muita joilla pelko loppuelämän yksinäisyydestä?

Vierailija

En ollut teininä mitenkään suosittu, en koskaan päässyt treffeille, minua ei ikinä ulkona pyydetty tanssimaan tms. Nuorena aikuisena tilanne parani. Sitten menin naimisiin ja sain lapsia. Liitto päättyi kun ex löysi minua 15 v. nuoremman naisen. Eronneena minulla on ollut suhdevirityksiä pari, mutta ne on ihan räpellyksiä, jääneet lyhyiksi. Toinen ei vain ole ollut riittävän kiinnostunut. Nyt ei ole ollut mitään 2 vuoteen! Olen käynyt nettideiteillä mutta ne ovat jääneet ainoiksi. Eli nyt keski-ikäisenä yh:na olen kuin teininä: ketään ei kiinnosta.

Tuskin tämä tästä enää paranee? Aika vaikealta tuntuu että ehkä vielä 40 v. elinaikaa jäljellä ja tämä oli nyt tässä?

Onko muita täällä jotka pohtii näitä samoja? Miten psyykkaatte itseänne?

Kommentit (5)

Vierailija

Kuulostaa oudolta pelolta... Jos noin monta suhdetta tai suhteenalkua olet onnistunut elämässäsi löytämään niin tuskin se tähän päättyy.

Itse olen 30-vuotias mies, eikä yksikään nainen ole koskaan ihastunut minuun ennen kuin muutama kuukausi sitten, mutta silti en ole missään menettänyt toivoani asian suhteen. Itse en kylläkään ole kyseiseen naiseen ihastunut enkä tahdo tulla toimeen hänen kanssaan, minkä vuoksi mitään parisuhdetta tuosta ei kyllä muodostu. Eli odotan vaan seuraavaa naista.

Vierailija

Juu. En ollut suosittu, otin ensimmäisen miehen kenet sain. Nyt eroamassa yli 20v liitosta, enkä usko että kukaan enää mua haluaa, ei kukaan ole ollut nuorempanakaan kiinnostunut.

Vierailija

En pelkää, mutta juuri tänään mietin asiaa kävellessäni yksin hautausmaalla. Tuntui, että kaikki muut olivat pariskuntina tai perheittäin haudoilla. En tuntenut surua, oli hyvä olla yksin. Ja tajusin yhtäkkiä, että jatkossakin haluan elää yksin nämä hetket, juhlapyhät ja muut tärkeät päivät. Tietysti minulla on ystäviä ja sisaruksia, mutta parisuhdetta en kaipaa. Tilaisuuksia olisi ollut, mutta olen ne kaikki ryssinyt. Ilmeisesti alitajuisesti juuri siksi, että haluan olla yksin.

Sinulla on kuitenkin lapsi/lapsia, kuten minullakin. Ethän sinä sitten ole yksin. Mies nyt kuolisi kumminkin rinnaltasi juuri silloin, kun eniten tukea ja apua arjessa tarvitsisit.

Vierailija

Joo, lapset on ja ystäviä. Siten en voi valittaa, siinä asiassa olen siunattu. Mietityttää vain millaista on ehkä elää koko loppuelämä ilman rakkaussuhdetta. Monille keski-ikäisille jätetyille käy niin. Ei kaikille tietenkään. Tällä kokemuksella "epäsuosiosta" vaan epäilen että kuulun niihin joille käy niin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat