Miten oppisin pitämään yli kolmekymppisiä kauniina?

Vierailija kirjoitti:

Mul on ihan sama pidätkö sinä tai kukaan muukaan mua kauniina.
Olen 31-v ja voin sanoa että pidin itseäni nuorena rumana ja outona.

Nyt jopa pidän välillä peilikuvastani ja en enää mieti koko ajan että mitäköhän muut ajattelee musta ja mun ulkonäöstä.

Olen siis oppinut hyväksymään itseni ja se on tärkeintä.

Toisaalta kun katson vanhoja valokuvia, niin useimmissa olen ihan nätinnäköinen.

Ihan sama stoori täällä. Olen koko nuoruuteni jotenkin hävennyt itseäni ja ulkonäköäni, vartaloani, kuvitellut etten kelpaa, että olen ruma, outo, miten kukaan voi edes katsoa mua... Kiitos koulukiusaamisen! Nyt kun katselen vanhoja kuviani, näen surullisen, ahdistuneen  nuoren naisen, joka on ihan nätti ja hoikka, mutta joka ei koe kelpaavansa kellekään... Ei sillä ollut mitään väliä, että miehet piirittivät ja ylistivät ulkonäköäni, mikään ei vienyt pois sitä, minkä koulukiusaajat minulle lapsena saivat aikaan.

Nyt 37-vuotiaana olen lopulta ihan täydellisen tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. Se riittää minulle, on IHANAA kun en enää vihaa itseäni, kun tsekkaan itseäni peilistä ja voin aidosti tuumata, että oonpas vetävän näköinen mimmi. Mitä sitten että ihan jokainen muu ihminen ei olisikaan sitä mieltä, mitä sitten että vartaloni ei ole täydellinen - se toimii, se on terve ja olen siitä kiitollinen.

Mulle on vilpittömästi ihan yks hailee, mitä joku 27-vuotias heteronainen minusta ja ulkonäöstäni tuumaa, vaikka ymmärrän toki ap, ettei aloituksen tarkoitus ollutkaan mollata meitä vanhempia naisia, ennemmin heijastat omaa pelkoasi omaa "rupsahtamistasi" kohtaan. En muista että olisin tuossa iässä pelännyt samaa, ehkä vaan keskityin vihaamaan itseäni sillä hetkellä, mutta toivon että sinäkin saavutat saman lempeyden itseäsi, omaa ja muiden vanhenevien naisten ulkonäköä kohtaan, kuin minä olen onnekseni saavuttanut. :)

Jep, totta joka sana.

Aloita vaikka katsomalla nämä kuvat.

Jennifer Aniston 46-vuotiaana: http://g02.a.alicdn.com/kf/HTB1a6VAIXXXXXbfXFXXq6xXFXXXv/2015-Rushed-Mo…

http://photos.laineygossip.com/articles/aniston-oscars-2015-23feb15-05…

Demi Moore 52-vuotiaana: http://celebrityhive.com/wp-content/uploads/2015/05/RumerWillis-DemiMoo…

Valerie Bertinelli 55-vuotiaana: http://www.acutezmedia.com/wp-content/uploads/2015/04/Valerie-Bertinell…

Michelle Pfeiffer 57-vuotiaana: http://showbzinn.com/wp-content/uploads/2015/08/Michelle-Pfeiffer-2015…

Courteney Cox 51-vuotiaana: http://media1.popsugar-assets.com/files/2014/06/16/715/n/1922398/1b1591…

Gwen Stefani 46-vuotiaana: http://www.usmagazine.com/uploads/assets/photo_galleries/red_carpet_gal…

Christie Brinkley 61-vuotiaana: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/65/1f/74/651f74e22da35f66842e…

Gina Gershon 53-vuotiaana: http://celebmafia.com/wp-content/uploads/2013/11/gina-gershon-at-jony-m…

Vanhenemisessa on se etu, että vaikka ei olisi enää kaunis, se ei haittaa. Itse olen 41, en taatusti kaunis, vaan  ylipainoinen ja rupsahtanut, mutta ei tuo mitään haittaa. Mitä minä sillä kauneudella edes tekisin, en yhtään mitään.

Joku mielisairauden muoto kai tuokin on.

En ole ihan varma onko tämä nyt joku uusi ja sitkeä trollausyritys, vai onko AP vain oikeasti joku vinksahtanut ja huonoitsetuntoinen naikkonen. Tällaisia ihan samanlaisia keskusteluita on nimittäin viime aikoina näkynyt muutamakin :D

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä ollut yli kolmikymppisenä paremman näköinen kuin parikymppisenä. 30-38-vuotiaana olen ollut hehkeä. Nyt 45 ja muuten ok, mutta yläluomet voisi fiksata.

Samoin, olin ehdottomasti kauneimmillani noin 30-35 -vuotiaana, kun lapsenomainen pyöreys oli poskista kadonnut ja ne oikeat piirteet nousseet todella esiin, mutta rupsahtaminen ei vielä alkanut.

Miksi nuoremmille pitäisi "pärjätä"? Pärjätä missä? Kauneudessa? Normaalisti yli kolmekymppinen, viimeistään nelikymppinen on löytänyt ns. itsensä ja paikkansa maailmassa, työelämässä, eikä ulkonäköseikat ole enää päällimmäisenä mielessä.

Kannattaa kiireesti alkaa keskittyä pään sisukseen, eikä ulkokuoreen, henkiseen kasvuun ja aikuistumiseen. Aika surullista oikeastaan, että nuoren identiteetti on rakentunut jostain syystä ulkokuoren palvontaan. Ei siis se ihme, jos normaali vanheneminen ahdistaa, jos oma arvo ihmisenä on vain kauniissa naamassa ja/tai vartalossa. Ikä näkyy kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelet ehkä, että näkemäsi 30+ naiset "ovat olleet kauniita nuorena", koska et ole nähnyt heitä nuorena. Kuitenkin joku on päässyt vihdoin aknestaan, toinen saanut tehtyä sen elämäntaparemontin, kolmas löytänyt tyylinsä. Oletko varma, muuten, että osaat arvioida ihmisten ikiä? Ovatko mielestäsi yli kolmikymppisiä vain ne, jotka selvästi näyttävät siltä?

Allekirjoitan tämän! Ap kuulostaa lukeneen vähän liikaa joitakin provoja tältä palstalta. Niissä on usein teemana juuri tuo samainen, että nainen rupsahtaa heti samalla sekunnilla kun 30 (joissain tapauksissa 25) tulee mittariin, ja sitten "naisella ei enää tee mitään". No, eipä nainen objekti olekaan vaan subjekti, jota ei tarvitse kenenkään käyttää mihinkään.

Lisäksi veikkaan että ap ja muut samoin ajattelevat ovat nähneet kadulla kävellessään roppakaupalla kauniita yli kolmekymppisiä joita eivät vain ole tajunneet yli kolmekymppisiksi, koska "nehän on aina rumia".

Hahhah. Mä olen yli 40, mulla on itseäni huomattavasti nuorempi kumppani. Hän pitää minua kauniina ja viehättävänä. Ja arvostaa myös sitä, etten ole nuori, lapsellinen, pinnallinen. Ulkonäkö on vain kuori, se oikea ihminen, rakkaus, intohimo, kaikki upea mikä ihmissuhteessa voi olla, on ihan muuta kuin ulkokuori.  Mä luulen että sinä ap olet yksi niistä naisenpelkoisista, aggressiivisista ressukoista, joka ei koskaan tule ymmärtämään oikeasti hyvän päälle mitään vaan nillität jostain "ulkonäöstä". Etkä niin ollen tule myöskään kokemaan mitä kaikkea huikeaa mies ja nainen voivat yhdessä saavuttaa ja kokea. Surullistahan se sellainen on. Minä en ole millään lailla täydellinen, mutta kumppanini sanoo joka päivä kuinka hän rakastaa mua- ja myös sitä miltä näytän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuoremmille pitäisi "pärjätä"? Pärjätä missä? Kauneudessa? Normaalisti yli kolmekymppinen, viimeistään nelikymppinen on löytänyt ns. itsensä ja paikkansa maailmassa, työelämässä, eikä ulkonäköseikat ole enää päällimmäisenä mielessä.

Kannattaa kiireesti alkaa keskittyä pään sisukseen, eikä ulkokuoreen, henkiseen kasvuun ja aikuistumiseen. Aika surullista oikeastaan, että nuoren identiteetti on rakentunut jostain syystä ulkokuoren palvontaan. Ei siis se ihme, jos normaali vanheneminen ahdistaa, jos oma arvo ihmisenä on vain kauniissa naamassa ja/tai vartalossa. Ikä näkyy kyllä, ennemmin tai myöhemmin.

Se on helpommin sanottu kuin tehty! Se on todella surullista. Totta puhut! Mutta eikö Ap yritä hakea apua ongelmaansa? Ei hän halua ajatella niinkuin ajattelee.

T:Toinen samanlainen

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että vanheneminen ahdistaa. Omasta mielestä naisen rupsahtaminen alkaa 25-vuotiaana ja kolmekymppisenä on kyllä se kauneun kukkeus hävinnyt. En sano etteikö vanhemmissakin löydy kaunottaria mutta harva pärjää nuoremmille. Aina lähinnä ajattelee että "onpas kaunis ikäisekseen" tai "nuorena oli varmaan todella kaunis". Vanhemmiten naiset muutenkin vain kelpaavat miehille, harvoin ovat ykkösvaihtoehtoja :(

Ai, taas sinä. Ehkä auttaisi asiaa, jos yrittäisit tajuta, että ulkonäkö ja miesten miellyttäminen on oikeasti aika pieni osa elämää eikä kuulu niiden kaikkein tärkeimpien asioiden joukkoon lainkaan.

Just joo. Joko provo ja huono sellainen. Tai sitten kyseessä vielä poikonen joka ei ole kasvanu aikuiseksi henkisesti.

Hyvät siskot!

Eiköhän voitais jo perustaa se itsekunnioitus johonkin muuhun seikkaan kuin ulkonäköön. Kunnioittakaa saavutuksianne kasvattajina, työntekijöinä, sisarina, läheisinä ja itsenne ja perheidenne elättäjinä. Ollaan ihmisiä muille ihmisille, yritetään parantaa läheistemme elämää, ei arvostelle eikä tuomita.

Ja muistakaa: "Nätistä naamasta ei montaa velliä keitetä."

Matkusta kehitysmaahan tai kriisialuelle. 

Sen jälkeen ihmisten ulkönäkö ei ole enää iso asia elämässäsi, vaan havaitset, että maailmassa on tosi paljon muita asioita, joilla on todella paljon enemmän merkitystä kuin rupsahtamisella.

Monet yli 30 v. hakkaavat kauneudessa 20 v. Nuorissakin on näitä vähemmän kauniita. Itse olin parhaimmillani n. 25-28. Varsinainen rupsahtaminen alkoi n. 45. Anne Pohtamo ja Johanna Raunio olivat omasta mielestään kauneimmillaan n. 30-35.

Vierailija kirjoitti:

Matkusta kehitysmaahan tai kriisialuelle. 

Sen jälkeen ihmisten ulkönäkö ei ole enää iso asia elämässäsi, vaan havaitset, että maailmassa on tosi paljon muita asioita, joilla on todella paljon enemmän merkitystä kuin rupsahtamisella.

Olen tehnyt hyväntekeväisyystyötä, elämässäni on sattunut paljon asioita joidenka luulisi pistävän asiat tärkeysjärjestykseen. Minua on aina arvostettu vain ulkonäköni kautta, varsinkin miehet jaksavat jauhaa siitä. Eivät siitä että opiskelen yliopistossa, eivät he kehu minua hauskaksi tai arvosta ajatuksiani. Lopulta nekin jotka väittävät rakastavansa jättävät nuoremman ja kauniimman takia. Ei kai ole ihme että ajattelen näin. Tuntuu että olen vain tyhjä kuori...

Ap

Vanhat kurpat valehtelevat täällä itsellensä :D. Minusta saatte pitää itseänne vaikka Mikki Hiirinä, mutta samanlailla kun teille saatanan verenimijöille status on kaikki kaikessa, niin miehillä on naisen nuoruus :^). Eiköhän teidätkin potkita pihalle joskus siinä 45 ikävuoden tienoilla ja sitten ette kelpaa edes köyhille kääpiölle. Vaikka maailma onkin paska paikka, niin on mukavaa huomata, että edes jotain oikeudenmukaisuutta on jumala tähän paikkaan luonut.

Ta-taa