Millaisia vasu-keskusteluja teillä on ollut?

Vierailija kirjoitti:

-4-v. ei toimi ohjeiden mukaan kerrasta, vaan pitää aina monta kertaa ohjata pukemaan, vessaan, viemään lautasia jne. 

-on aika kavereiden ohjattavissa, lähtee mukaan muiden hölmöilyyn aina, ei koskaan johda leikkiä

-sanoo usein "en mä tiedä" kysymyksiin (kotona vähemmän).

Tällaisia kehityskohteita. Epäilen että tuo viimeinen johtuu osin siitä, että vieroksuu kovaäänistä ja voimakashenkistä lto:ta, eikä halua jutella tälle. On kotonakin monesti sanonut, ettei tykkää jutella ko. tyypille. 

Lisäys tuohon ekaan kohtaan, vessaan ohjaaminen - on siis täysin kuiva ja menee vessaan itse jos on hätä, mutta tuolleen käskettynä kellon mukaan kokee sen tylsäksi ja siksi kuhnailee. 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kotihoidetut lapset? Kun ei ole sitä ulkopuolista tahoa nostamassa ongelmia esiin (ellei sitten neuvolaa lasketa). Päiväkodistahan laitetaan "lausunto" neuvolaan mukaan mutta kotihoidetuilla on vain vanhempien sana. 

Niin kamalaa.  Kotona oleva äiti luulee olevansa hyvä äiti ja uskoo että hänellä on hyvät lapset, kun lapsia arvioikin vaan neuvola ja lastenlääkäri ja mitä ne nyt mistään tietää. :D

Minä olen sitä mieltä, että enemmän pitäisi ymmärtää se, kuinka keskeneräisiä lapset on kasvussaan, ja että ne erot todellakin tasoittuvat iän myötä. Aika on usein paras lääke pienen lapsen kypsymättömyyteen. 

Meillä on ihan ääripäiden lapset, toinen on tosi rauhallinen ja itsekseen viihtyvä, ei erityisen liikunnallinen tai taiteellinen, vaan kielistä ja kulttuurista kiinnostunut, erityisesti aikuisten parissa viihtyvä lapsi ja toinen on ihan armoton tättähäärä, jolla pysyy ohjeet muistissa noin kaksi sekuntia, kädessä on kokoa ajan sakset tai kynä tai sitten roikkuu jossain tai muuten vain pomppii paikallaan, suu käy koko ajan ja pää on täynnä lauluja, kaipaa valtavasti ikäistään seuraa.

Molempien kanssa on ollut hyvät vasu-keskustelut, mutta osaltaan johtunee siitä, että ovat olleet hoidossa pienissä ryhmissä (noin 8 lasta) ja hoitajilla on ollut oikeasti mahdollisuuksia ottaa lasten ääripääpiirteet huomioon. Rauhalliselle voitiin järjestää se rauhallinen nurkkaus aku ankan lukemista varten ja vauhdikkaampi on saanut ekstrapaljon apulaistehtäviä ja tiloissa on mahdollista liikkua ja tehdä esim. kuperkeikkoja joka päivä. Kumpaakaan lasta ei ole lytätty sanomalla että "se on tosi hiljainen ja epäsosiaalinen, eikä suostu piirtämäänkään, että eihän se mitään hienomotoriikkaa tuollain opi" tai "ihan hirveetä kun se ei kuuntele mitään ohjeita ja vaan hyppii paikallaan vaikka pitäisi istua ja kuunnella mitä aikunen selittää". Molempia on kannustettu oppimaan riittävä määrä perustaitoja ja lisäksi olemme miettineet yhdessä miten lapsia voidaan tukea taitojen opettelussa.

Esim. tättähäärälle otettiin ohjaavat kuvat käyttöön sekä päiväkodissa että kotona ja koitettiin vähentää aikuisen sanallista jäpätystä, joka häviää lapsen päästä  kuin pieru saharaan. Kuvien avulla lapsi voi itse tarkistaa, että mitä nyt piti olla tekemässä, esim. lapsi ei vaatteita pukiessaan hiffaa että jalasta puuttuu sukat - aikuinen käskee sukkalaatikolle sukkia hakemaan - lapsi menee kohti kaappia mutta näkee maassa kirjan ja alkaa selata sitä - sukat unohtuvat - aikuinen hiiltyy - lapsikin pettyy - sukat puetaan itkun ja raivon kera VS. sukaton lapsi pyörii ympyrää huoneessaan - aikunen pyytää katsomaan kaapin oven kuvasta, että mitä vaatteita pitää olla päällä - lapsi näkee sukkien kuvan ja katsoo että omat varpaat ovat paljaat - ottaa itse sukat ja pukee ne - kaikilla on parempi mieli. Kun on ollut samat rutiinit sekä päiväkodissa että kotona, on tällaisen lapsen elämä huomattavasti tasaisempaa ja aikuisten pinna pysyy paremmin kasassa.

jos päiväkotiryhmä on iso, on parin hoitajan melko lailla mahdotonta kohdata kaikkia lapsia näin hyvin. se turhauttaa sekä hoitajia että lapsia ja sitä kautta myös vanhempia. On hyvä että asioista puhutaan, mutta nykyiset päiväkotiryhmien realiteetit tulevat aika äkkiä vastaan. Meillä on ollut ihan törkeän hyvä tuuri, että lapset ovat päässeet pieniin ryhmiin (ihan tavallisiin sellaisiin) ja kaikki aikuiset ovat voineet ihan ajan kanssa tutustua lapseen ja bongata pieniäkin juttuja. Isossa ryhmässä se ei aina ole mahdollista ja joskus hoitajat saattavat purkaa omaa jaksamattomuuttaan ja ahdistusta vanhempiin, ehkä toivoa että vanhemmat ottaisivat selvää millaiset asiat toimivat heidän lapsensa kanssa ja toisivat ajatukset ja välineet henkilökunnan tietoon.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Entäpä kotihoidetut lapset? Kun ei ole sitä ulkopuolista tahoa nostamassa ongelmia esiin (ellei sitten neuvolaa lasketa). Päiväkodistahan laitetaan "lausunto" neuvolaan mukaan mutta kotihoidetuilla on vain vanhempien sana. 

 

 

Niin kamalaa.  Kotona oleva äiti luulee olevansa hyvä äiti ja uskoo että hänellä on hyvät lapset, kun lapsia arvioikin vaan neuvola ja lastenlääkäri ja mitä ne nyt mistään tietää. :D

Minä olen sitä mieltä, että enemmän pitäisi ymmärtää se, kuinka keskeneräisiä lapset on kasvussaan, ja että ne erot todellakin tasoittuvat iän myötä. Aika on usein paras lääke pienen lapsen kypsymättömyyteen. 

No usein toki, mutta hyvähän se on ajoissa alkaa treenata taitoja, joita sitten tarvitsee esim. koulussa, ja elämässä muuten. Jos ei korjaannukaan asiat itsestään, niin siinä sitä sitten ollaan. Lapsi ei mitenkään kärsi siitä, että käy terapiassa tms. Yleensä noi jutut on lapselle hauskoja. Meilläkin käytiin fysioterapiassa, oli kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä 6 kanssa. Onhan se selvää, kun kysytään että missä voisi vielä kehittyä, niin harvalla ihan oikeasti on sellainen lapsi, jolla ei ole millään osa-alueella parannettavaa. Meillä nämä kehitysalueet on hyvin pieniä, ja onneksi meillä on muutenkin hyvät hoitajat kenen kanssa on hyvä jutella.

 

Lapsen osa-alueet, joissa parannettavaa?  Tämmöisilläkö termeillä nykyään lapsesta puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kotihoidetut lapset? Kun ei ole sitä ulkopuolista tahoa nostamassa ongelmia esiin (ellei sitten neuvolaa lasketa). Päiväkodistahan laitetaan "lausunto" neuvolaan mukaan mutta kotihoidetuilla on vain vanhempien sana. 

 

Niin kamalaa.  Kotona oleva äiti luulee olevansa hyvä äiti ja uskoo että hänellä on hyvät lapset, kun lapsia arvioikin vaan neuvola ja lastenlääkäri ja mitä ne nyt mistään tietää. :D

Minä olen sitä mieltä, että enemmän pitäisi ymmärtää se, kuinka keskeneräisiä lapset on kasvussaan, ja että ne erot todellakin tasoittuvat iän myötä. Aika on usein paras lääke pienen lapsen kypsymättömyyteen. 

Nimenomaan. Lapsuuteen kuuluu olla keskeneräinen ja omanlainen eikä yhteen muottiin väkisin survottu. 

Mulla kaksi lasta ja takana tosi monta vasua koska toinen lapsi on jo koulussa. Koen että palaute on ollut konsistenttia ja totuuteen perustuvaa, ei ole riippunut paljoa hoitajasta. Palautteen intensiteetti voi riippua hoitajasta mutta sisältö ei niinkään. Esim yksi kokee että lapsi on hajamielinen taivaanrannanmaalari kun toinen on jo lähettämässä tutkimuksiin tarkkaamattomuuden vuoksi. Eivät ne päiväkodin aikuiset mun mielestä turhaan nosta mitään esille, vaikka toki joskus sävy tai intensiteetti voi olla tarpeettomia omaan korvaan.

Unohtumattomin oli se, jossa rivien välistä tuotiin selväksi miten hitaasti lämpiävä uudessa ryhmässä aloittanut lapseni oli perässä vedettävä ja ikävästi ei edes tykännyt pallopeleistä. Kiehuu sisäisesti vieläkin kun muistan sen mulkoilevan varhaiskasvattajan.

 

Unohtumattomin oli se, jossa rivien välistä tuotiin selväksi miten hitaasti lämpiävä uudessa ryhmässä aloittanut lapseni oli perässä vedettävä ja ikävästi ei edes tykännyt pallopeleistä. Kiehuu sisäisesti vieläkin kun muistan sen mulkoilevan varhaiskasvattajan.

Anna kun arvaan, mulkoilijalla ei ollut omia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

-4-v. ei toimi ohjeiden mukaan kerrasta, vaan pitää aina monta kertaa ohjata pukemaan, vessaan, viemään lautasia jne. 

-on aika kavereiden ohjattavissa, lähtee mukaan muiden hölmöilyyn aina, ei koskaan johda leikkiä

-sanoo usein "en mä tiedä" kysymyksiin (kotona vähemmän).

Tällaisia kehityskohteita. Epäilen että tuo viimeinen johtuu osin siitä, että vieroksuu kovaäänistä ja voimakashenkistä lto:ta, eikä halua jutella tälle. On kotonakin monesti sanonut, ettei tykkää jutella ko. tyypille. 

Minulla on voimakastahtoinen lapsi ja olen saanut aika lailla päinvastaista palautetta. En ole kuitenkaan missään vaiheessa tulkinnut, että nämä olisivat asioita joita lapsessa pitäisi MUUTTAA, vaan ominaisuuksia joita henkilökunta lapsessa havannoi ja mitä he siellä arjessa näkevät. 

Siinä missä itse äitinä nyt panostan erityisesti siihen, ettei lapsi pomota liikaa muita ja oppii kohtelemaan muita kunnioittavasti, sinun kannattanee opettaa lapsellesi omien rajojen tuntemusta, ein sanomista ja omien mielipiteiden ja tavoitteiden tunnistamista. Mut siis voihan niinkin tietysti vain ajatella, että valivali vaan, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

 

Unohtumattomin oli se, jossa rivien välistä tuotiin selväksi miten hitaasti lämpiävä uudessa ryhmässä aloittanut lapseni oli perässä vedettävä ja ikävästi ei edes tykännyt pallopeleistä. Kiehuu sisäisesti vieläkin kun muistan sen mulkoilevan varhaiskasvattajan.

Anna kun arvaan, mulkoilijalla ei ollut omia lapsia?

 

Sitä en tiedä, mutta hyvin mahdollista.