Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehen vuorovaikutus vauvan kanssa?

Ap
01.11.2015 |

Meillä on mieheni kanssa 11 kk esikoinen. Minulle on tullut yllätyksenä, miten mies ei osaa näyttää tunteitaan vauvalle. Mieheni on introvertti, hiljaisempi ja rauhallisempi kuin minä ja halaa ja suukottelee minua välillä mutta yleensä minä teen aloitteen tähän ja mies kyllä vastaa hellyyteeni.

mieheni toivoi tätä lasta yhtäpalkon kuin minäkin ja hänen ehdotus oli ehkäisyn pois jättäminenkin. Hän tekee paljon töitä ja on väsynyt, käy kaupassa yms mutta tuntuu että joudun usein pyytämään hoitoapua vauvan kanssa ja vauvan kanssa touhuilu/leikkiminen ei tule itsestään eikä näytä tuottavan miehelle juuri iloa, lähinnä pitää sylissä ja hymyilee lapselle takaisin mutta ei ole oikeasti läsnä. Katselee esimerkiksi televisiota lapsi sylissä. Lapsi ymmärtää jo paljon ja tarvitsisi isäänkin puolelta vuorovaikutusta ja yrittää kovasti "jutella" isälleen mutta isä ei oikein selvästi osaa vastata tähän. Mies ei esimerkiksi puhu lapselle juuri mitään!

Tästä on tullut monet riidat aikaiseksi, jolloine hän vain vetäytyy kuoreensa eikä vastaa huoleeni.

onko muilla ollut samanlaista ja muuttuuko tämä mahdollisesti kun lapsi vähän kasvaa ja osaa puhua ja touhuta enemmän?

En olisi uskonut miehestäni tälläistä tunnekylmyyttä oman lapsen kohdalla ja olen erittäin ahdistunut tilanteesta :(

 

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheneuvolasta: Haluatko oikeasti pyytää sosiaalitoimen tätejä vahtimaan isän leikkitaitoja? Halutko oikeasti, että sossutäti opettaa isää miten hän leikkii lapsensa kanssa. Katsopas kun tätä "ohjausta" voi antaa muutenkin. Leikkikää kolmisin lapsen kanssa ja hommatkaa lisää niitä lapsia, niin on kivempi leikkiä porukalla.

Vierailija
22/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minusta tämä tuntuu siltä, että isä on luonnostaan ujo ja hiljainen. Toisaalta tämä tuntuu siltä, että isä on väsynyt ja häntä harmittaa jatkuva vaimon nalkutus. Voisiko olla näin? Mieti millaista on tulla töistä kotiin, kun nalkutus alkaa eteisessä. Käytkö vaihtamassa vaipan, kävitkö jo kaupassa, laitatko kauppatavarat jääkaappiin heti samantien? Pidätkö lasta sen aikaa kun käyn vessassa? Hei camoon, anna isän olla isä. Anna sen olla äijä. Ei äijät lepertele vauvoille, PAITSI SALAA. Lähde lenkille, jätä iskä lapsen kanssa kahdestaan leikkimään. ÄLÄ NALKUTA, kun ei se auta mitään. Ole kiltti, siitä on paljon enemmän hyötyä.

 

 

en nalkuta vaan yritän ymmärtää mutta jossain vaiheessa taas hermostun kun ei puhu lapselle. On hiljainen luonteeltaan mutta sentään puhuu minulle. Äijämäinen kyllä on enkä osaakkaan kuvitella häntä lepertelemässä mutta voisi edes puhua lapselle normaalisti. Ap

 

Hiljaisena ihmisenä voi olla hankalaa opetella puhumaan pienelle, joka ei vielä puhu takaisin. Vaatii varmasti harjoitustakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi vinkki: Etsi netistä joku hyvä juttu kielenkehityksestä ja vauvalle puhumisesta. Niitä löytyy kyllä. Lapsi oppii jopa kymmeniä sanoja päivässä toistojen kautta. Sitä kautta teette suunnitelman, että meidän lapsi oppii kielen hyvin. Sitten lenkille pariksi tunniksi ja sovitte, että puhe jatkuu. Nimittäin on aivan fakta, että lapsi ei opi kunnolla puhumaan ellei hänelle koko ajan puhuta ja paljon. Leperrellä ei tarvitse, kunhan puhuu - ihan mitä vaan. Ja lapselle, ei kuunnella sitä telkkaria yhdessä ajankuluksi pelkästään. Toinen vinkki: Pyydä lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Sekin tutkitusti auttaa. Erityisesti äijien lukeminen on tosi hyödyllistä. Siitä oli juuri isot uutiset. Etsi ne ja laita iskälle tiedoksi, että on kuulemma hyödyllisempää lapselle, että isä lukee lapselle kuin äiti. Tutkimusten mukaan isän lukeminen on lapselle merkittävästi tärkeämpää kuin äidin lukeminen. Äijä tarvitsee faktaa: Kieli kehittyy kun puhuu lapselle koko ajan. Lukeminen on tärkeää ja lapsi hyötyy enemmän isän lukiessa kirjaa kuin äidin lukiessa. Netistä löytyy faktaa. Äijäkin osaa lukea ja puhua, kun siihen on rationaalinen syy ja tutkimus taustalla. Isän lukiessa kirjaa lapselle, lapsi hyötyy siitä enemmän kuin äidin lukiessa. Eihän tosiäijä anna äidin lukea (pelkästään), jos lapsi hyötyy enemmän hänen itse lukiessa. Ja tosiäijä halua lapsen kielen kehittyvän hyvin, joten se puhuu sille vaikka väkisin kun tieteellinen tutkimus näin neuvoo. Ja tärkein: ÄLÄ NALKUTA.

 

 

Vierailija
24/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvolasta: Haluatko oikeasti pyytää sosiaalitoimen tätejä vahtimaan isän leikkitaitoja? Halutko oikeasti, että sossutäti opettaa isää miten hän leikkii lapsensa kanssa. Katsopas kun tätä "ohjausta" voi antaa muutenkin. Leikkikää kolmisin lapsen kanssa ja hommatkaa lisää niitä lapsia, niin on kivempi leikkiä porukalla.

Mistä lähtien "sossutädit" on olleet perheneuvolassa töissä? 

Vierailija
25/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori, mutta mistä tulee tämä oletus, että pikkulapsen kanssa tekemisissä oleminen herättäisi miehessä tai naisessa automaattisesti iloa tai että sitä tekisi mielellään? Olen itse kolmikymppinen mies ja suhtaudun vaivoihin neutraalisti tai negatiivisesti. Kannattaa luopua kohtuuttomista odotuksista, niin arki helpottuu. 

Vierailija
26/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta mistä tulee tämä oletus, että pikkulapsen kanssa tekemisissä oleminen herättäisi miehessä tai naisessa automaattisesti iloa tai että sitä tekisi mielellään? Olen itse kolmikymppinen mies ja suhtaudun vaivoihin neutraalisti tai negatiivisesti. Kannattaa luopua kohtuuttomista odotuksista, niin arki helpottuu. 

[/quot

 

on vähän eriasia muiden lapset kuin oma lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Perheneuvolasta: Haluatko oikeasti pyytää sosiaalitoimen tätejä vahtimaan isän leikkitaitoja? Halutko oikeasti, että sossutäti opettaa isää miten hän leikkii lapsensa kanssa. Katsopas kun tätä "ohjausta" voi antaa muutenkin. Leikkikää kolmisin lapsen kanssa ja hommatkaa lisää niitä lapsia, niin on kivempi leikkiä porukalla.

 

 

Mistä lähtien "sossutädit" on olleet perheneuvolassa töissä? 

[/quote

 

No näinhän se on ollut kautta aikain. Neuvola on osa kunnallista sosiaalitoimea. Jokseenkin sosiaalitoimi on palkannut myös terveydenhoidon ammattilaisia töihin, jotka hoitavat osan sosiaalityöntekijöiden töistä. Neuvolakäsikirjasta voit tarkemmin tutkia asiaa. Neuvola ei ole siis osa terveydenhoitoa vaan osa kunnallista sosiaalitoimea.

Vierailija
28/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta mistä tulee tämä oletus, että pikkulapsen kanssa tekemisissä oleminen herättäisi miehessä tai naisessa automaattisesti iloa tai että sitä tekisi mielellään? Olen itse kolmikymppinen mies ja suhtaudun vaivoihin neutraalisti tai negatiivisesti. Kannattaa luopua kohtuuttomista odotuksista, niin arki helpottuu. 

[/quot

on vähän eriasia muiden lapset kuin oma lapsi.

Miksi olisi? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/29 |
01.11.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa 11 kk esikoinen. Minulle on tullut yllätyksenä, miten mies ei osaa näyttää tunteitaan vauvalle. Mieheni on introvertti, hiljaisempi ja rauhallisempi kuin minä ja halaa ja suukottelee minua välillä mutta yleensä minä teen aloitteen tähän ja mies kyllä vastaa hellyyteeni.

mieheni toivoi tätä lasta yhtäpalkon kuin minäkin ja hänen ehdotus oli ehkäisyn pois jättäminenkin. Hän tekee paljon töitä ja on väsynyt, käy kaupassa yms mutta tuntuu että joudun usein pyytämään hoitoapua vauvan kanssa ja vauvan kanssa touhuilu/leikkiminen ei tule itsestään eikä näytä tuottavan miehelle juuri iloa, lähinnä pitää sylissä ja hymyilee lapselle takaisin mutta ei ole oikeasti läsnä. Katselee esimerkiksi televisiota lapsi sylissä. Lapsi ymmärtää jo paljon ja tarvitsisi isäänkin puolelta vuorovaikutusta ja yrittää kovasti "jutella" isälleen mutta isä ei oikein selvästi osaa vastata tähän. Mies ei esimerkiksi puhu lapselle juuri mitään!

Tästä on tullut monet riidat aikaiseksi, jolloine hän vain vetäytyy kuoreensa eikä vastaa huoleeni.

onko muilla ollut samanlaista ja muuttuuko tämä mahdollisesti kun lapsi vähän kasvaa ja osaa puhua ja touhuta enemmän?

En olisi uskonut miehestäni tälläistä tunnekylmyyttä oman lapsen kohdalla ja olen erittäin ahdistunut tilanteesta :(

Tässä on tiivistettynä ongelmanne: Isä on sinun pikku apulainen. Näin on ollut ilmeisesti vauvan syntymästä saakka. Isä ei osaa olla luontevasti päävastuussa lapsesta koska hänen ei ole koskaan annettu olla. Asia korjaantuu vain sillä, että sinä lähdet ja annat isän ja lapsen olla kaksi. Siis kauemmaksi kuin toiseen huoneeseen ja pidemmäksi aikaa kuin pariksi tunniksi. Isän täytyy löytää omat rutiininsa lapsensa kanssa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi kahdeksan