäkin olen oppinut saksaa käymättä yhdelläkään oppitunnilla. Mutta kielioppeja ja sanakirjoja olen käyttänyt ahkerasti. Jonkin verran oppikirjoja. Sitten olen asunut Saksassa ja puhunut ihmisten kanssa saksaa.
En todellakaan ole sanonut, että oppitunnit ovat pakollisia. Monessa tapauksessa on niin, että ne oppitunnit ovat ainoat ajat, jolloin kieltä opiskellaan, ikävä kyllä.
> Vuorovaikutus ei sitä paitsi liity mitenkään siihen kouluoppiin.
Miten niin? Ala-asteelta yliopistoon jokaisen kielen kohdalla (no, yliopistossa ei ihan jokaisen, mutta...) meillä oli vuorovaikutteisia dialogeja opettajan ja muiden koululaisten kanssa. Kielistudiossa myös vastattiin kysymyksiin, ja kuultiin "oikea" vastaus, vaikka vuorovaikutus...
>> Luuletko, että 10 000 vuotta sitten ihmisillä oli kirjoja, joita luettiin pikkulapsille?
> Ei ollut ei, ja aika tavalla yksinkertaisempaa kieltä käyttivät.
Olet väärässä.
> Joissain perheissä ei puhuta kovin paljon. Kyllä se vaan vaikuttaa vahvasti lasten puheeseen, jos isä ja äiti latelevat lähinnä käskyjä tai "keskustelevat" päivän asiat parin sanan lauseilla.
Katsopa ja kuuntelepa ja puhu aikuisten ihmisten kanssa. Kun se vaikutus on sinun mukaasi niin vahva ja näitä perheitä on, niin kerropa, ketkä ovat lapsena kuulleet päivän asiat parin sanan lauseilla.
Suosittelen lukemaan:
https://www.llas.ac.uk/resources/gpg/135
> Kyllä minä kielitieteilijänä olen sitä mieltä että on kyse eri oppimistyyleistä kun mietitään miten kukin helpoiten vieraan kielen sisäistää ja oppii. Jotkutnoppii sen kuulemalla, kuten minä.
Siis muutama DVD ja CD turkkilaisia elokuvia ja musiikkia, niin jonkun kymmenen tunnin päästä kävelet ulos luolasta, joka on täynnä tyhjiä pitsalaatikoita ja kolapulloja, ja osaat turkkia. Däääääämn! Nyt olis kyllä aika julkaista artikkeli. Laitetaanko Virittäjään vai tehdäänkö se ihan Languageen?
> http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/vierasta-kielta-oppi...
> www.edu.fi/perusopetus/kielet/kuullun_ymmartaminen/kuunteleminen_ymmarta...
> http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/huonoa_kielipaata_ei_ole
> Mites jotenkin tän yhden kielitieteilijän näkemys ei kuitenkaan kuulosta ihan niin yleiseltä totuudelta kuin hän itse ajatelee...
Oletko ajatellut yhtään, mitä olen kirjoittanut? Täällä olen tehnyt muutaman huomion, ja teidän johtopäätökset on, että olen sanonut lähinnä päinvastaista, kun olen sanonut. Joku puhuu sosiaalisesta kielitaidosta, joka juurikin on ihan sitä pelkkää kielitaitoa, ja väittää etten minä siitä puhunut, ja ettei kielitieteen tutkimuskohde ole kielitaito (kun ihmisten normaali puhe on kielitieteen ydin, muut tutkimuskohteet ovat toissijaisia). Mitä ihmettä? Joskus taas roiskastaan kirjoituksena ihan mitä sattuu. Väitetään, että pikkulapsille lukemisella on vaikutusta aikuisten kielen yksinkertaisuuteen tai monimutkaisuuteen. Väite, jonka tueksi ei ole mitään, yhtään mitään, todisteita.
Mitä noissa artikkeleissa on sellaista, jota vastaan olen täällä jotain kirjoittanut?
> Kuuntelusta näyttää olevan selvää hyötyä puheen opettelussa. Nuoret puhuvat nykyään todella hyvää englantia, mihin varmasti vaikuttaa se, että he kuluttavat englanninkielistä kulttuuria esimerkiksi pelatessaan nettipelejä, toteaa fonetiikan dosentti Maija S. Peltola.
Niin? Nettipelit ovat vuorovaikutteisia. Ja pelin kulun kannalta pitää saada selville, mistä on puhe, joten nettipeleissä kuuntelemalla voi oppia. Jos muuten ei ole kysymys pelaajien keskenäisestä puheesta, niin nuo pelit eivät sisällä niin paljon puhetta.
Muuta edes hämärästi sanomaani liittyvää en löytänyt tuostakaan tekstistä.
Toisen artikkelin sanoma on, että kuuntelu on kielen olennainen osa, ja että kielenoppimisessakin kuuntelu on tärkeä osa itse oppimista. En ole sanonut tätä asiaa vastaan. Mutta on selvää, ettei passiivinen kuuntelu auta yhtään. Jos auttaisi, niin kasa leffoja ja musiikkia riittäisi, niin kaikista meistä tulisi japanin osaajia.
Kolmas artikkeli toimittajan suodattamana sanoo aika lailla sitä, mitä minäkin.
> Oikea kielitaito opitaan luokan ulkopuolella.
Jotta osaisit jotain kieltä, ylivoimaisesti suurin osa kielenoppimisajasta kuluu oppituntien ulkopuolella. Näin on. Jos jätät kielenoppimisen oppitunteihin, läksyihin ja leffojen passiiviseen katsomiseen, niin voin taata, ettet kieltä opi.
> Alasen mukaan kieltä voi oppia vain käyttämällä eli puhumalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja kokemalla. Siksi kielen oppiminen vaatii uskallusta kohdata ihmisiä.
> – Asiantuntijana on tietenkin helpompi sanoa, että käytä sitä kieltä.
Kielen aktiivinen käyttö opettaa, passiivinen leffojen katsominen ei. Ja kyllä, yhdessä kohtaa tämä Alanen on väärässä. Kieltä voi oppia kohtaamatta ihmistä. Minä esimerkiksi opin kieliä koko ala-asteen, yläasteen ja lukion puhumatta oikeastaan kertaakaan yhdenkään äidinkielisen kanssa. Kun myöhemmin sitten olen puhunut äidinkielisten kanssa, niin hyvinhän se on sujunut.
> Aikuisilla on ennakkoluuloja, asenteita ja uskomuksia vieraan kielen oppimisesta.
> – Kielioppi mielletään tylsäksi, koska se nähdään vain aukkotehtävinä. Silloin kyse on oppituntien käytännöistä, ei kieliopista.
Kieli on kielioppia. Ei ole mahdollista oppia kieltä oppimatta kielioppia.
> 2 Toiset kielet ovat helpompia oppia.
> Totta. Äidinkieli vaikuttaa vieraan kielen oppimiseen. Mitä lähempänä äidinkieli ja toinen kieli ovat toisiaan, sitä nopeammin toista kieltä opitaan, ainakin alussa. Toisaalta oma äidinkieli voi myös haitata uuden kielen oppimista, jos ajattelee vierasta kieltä oman kielen kautta. Oma äidinkieli hallitsee vahvasti sitä, mitä kuulee. Kaikkia kieliä on kuitenkin mahdollista oppia.
Ihan oikeasti ei ole totta. Kysymys on ihan subjektiivisesta asiasta. Varsinkin:
> Mitä lähempänä äidinkieli ja toinen kieli ovat toisiaan, sitä nopeammin toista kieltä opitaan, ainakin alussa.
Tämä on ihan samanlainen myytti kuin se, että kieltä oppii leffoista. Tätä toistellaan ja toistellaan, mutta mitään muuta kuin uskomus ei ole taustalla.
Kuuntele radiota. Kotimaisia ruotsinkielisiä tai näitä ruotsalaisia radioasemia
http://radiomakela.net/category/pohjoismaat/ruotsi/
> en ihan ymmärrä mistä muualta olisin sisäistänyt sen kielen niin hyvin kun en tunne englantia puhuvia ihmisiä tms. Kielet on mulle melko helppoja mutta jos noista sarjoista yms. ei olisi mitään apua niin en usko että olisin englannissa niin hyvä.
Olet oppinut oppitunneilla. Olet lukenut ja kirjoittanut ja viilannut päässäsi vaikkapa prepositiosääntöjä. Sieltä se kieli on tullut. Silloin on käytetty aikaa oman sisäisen kieliopin muotoutumiseen. Leffoissa/sarjoissa se puhe myöskin menee nopeasti ohi, joten mitään ei tartu. Sitten jos vielä käytät tekstitystä (älä käytä), niin jututhan tulee suomeksi. Vaikka nyt olisikin juuri hyvä tilaisuus pysäyttää filmin kulku ja tehdä epäselvistä kohdista moneen kertaan kuuntelemalla selviä, niin epäilen, ettei niin tehdä (tuo kyllä auttaisi).
Muuten yleistykset tyyliin "kielet on mulle helppoja" eivät auta. Kielenoppiminen vaatii paljon, ja tuollainen suhtautuminen asiaan vie väärään suuntaan.