Meillä ei miehen kanssa enää mitään puhuttavaa

Täällä sama. Olemme olleet 12 vuotta yhdessä. Kaksi lasta. Olen 32 v., mies 34v. En tiedä, kuinka jatkaa.

Ihan kauheeta, otan osaa. Tota sit loppuelämä, vaivaannuttavaa hiljaisuutta.

Ruoka suussa ei kuulukaan puhua.

meillä sama juttu. Meillä se johtuu siitä, että mies ei halua puhua vaikeista asioista. Minua taas on viimeiset vuodet painanut moni asia ja haluaisin puhua niitä. En tarvitse ratkaisuja, vaan ainoastaan tukea ja lohdutusta. Mieheltä ei niitä tipu, päinvastoin vain ilkeilee, joten koen parhaaksi olla hiljaa.

Sama täällä, yhdessä 18 vuotta. Syksyllä lapset olivat pe-su mummolassa ja ostin meille viiniä ja hyvää ruokaa. Ja juttelimme, mutta vanhoista asioista! Siis sellaisista 10-18 vuotta vanhoista asioista ja muista ihmisistä, emme edes sivunneet meitä kahta, parisuhdettamme ja tulevaisuutta. Illalla yritin mennä miehen syliin, mutta mies ei ottanut. Hän oli vain kädet puuskassa ja ei päästänyt lähelleen ollenkaan. Myöhemmin kyllä harrastimme seksiä, mutta en saanut siitä taaskaan mitään irti eikä miehelle se asia ollutkaan tärkeä, pääasia kun sai omat kassinsa tyhjennettyä ja pääsi nukkumaan. Viikonloppu meni lähinnä erillään eri puolilla taloa.

Nyt emme ole jutelleet viikkoon. Tai lauantaina huusimme toisillemme kymmenisen minuuttia. Ero on nyt entistäkin lähempänä ja oloni on asiasta jotenkin jopa huojentunut vaikka kaikki muutkin tunteet jylläävät ihan sekaisin. N41

Vierailija kirjoitti:

meillä sama juttu. Meillä se johtuu siitä, että mies ei halua puhua vaikeista asioista. Minua taas on viimeiset vuodet painanut moni asia ja haluaisin puhua niitä. En tarvitse ratkaisuja, vaan ainoastaan tukea ja lohdutusta. Mieheltä ei niitä tipu, päinvastoin vain ilkeilee, joten koen parhaaksi olla hiljaa.

Tämä olisi voinut olla mun kirjoittama! 10 vuotta oltu yhdessä ja kaksi lasta. Joutava hevonhumppa ja höpöhöpö onnistuu, mutta mistään vaikeasta ei "saa" keskustella tai se on heti: "Pitääkö sun aina valittaa?" Hiljaiseksi vetää.

En voi tajuta tuollaisia parisuhteita. Luulisi että sen oman puolison kanssa olisi kaikkein eniten puhuttavaa, sehän tietää kaiken sun asioista, teillä on yhteistä historiaa ja suunnitelmia, ja varmasti paljon yhteistä kun kerran yhdessä olette. Miksi ylipäänsä olette yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään puhuttavaa tai joka ei ole kiinnostunut teidän asioista tai mistään yhteisestä?

Meillä on liittoa takana 18 vuotta, ja puhutaan paljon. En tiedä mitään mukavampaa kuin jutella kaikista maailman asioista oman puolisoni ja parhaan ystäväni kanssa.

Pitääkö sitä nyt kaikenmaailman parisuhdetutkielmia ja "musta tuntu sillon jouluna 2012 pahalta ku vilkasit illalla silleen oudosti" - analyysejä puhuakaan. Miehiä ei yleensä kiinnosta naisten valitukset. Puhukaa naiset ja analysoikaa ystävienne kanssa. Miesten kansa sit näitä jokapäivän asioita. Miksei ne muka ole yhtä tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

En voi tajuta tuollaisia parisuhteita. Luulisi että sen oman puolison kanssa olisi kaikkein eniten puhuttavaa, sehän tietää kaiken sun asioista, teillä on yhteistä historiaa ja suunnitelmia, ja varmasti paljon yhteistä kun kerran yhdessä olette. Miksi ylipäänsä olette yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään puhuttavaa tai joka ei ole kiinnostunut teidän asioista tai mistään yhteisestä?

Meillä on liittoa takana 18 vuotta, ja puhutaan paljon. En tiedä mitään mukavampaa kuin jutella kaikista maailman asioista oman puolisoni ja parhaan ystäväni kanssa.

Huomaa kyllä että et ymmärrä. Oletko kuitenkin huomannut, että ihmisillä on erilaisia tarinoita, erilaisia elämiä kuin sinulla? Välillä kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut ja toivonut. Elämä on.