3 lasta ja surettaa etten enää saa lasta. Hullu?

Vierailija

Olen 32v nyt ja on vähän surullinen olo, kun lapset on tässä, eikä saa kokea enää raskauden yritystä, raskautta, synnytystä, vauva-aikaa , uhmaa, leikki-ikää.. Kohta kaikki lapset on isompia lapsia (vanhin 12v) ja roolini muuttuu koko ajan. Haikeaa , ja mies on sitä mieltä että perhe on koossa. Ja kyllä , minulla on harrastuksia ja mielekäs työ. Silti ajattelen näin.

Kommentit (6)

Vierailija

Itse olen 33-vuotta ja eronnut... Pelkään etten saa enää toista kertaa kokea sitä ihanaa aikaa, raskautta ja vauva-taapero aikaa.. En varmaan löydä enää miestä..  Minulla taitaa olla paha vauvakuume. Yksi ihana tytör minulla on. Voi kun kaipaisin toista ja tytölle sisarusta..  

Vierailija

Et ole hullu. Saa olla surullinen ja vielä myöntää sen ääneenkin. Surussa ei ole mitään väärää. Minusta saat olla avoimesti surullinen myös miehellesi (jos et kuitenkaan painosta häntä enää vauvaan) ja käsitellä hänen kanssaan surua. 

Vierailija

No, totta kai tunteet on mitä on ja niiitä saa tuntea, eli et ole hullu, mutta mä koittaisin keskittyä niistä omista lapsista nauttimiseen ja niiden kasvun ihailuun. 

En ole oikein koskaan tajunnut sitä että kaivataan vauvaa vaikka on ihania isompia lapsia, muistathan olla heistä onnellinen niin että hekin sen tietävät? 

Mulla on vain yksi lapsi, 5v, ja vaikka raskaus, vauva-aika ja taaperoikä olivat helppoja ja ihania ja mulla on oikeastaan vain hyviä muistoja, olen silti ihmeissäni siitä miten ihanaa musta on olla kasvavan 'isomman' lapsen äiti. 

Vierailija

Minä myös käsittelen suruani siitä, etten ehkä enää koskaan saa kokea raskautta ja vauva - aikaa. Mies sanoi ettei enää ja en voi enkä halua häntä pakottaakaan. Vauvan kaipuu on niin salpaavaa välillä ja suru musertavaa, ja olisi niin helpottavaa etten tuntisi näin. Mutta tunteet on vain käsiteltävä. Ei muute pääse eteenpäin ....

Vierailija

Tekisi mieli sanoa, että kaikkea te kaipaattekin...mutta on pakko myöntää eronneena suuren perheen äitinä, niin nyt olen huomannut surevani sitä asiaa myös itse. Olen nimittäin kohdannut miehen, jolla ei ole lapsia. Hän on kyllä hyväksynyt lapsettomuutensa, mutta jotenkin minusta tuntuisi hyvältä saada hänen kanssaan lapsi. Siihen en valitettavasti enää pysty, koska terveyteni ei raskauteen enää riitä ja ikäki alkaa jo olla tapissa tuohon hommaan.. 

Kyllä se on naisen elämässä ihan suremisen arvoinen asia..se on yhden elämän osa-alueen loppu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat