Apua! olen rakastunut työkaveriini!

Olet siinä mielessä hyvässä tilanteessa ettei lapsia ole kummallakaan. Anna asialle vähän aikaa. jos " pari viikkoa" katseita on vaihdettu se ei ole vielä kovin pitkä aika. Jos se on sitä itseään niin se kestää vähän odotteluakin. Tsekkaa tilanne uudelleen muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua. ja samalla mieti mitä teet nykyisen kanssa.



Jos tunne on todella voimakas vielä harkinta-ajan jälkeenkin, ja muutenkin tulet huomaamaan ettet ole tyytyväinen nykyisessä suhteessasi silloin lähde ja seuraa sydäntäsi.



Itse olen parikin kertaa rakastunut, kerran oikein polttavasti niin että siitä kesti monta vuotta päästä yli, sen jälkeen kun tuo rakastus oli lähtenyt ulkomaille enkä ole nähnyt häntä sen koommin. Mutta nyt on unohtunut ja voin ajatella että onneksi siitä ei silloin tullut suhdetta. Meillä lapsia joten en ole siinä tilanteessa että voisin noin vain rakkauden perään lähteä.



Aika tekee tehtävänsä, kyllä niistä rakastumisista joskus yli pääsee, selviäväthän ihmiset siitäkin kun jäävät leskeksi tai kun suhde muuten loppuu ja sydän särkyy.



Nyt uusi rakastus nostelee taas päätään ja syydän jäitä hattuuni minkä kerkeän....



Suloisenkatkeraa, kun rakastaa eikä kuitenkaan voi toteuttaa rakkauttaan. Mutta pahempi olisi olla tunteita vailla, luulen. Mulle elämä on tunteiden vuoristorataa, mutta ne tunteet on olemassa omassa mielessä vain, tosielämä on tasaista ja ihanaa sekin. En usko että voisi olla suhdetta jossa olisin täysin onnellinen ja rakastunut vuodesta toiseen, saati että toinen minuun. Elkääkä vain sanoko että niinkin voi olla, koska silloin olen valinnut väärin!



Kannustusta kohtalotoverilta ap, valitsit sitten miten hyvänsä! kumpikin valinta on tavallaan yhtä oikea, pääasia on se, että elämä jatkuu.

Hetken huumassa ei kannata tehdä radikaaleja päätöksiä.

Ollaan oltu samassa työpaikassa vuosi. Kyseessä on pieni työpaikka (15 työntekijää) ja ollaan tekemisissä paljon toistemme kanssa. Ollaan vietetty aikaa yhdessä myös työasioiden ulkopuolella. Ja kaikki lounas ja kahvitunnit yhdessä jos ollaan samassa vuorossa.



ap

Muistakin kuin työasioista

Taisin tunnistaa sut, muutit pikkuisen yksityiskohtia... Me muuten kaikki tiedetään jo töissä tuosta ja yleisesti vähän kummastellaan, miksi koetat sekä syödä että säästää kakun, se kun ei pidemmän päälle taida olla mahdollista.

Nähdään maanantaina!

Entäs jos aloittaisit salasuhteen sen uuden kanssa ja kokeilisit ilman entisen menettämistä onko se uusi ihan niin ihana kuin ajattelet ja jos on niin sitten jättäisit entisen ja jos ei oliskaan niin sitten palaisitkin entiseen kuvioon entisesi kanssa joka ei siis tietäisi koko asiasta yhtään mitään? Näinhän se yleensä hoidetaan ja luultavasti oletkin sen jo niin tehnyt, haet vain kannustusta ja hyväksyntää meiltä.

Vierailija:

Ollaan oltu samassa työpaikassa vuosi. Kyseessä on pieni työpaikka (15 työntekijää) ja ollaan tekemisissä paljon toistemme kanssa. Ollaan vietetty aikaa yhdessä myös työasioiden ulkopuolella. Ja kaikki lounas ja kahvitunnit yhdessä jos ollaan samassa vuorossa.

ap

Kuule ap, ei tuossa ajassa ketään kunnolla opita tuntemaan. Tuollaisissa kontakteissa on helppo esittää itsestään ihanat puolet. Se kotona soffalla persauksiaan kaiveleva puoli jää sulta kokonaan tuntematta.

Joten koeta nyt vaan panna jäitä hattuun.

Vaikka kuinka olet kuin katti pistoksissa, niin tuo on yhä VAIN rakastumista/ihastumista, joka menee aina ohitse. Jopa tuon miehen kanssa.

JOS haluat meiltä kannustusta avokkisi jättämiseen, niin sano se hemmetti SUORAAN äläkä teeskentele.

Olet saanut paljon viksuja vastauksia, mutta yhä intät vaan, miten mahdottoman rakastunut olet. Joten miksi siinä vikiset? Joko haluat taistella tuota vastaan tai sitten et. Jos et, niin miksi kyselet?

Sulla on tarve rakastua/ihastua. Tee sille tarpeellesi jotakin, niin johan alkaa tunnepalo viiletä. Keskity etsimään avokistasi hyviä puolia.

Olen tavattoman rakastunut yli 40 vuotiaaseen opettajaani itse olen 28. Mitä tehdä kertoako hänelle tunteistani,vai antaako asian olla.Mutta tunnen häntä kohtaan syvästi, aina kun näen hänet sydämeni lyö kiivaasti, ja punastelen. Muulloin ajattelen häntä usein.

Täytyy sanoa, että olen lievästi sanottuna järkyttynyt ap:n saamasta palautteesta. Noin moni kehottaa jättämään hyvän, hellän ja huomaavaisen miehen tuntematta tätä uutta ehdokasta tippaakaan. Minusta on aika kaksinaamaista av-mammoilta se, että jos joku täällä palstalla itkee, kun mies jätti ja lähti toisen mukaan, niin sitten kaikki haukkuvat miehen alimpaan helvettiin. Eikö teidän logiikkanne mukaan miehellä ole täysi oikeus jättää; hänhän on vain löytänyt vihdoinkin rakkauden. On vain yksi elämä eikä sitä voi uhrata.



Sanon sulle ap: niin makaat kuin petaat. Mitä kylvät, sitä niität. Se, että olet ihastunut, ei vielä ole väärin, niin voi käydä. Mutta jos jätät miehesi, se on väärin.

lause " kerran täällä eletään" jonka joku heitti, on totta, mutta miettikää ihmiset, KUINKA te sen elätte!! tuollaisesta vastuuttomasta elämästä tulee vielä eteen jotain paljon haavoittavampaa, jos yhden flirttailun takia jättää elämänsä miehen. Se, jos meet vielä sen toisen mukaan tulee taas uudet ongelmat eteen..



koita päästä tylsästä otteestasi nykyiseen elämään, niin huomaat kuinka onnellinen olet!



nykyään myös ihmissuhteita pidetään näköjään kertakäyttöisenä!! käsittämätöntä

Mieti ensin, mitä tuo ihastumisesi palvelee, mikä funktio sillä on SINULLE. Eli miksi päätit ihastua. Kuulostaa ehkä hassulta, että kyse olisi päätöksestä, eikä se toki niin tietoinen päätös olekaan. Mutta silti ihminen alitajuisesti ainakin valitsee, ihastuuko vai ei.



Sanot, että sinulla on ihana mies, josta et halua luopua. Niin varmasti ajatteletkin.



Mutta silti sinulla saattaa olla alitajuista tyytymättömyyttä johonkin elämäsi osa-alueeseen, johon haet kompensaatiota ihastumisesta. Oletko kenties tyytymätön suhteenne seksipuoleen, tai miehesi antamaan ihailuun. Koetko kenties elämäsi vähän tylsäksi ja arkiseksi ja haet vaihtelua, jännitystä ihastumisesta. Onko kenties itsetuntosi hiukan alamaissa.



MIETI noita syitä, itse tiedät parhaiten, mikä nappaa noista.



Ja kun tiedät syyn, voit yrittää tehdä sille jotakin, ja siten päästä eroon ihastumisestasi.



Ilman muuta en moralisoi, jos sinä päätät valita uuden miessuhteen. Olette lapsettomia, joten lähteminen on nyt helpompaa kuin äitinä. Mutta avomiehesi siinä kyllä kokee pahan kolauksen.



Eikä se todellakaan elämä suhdetta vaihtamalla välttämättä kohene. Ensirakastumista kestää tutkimusten mukaan keskimäärin vajaat 3 vuotta, ja sitten se muuttuu joka tapauksessa erilaiseksi, aina.

Minä en osaa sanoa YHTÄÄN mitään, koska olen aivan vastaavassa tilanteessa... :( ... paitsi, että meillä on myös lapsi.

VOIMIA! :)

Aina kantsii vähän analysoida omia tarpeitaan. Jos on vakuvarma siitä, että elämä muuttuu paremmaksi uuden miehen kanssa, niin anna palaa. Muussa tapauksessa tee jotakin nykyiselle elämällesi, niin et tartte enää flirttiä työpaikalla.

Jos kyseessä on IHASTUMINEN työkaveriin, se on niin hyvin tavallista.

Työkaverin kanssa tuntee usein jotain ihan tiettyä yhteneväisyyttä, kun on kuitenkin paljon yhteistä (työn ympärillä kun pyörii puolet elämästä).

Ja jos elää " vanhassa" suhteessa, joka on muuttunet tasaisen onnelliseksi arjeksi, on myös hyvin normaalia kokea " huippuja" , eli ihastumisia ja tykästymisiä mukaviin ihmisiin.

En sinuna heittäisi avoliittoasi hukkaan, ja myös kokemuksen rintaäänellä puhuu hän.. :)



Jos taas on kyseessä RAKASTUMINEN... Et voi olla ajattelematta työkaveriasi edes kotona, miehesi kainalossa. Jos koet mustasukkaisuutta työkaveristasi, jos työsi eivät enää suju vaan päivät kulkee sen varjolla, että näet taas HÄNET. Jos luot mieleesi kuvitelmia siitä, millaista ARKESI hänen kanssaan olisi...

on parempi, ettet huijaa avomiestäsi enempää, vaan aloitat elämäsi yksin.



ja vauva heräs.

Vierailija:

Mieti ensin, mitä tuo ihastumisesi palvelee, mikä funktio sillä on SINULLE. Eli miksi päätit ihastua. Kuulostaa ehkä hassulta, että kyse olisi päätöksestä, eikä se toki niin tietoinen päätös olekaan. Mutta silti ihminen alitajuisesti ainakin valitsee, ihastuuko vai ei.

Sanot, että sinulla on ihana mies, josta et halua luopua. Niin varmasti ajatteletkin.

Mutta silti sinulla saattaa olla alitajuista tyytymättömyyttä johonkin elämäsi osa-alueeseen, johon haet kompensaatiota ihastumisesta. Oletko kenties tyytymätön suhteenne seksipuoleen, tai miehesi antamaan ihailuun. Koetko kenties elämäsi vähän tylsäksi ja arkiseksi ja haet vaihtelua, jännitystä ihastumisesta. Onko kenties itsetuntosi hiukan alamaissa.

Mulla oli useampia rakastumisia duunipaikalla vuosien mittaan, kunnes tajusin, että olin yksinkertaisesti tylsistynyt elämääni. Aloin opiskella uutta ammattia ja kun sain sitä kautta vaihtelua niin rakastumisetkin loppuivat.

En muuten allekirjota tota väitettä, että ihastumiset ja rakastumiset voisi noin vain erottaa toisistaan. Minusta se on usein ihan sitä samaa: alkaa tulisena tunteena, haalistuu vähitellen kunnes lopahtaa.

Tunne on VALTAVA, en pysty keskittymään töissä asioihin, kun ajattelen häntä. Kun olen aamuvuorossa ja hän on tulossa iltaan, niin odotanvain, että näkisin hänet jne. Kun hän katsoo silmiini tuntuu, että sydän hyppää ylimääräisen voltin.



Minulla on ollut useita ns. pikku-ihastumisia tämän nykyisen suhteeni aikana, muttei mitään tähän verrattavaakaan. Ne on menneet nopeasti ohi. Ehkä tämäkin tunne sellaisena alkoi, mutta se on vain kasvanut tämän vuoden myötä, jonka olen työkaverini tuntenut. Mitä enemmän hänet opin tuntemaan, sitä suuremmaksi tunne kasvaa.



Mieheni kanssa olen ollut 19 vuotiaasta asti. Hän ei ole ensirakkauteni, mutta ensimmäinen pitkä suhde kuitenkin. Aiemmat on olleet alle vuoden mittaisia.



Ap

Käy myös lukemassa parisuhteen vaiheista:



http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_vaiheet/

Lisäsin sen kirjanmerkkeihin, käyn tutustumassa kun on paremmin aikaa.



Eikä mies ole häiritsemässä.



Ap

Et sinä voi olla RAKASTUNUT, kun et edes tunne sitä ihmistä. Jos nyt todella haluat erota, niin tee se se itsesi takia. Älä sen takia, että työpaikalla on joku kivannäköinen tyyppi, jonka kanssa on vaihdeltu katseita. Vaikutat suoraan sanoen lapselliselta.

Todennäköisesti olet hullaantunut rakastumisen tunteeseen ja kohteena vaan sattuu olemaan työkaverisi. Tuo menee aikanaan ohi.



Eikä se vaihtamalla parannu.