Poikaystäväni on suoraan sanottuna luuseri, mutta en silti pysty eroamaan koska rakastan häntä

Ööö.. Sinähän se luuseri olet kun et pysty eroamaan!? 

Säälittävää

Eroaisin.. ei ne muutu. Kohta sä eletät sitä. Voihan olla, että ryhdistäytyy kun jätät sen.

Ehkä olisi hyvä, että eroaisitte edes hetkeksi. Ehkä se herättelisi häntä, jos sanot syyksi sen ettei hän tee elämällään mitään. Vaikea tilanne ymmärrän sen, mutta tuskin se tuosta muuttuu, jos poikkis ei ole kahdessakaan vuodessa mitään tehnyt.

Mitä hän sanoo syyksi tekemättömyydelleen? Ei huvita? Ei jaksa? Jos ihmisen perusluonne on laiska ei se muuksi muutu.

Onko miehellä jotain suunnitelmia? Jokin syy tilanteelle, kuten masennus?

Kannattaa myös miettiä näetkö tulevaisuutta hänen kanssaan ja millaisen?

Kuuntele järkeä. Eihän tossa ole mitään järkeä!

Miksi mies ei oikein saa elämästään kiinni? Onko masennusta? Onko tulevaisuudensuunnitelmia? 

Toisin kuin monet täällä, minä olen sitä mieltä että jos parisuhde toimii ja rakkautta on, niin ei kannata erota. Tiedän monia parisuhteita, joissa toinen on ollut hukassa elämässään päälle parikymppisenä tai maksanut vielä nuoruuden tyhmyyksien velkoja (kuten huonoa koulumenestystä), mut saanut sitten elämästä otteen. Nykyään, yli kolmikymppisenä, nämä kaikki ovat edelleen yhdessä ja elämä ok, koulut on käyty, työpaikka on, lapsille ollaan hyviä vanhempia. Masennus ja päihdeongelmat pitää hoitaa, mut usein se ihmisen "reipastuminen" on ihan pienistäkin asioista kiinni. Siitä että onko syytä muuttaa sitä elämäänsä. 

Ongelma on sussa itsessä. Luuseria on helppo rakastaa, koska tasokkaamman miehen kohdalla heikkoitsetuntoiset epäilee omaa riittämättämyyttään. Tee mitä tykkäät, näin nuorena asiat on helpompia mutta vanhempana katkeroidut varmasti.

Ihan teet miten parhaalta tuntuu. Tuo kotona hengailu ja mitääntekemättömyys on monissa muissa maissa ihan tyypillistä miehille siihen asti kunnes muuttavat yhteen naisen kanssa. Nyt vaan mietit tekeekö hän sinut onnelliseksi sellaisena kuin on, vai haaveiletko tulevaisuudesta jossa hän on erilainen.

Siis onko sillä poikaystävällä kaikki kuitenkin ihan kunnossa? Vai onko ongelma mielenterveydessä? Eikö hän ole tehnyt mitään peruskoulun jälkeen?

Jospa saisit hänet innostumaan opiskelemaan jotakin alaa, vaikka ammattiopistossa. Joiltakin aloilta voi valmistua parissa vuodessa. Jos ei muu auta, niin puhu hänelle kuinka mukavaa olisi olla yhdessä, jos poikaystävä saisi hankittua oman opiskelija-asunnon opiskelun ajaksi. Valmistumisen jälkeen voisitte vaikka harkita yhteen muuttamista.

Nyt siis vietätte aikaa yhdessä aina poikaystävän vanhempien kotona? Eikö se ole outoa kun kyse on yli 20-vuotiaista?

Ei minusta tuollaisen takia kannata erota! Tai riippuu nyt tietysti tuon tilanteen syistä. Esim. jos on ns. elämäntapaloinen jolla on periaate että ei koskaan haluakaan opiskella tai töihin vaan elää tuilla, niin itse en sellaista katselisi. Mutta jos on esim. masennusta, tai vain nuoruuden vaikeuksia päästä elämään kiinni, niin en todellakaan jättäisi rakastamaani ihmistä sellaisten takia. Itsekin lähdin opiskelemaan vasta lähemmäs kolmikymppisenä ja siihen asti haahuilin tietämättä mitä haluan. Nyt olen kuitenkin akateemisesti koulutettu ihan kunnollinen ihminen.

Jos sinä rakastat miestä, joka on maailman silmissä luuseri, niin kumpi painaa enemmän, rakkautesi vai maailman mielipide? 

Mutta sitten taas toisaalta: mikä on saanut hänet jumittamaan noin? Onko hän tyhmä vai laiska? Voin hyvin kuvitella, että sinä omaa elämäänsä elävänä naisena olet peräkammarin pojan silmissä varsinainen prinsessa ja ihanuuden huippu. Rakastatko häntä siksi, että hän ihailee sinua? Kumpaa rakastat enemmän, miestä vai hänen ihaluaan, pehmeyttään, alistuvuuttaan, sopeutumistaan? 24-vuotias jo, löytyykö luonnetta? Onko mitään intohimoja, yli kaiken meneviä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia? 

Mitä ongelmaa tuossa nyt on, no teistä muista ehkä, muttei miehen mielestä - eikä sinunkaan muutoin kuin sosiaalisen paineen vuoksi, joten eläkää ja nauttikaa elämästä juuri sellaisena kuin se edessänne näyttäytyy!

Minulla aivan samallainen tilanne mutta ei edes haittaa poikaystävä on niiin rakastava ja huolehtiva ja hauskin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Tosin itsellänikin on masennus ja päiviä menee helposti pelkästään sängyn pohjalla ja silloin on ihana kun joku huoletii ja on seurana.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi hyvä, että eroaisitte edes hetkeksi. Ehkä se herättelisi häntä, jos sanot syyksi sen ettei hän tee elämällään mitään. Vaikea tilanne ymmärrän sen, mutta tuskin se tuosta muuttuu, jos poikkis ei ole kahdessakaan vuodessa mitään tehnyt.

Miksi pitäisi tehdä elämällään mitään. Töissä käydessähän se elämä kuluu hukkaan. Kotona voi puuhastella kaikkea mukavaa.

Pillua, ruokaa ja katto pään päällä. Ei mies muuta tarvitse.

Jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä. Näin myös sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Jospa saisit hänet innostumaan opiskelemaan jotakin alaa, vaikka ammattiopistossa. Joiltakin aloilta voi valmistua parissa vuodessa. Jos ei muu auta, niin puhu hänelle kuinka mukavaa olisi olla yhdessä, jos poikaystävä saisi hankittua oman opiskelija-asunnon opiskelun ajaksi. Valmistumisen jälkeen voisitte vaikka harkita yhteen muuttamista.

Nyt siis vietätte aikaa yhdessä aina poikaystävän vanhempien kotona? Eikö se ole outoa kun kyse on yli 20-vuotiaista?

Kuka hullu nyt koulutuksen menee hankkimaan. Sen jälkeenhän työkkäri voi pakottaa töihin.

Tiedän, että aivan varmasti muut näkevät ongelmia minunkin puolestani, joten minun ei tarvitse: voin elää ja nauttia, kanssaihmisiä ja heidän mielipiteitään silti kunnioittaen!

Ahaa, puhut taikamunasta!