Miltähän tuntuu olla syyllisen puolustusasianajaja?

Sellaisessa tilanteessa, missä syyllisyys on melko ilmeistä. Tuli mieleen tästä Aarnion jutusta, joka ainakin median antaman kuvan mukaan tuntuu aika selvältä peliltä (tai jos Aarnio on syytön, niin tää on kyllä rikoahistorian suurin henkilökohtainen tragedia). Mutta miltähän asianajajasta tuntuu kehottaa sitä päämiestä valehtelemaan? Tietyati pitää suhtautua ammattimaisesti, mutta eikö koskaan vituta tai tunnu moraalisesti väärältä?