Lue keskustelun säännöt.
Kauhea riita tyttöystävän kanssa
31.10.2015 |
Seurustelua on takana pari kuukautta. Tuli jostain syystä puheeksi se, mitä tehtäisiin jos ehkäisy pettää. Mulla on aina ollu periaatteena että vastuu kannetaan ja raskauksia ei noin vain keskeytetä. Muut saa toki tehdä ihan mitä lystää, mutta mun lapsia ei abortoida.
Sanoinkin tyttöystävälleni, että vahinkolapsistakin otetaan vastuu ja että en voisi ikinä seurustella sellaisen naisen kanssa, joka abortoi lapseni. Voin sitten vaikka kasvattaa sen yksin, mutta en voi antaa anteeksi saati jatkaa suhdetta jos lapseni viedään minulta.
Tässä on nyt kauhea sota meneillään. Tyttöystäväni mielestä minun pitäisi tukea hänen päätöstään aina. Millä ihmeellä saan hänet ymmärtämään, että jokaisella on omat ajatuksensa näistä eikä hän voi vaatia minua olemaan jotain muuta kuin olen?
Kommentit (75)
Mun näkökanta on sellainen, että jos on päätetty lapsia tehdä niin silloin ollaan myöskin sovittu elämän kestävästä liitosta.
En pysty ymmärtämään mitään lutkia jotka puhuu elareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen luokan asia, että siitä pitää keskustella ennenkuin seksiä harrastetaan edes sitä yhtä kertaa.
Missä todellisuudessa mahdat elää?
Olen nainen ja samaa mieltä ap:n kanssa. Itse haluaisin tuollaisen miehen, joka ei aborttia haluaisi. Aborttia pidetään nykyään ihan pikkutoimenpiteenä, ei kyetä tajuamaan, että vapaaehtoisesta seksistä pitää ottaa vastuu. Kyse ei myöskään ole naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Naisella on oikeus aina kieltäytyä seksistä, mutta ei minkäänlaista (moraalista) oikeutta päättää raskautta silloin kun on vapaaehtoisesti suostunut seksiin.
Sä sitten synnytät sen lapsen ja imetät vai?
Onhan tälläkin palstalla kirjoiteltu miehistä, jotka ovat lapsia halunneet, mutta sitten kun se arki on alkanut, niin ei enää ole "napannutkaan", kun ei voikaan käydä joka ilta futistreeneissä tai viikonloppuna kavereiden kanssa baarissa.
Nainen tekee hommat ja tuuppaa sen muksun maailmaan ja mies saattaa pysyä siinä vierellä. Miten hän voi oikeasti luottaa siihen, että SINÄ hoidat sen lapsen, vaikkei hän sitä halunnutkaan? Onko hänen pakko asua lapsen kanssa, jota ei ole halunnut, voidaanko antaa adoptioon?
Entä jos nainen tulee raskaaksi ja saa keskenmenon? Jätätkö silloinkin? Entä jos hän tupakoi ja juo raskausaikana? Olisitko valmis pitämään myös kehitysvammaisen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Sä sitten synnytät sen lapsen ja imetät vai?
Onhan tälläkin palstalla kirjoiteltu miehistä, jotka ovat lapsia halunneet, mutta sitten kun se arki on alkanut, niin ei enää ole "napannutkaan", kun ei voikaan käydä joka ilta futistreeneissä tai viikonloppuna kavereiden kanssa baarissa.
Nainen tekee hommat ja tuuppaa sen muksun maailmaan ja mies saattaa pysyä siinä vierellä. Miten hän voi oikeasti luottaa siihen, että SINÄ hoidat sen lapsen, vaikkei hän sitä halunnutkaan? Onko hänen pakko asua lapsen kanssa, jota ei ole halunnut, voidaanko antaa adoptioon?
Entä jos nainen tulee raskaaksi ja saa keskenmenon? Jätätkö silloinkin? Entä jos hän tupakoi ja juo raskausaikana? Olisitko valmis pitämään myös kehitysvammaisen lapsen?
En synnytä. Tietääkseni moni isä on kasvattanut lapsen esim. äidin kuoltua eikä kynnyskysymys lapsen selviytymisessä ole ollut imetys, vaan äidinmaidonkorvikkeet ajavat asiansa.
No aletaanko yleistää niiden äidien perusteella, jotka juoksevat baareissa ja jättävät lapsen heitteille?
Miten keskenmeno liittyy tähän?
Tupakointi ja juominen eivät kai ole lapsen syytä. Äidille olisin kyllä vihainen ja pyrkisin estämään myrkkyjen nauttimisen parhaani mukaan.
Kehitysvammaisen lapsen pitäisin siinä missä normaalinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse tekisin niin että puhkoisin kortsuun tahallaan reikiä ja siementäisin naisen. Sitten kun se tulisi raskaaksi niin nähtäisiin että onko sanojensa mukainen. Jos tekisi abortin, haukkuisin ämmän lyttyyn lapsenmurhaajana. Jos päättäisikin pitää, sanoisin että onpa ämmällä hailahteleva mieli ja ohuet lupaukset, moisen kanssa en halua olla ja jättäisin hänet kasvattamaan lapsen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Nussikaa vaan perseeseen ja pistä se ottamaan suihin jos noi asiat pelottaa saatana.
ei nainen saa tuosta mitään..joten miksi hän harrastaisi tuollaista seksiä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä teillä on liian suuri näkemysero. Hyvä että otit puheeksi. Kannattaakohan teidän jatkaa suhdetta? En usko että itse voisin jatkaa sellaisen miehen kanssa, jolle ei sopisi että vahingosta huolehdittaisiin (ihan elävänä yksilönä).
Miehellehän se jää aina vähän epäselväksi oliko se vahinko tai "vahinko". Katumuspilleritkin saa helposti jos kortsu on ehkäisyvälineenä, ja pettää. Jos sekään ei sovi naiselle ei oikeastaan pitäisi puhua enää vahingosta, vaan päätöksestä
Tässäkin näkyy hieno feministinen kaksoisstandardi: nainen tulee vahingossa raskaaksi, mies haluaisi että ei aborttia mutta nainen päättää yksin että kyllä.
Naisen päätös pitää koska nainen on aina uhri yää byää plaplaplaa.
Tai sitten niin päin että nainen tulee vahingossa raskaaksi, haluaakin pitää lapsen mutta mies ei.
Miehen mielipiteellä ei oo mitään merkitystä, elatusmaksut joutuu maksamaan silti.
Eli molemmissa tapauksissa nainen päättää ja mies kärsii vaikka kuinka olisikin molempien syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin sitten vaikka kasvattaa sen yksin
Mutta sinä et joudu kantamaan lasta 9 kk vain antaaksesi sen pois.
Entä jos sinä kuolet kaksi viikkoa ennen kuin lapsi syntyy?
Tuli mieleen että osui tyttöystävällä liian lähelle...voisiko olla että on tehnyt abortin aikaisemmassa suhteessa? Silloin noin voimakas kanta kumppanilta voi tuntua tosi pahalta. Niin kuin tuomitsisit hänet, ehkä pelkää ettet hyväksy häntä jos tietäisit...
samaa mieltä muiden kanssa, että tuossa asiassa ei ehkä pääse kuin kahteen eri suuntaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan Ap oikeasti olla mies...
Niin miksi ei voisi olla? Miksi aina kuvitellaan, ettei mies voisi olla tuota mieltä? Oma mieheni ajattelee ihan samalla tavalla kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen luokan asia, että siitä pitää keskustella ennenkuin seksiä harrastetaan edes sitä yhtä kertaa.
Missä todellisuudessa mahdat elää?
Siinä todellisuudessa, jossa kondomia ehkäisyvälineenä käyttäville tulee vahinkoraskauksia. Olen itse ollut suhteen alussa mukana hakemassa jälkiehkäisypilleriä kun kumi hajosi ekassa yhdynnässä.
Missä todellisuudessa elävät ne miehet, jotka luottavat aina siihen että seksikumppani tekee abortin eikä vahingosta aiheudu seksitautia tai elareita? Kyllä jumalauta siitä kumppanista pitää tuollaiset asiat tietää ennenkuin sen kanssa sänkyyn mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on niin perustavaa laatua oleva näkemysero, että ehkä voisitte miettiä, sovitteko lainkaan yhteen parisuhdemielessä. Olen nainen ja seurustellut nuorempana hyvin aborttikielteisen miehen kanssa, minkä seurauksena seksihaluni katosivat kokonaan (mukaan lukien suuseksi ym.). Mielestäni asiasta päättää viime kädessä nainen, sillä hänen kehossaan se lapsi kasvaa ja hän sen joutuu myös synnyttämään. Raskaus ja synnytys eivät ole mitään pikkujuttuja ja jälkimmäinen erityisesti on potentiaalisesti vaarallinen tilanne naiselle.
Niin, ja itse elän seitsemättä vuotta vapaaehtoisessa selibaatissa. En voinut vastustaa kiusausta laittaa disclaimeria loppuun, kun tietää, miten helposti tällä palstalla heilutellaan huorakorttia :D
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin näkyy hieno feministinen kaksoisstandardi: nainen tulee vahingossa raskaaksi, mies haluaisi että ei aborttia mutta nainen päättää yksin että kyllä.
Naisen päätös pitää koska nainen on aina uhri yää byää plaplaplaa.
Tai sitten niin päin että nainen tulee vahingossa raskaaksi, haluaakin pitää lapsen mutta mies ei.
Miehen mielipiteellä ei oo mitään merkitystä, elatusmaksut joutuu maksamaan silti.
Eli molemmissa tapauksissa nainen päättää ja mies kärsii vaikka kuinka olisikin molempien syytä.
Itselleni ei ainakaan ole minkäänlaista kaksoisstandardia. En hyväksy aborttia kuin raiskaus- ja äidin henkin vaarassa-tilanteissa. En tee aborttia siis ja jos tämä asia kerrtoaan miehelle etukäteen, niin mitään kaksoistandardia ei ole. Olen kyllä surullinen niiden miesten puolesta, joiden lapset abortoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sitten vaikka kasvattaa sen yksin
Mutta sinä et joudu kantamaan lasta 9 kk vain antaaksesi sen pois.
Entä jos sinä kuolet kaksi viikkoa ennen kuin lapsi syntyy?
Naisen pitäisi harkita nämä asiat ennenkuin ryhtyy seksiin. Että kannattaako harrastaa vai ei. Vastuu pitää ottaa. Biologia ei ole reilua ja nainen kantaa raskauden.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on niin perustavaa laatua oleva näkemysero, että ehkä voisitte miettiä, sovitteko lainkaan yhteen parisuhdemielessä. Olen nainen ja seurustellut nuorempana hyvin aborttikielteisen miehen kanssa, minkä seurauksena seksihaluni katosivat kokonaan (mukaan lukien suuseksi ym.). Mielestäni asiasta päättää viime kädessä nainen, sillä hänen kehossaan se lapsi kasvaa ja hän sen joutuu myös synnyttämään. Raskaus ja synnytys eivät ole mitään pikkujuttuja ja jälkimmäinen erityisesti on potentiaalisesti vaarallinen tilanne naiselle.
Niin, ja itse elän seitsemättä vuotta vapaaehtoisessa selibaatissa. En voinut vastustaa kiusausta laittaa disclaimeria loppuun, kun tietää, miten helposti tällä palstalla heilutellaan huorakorttia :D
Olen täysin päinvastaista mieltä miehenä. Mielestäni se keho ei anna mitään erikoisoikeuksia naiselle päättää yhteisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nussikaa vaan perseeseen ja pistä se ottamaan suihin jos noi asiat pelottaa saatana.
ei nainen saa tuosta mitään..joten miksi hän harrastaisi tuollaista seksiä??
Nainen voi saada orgasmeja pelkästä peräaukon kiihottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Voin sitten vaikka kasvattaa sen yksin
Mutta sinä et joudu kantamaan lasta 9 kk vain antaaksesi sen pois.
Entä jos sinä kuolet kaksi viikkoa ennen kuin lapsi syntyy?
Naisen pitäisi harkita nämä asiat ennenkuin ryhtyy seksiin. Että kannattaako harrastaa vai ei. Vastuu pitää ottaa. Biologia ei ole reilua ja nainen kantaa raskauden.
Ja vastuun voi kantaa tekemällä abortin.
Voin vain kuvitella millainen tulevaisuus on lapsella, joka on pakko synnyttä. Äiti vetää kaksin käsin viinaa ja tupakkaa eikä kukaan voi sille mitään.
En anna neuvoja miten muiden pitäisi toimia, mutta voin kertoa miten meillä tämä meni. Koska tästä asiasta ei voi tehdä kompromisseja (kaikki erilaiset sopimukset lasten hoidosta vapautumisesta jne. ovat a) väärin lasta kohtaan ja b) käytännössä toimimattomia niin monien muuttujien takia), ainut vaihtoehto oli, että toinen antaa periksi.
Minulle abortti on niin mahdoton vaihtoehto, ettei se tule kysymykseen missään tilanteessa. Ei myöskään sairaan vauvan kohdalla tai raiskauksen jälkeen. Ainoastaan oman henkeni olen valmis laittamaan syntymättömän vauvan edelle. En suostu myöskään mihinkään elatusmaksuista luopumiseen tai isyyden tunnustamatta jättämiseen, vaan jos mies tahtoo olla kanssani, hänen on yksinkertaisesti ymmärrettävä ja hyväksyttävä nämä asiat.
Mies teki harkintansa ja päätti, että hänelle abortin tekeminen tiukassa paikassa ei ole yhtä ehdoton asia kuin minulle abortin tekemättömyys ja hän oli valmis antamaan periksi. Olen ikuisesti kiitollinen tuosta päätöksestä ja yritän muistaa hänen arvostuksensa ja joustamisensa arjessa ja osoittaa samanlaista ymmärrystä myös hänen asioitaan kohtaan. Nyt olemme olleet jo vuosikausia yhdessä ja onnellisia 5 lapsen vanhempia (kaikki toivottuja). Koskaan emme onneksi joutuneet käytännössä kokeilemaan, miten asiat selviäisivät tosipaikassa.