Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vaimo kostaa lapselle

Vierailija

Meillä menee kotona muuten hyvin, taloudellisesti vakaata (molemmat olemme korkeasti koulutettuja ja hyvässä työssä) , olemme terveitä ja pääosin onnellisia. Parisuhteessa on mennyt myös mukavasti, mutta viimeaikoina myös tälle osa-alueelle on muodostunut ongelmia. Syynä tähän on vaimon tapa ns. Kostaa lapselle (tyttö 5v) lapsen kiukuttelut. Ymmärrän kyllä, että pitää laittaa rajat, mutta tässä esimerkki vaimoni toiminnasta: Lapsi kiukuttelee väsymystä ja eikä suostu syömään äitinsä laittamaa iltapalaa, pöydän ääressä menee riitelyksi ja lapsi sanoo ettei tykkää äidistä yhtään, johon järkytykseksi äiti vastaa, että lapsi oli vahinko ja että jos voisi mennä ajassa taaksepäin, asiat olisivat toisin. Äiti ei ole suoraan sanonut inhoavansa lasta tms, mutta kiertäen sanonut hirveitä asioita, joita pienelle lapselle ei pitäisi sanoa. Puolustukseksi hän väittää, ettei lapsi ymmärrä, kun monimutkaistaa sanomisen. Minua pelottaa että fiksu tyttö alkaa ottamaan äitiinsä etäisyyttä ja voi muutenkin huonosti. Miten ohjata äitiä tässä tilanteessa hienovaraisesti. Ymmärrän että hänen oma menneisyys on ollut vaikea, eikä normaalia läheisyyttä kotona ole ollut, mutta toivon sen kierteen loppuvan perheemme kohdalle. Mies 33v.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Nyt laitat sen ämmän ihan oikeasti miettimään tekosiaan, ja uhkaat erolla, jos ei meno muutu. Sairastahan tollainen on.

Vierailija

Hyi mikä eukko. "Puolustukseksi hän väittää, ettei lapsi ymmärrä, kun monimutkaistaa sanomisen. " Miksi pitää ylipäätään sanoa, vaikkei lapsi sisältöä täysin ymmärräkään?! Nyt lopetat sen tossun alla olemisen ja sanot akalle tiukasti, että jos kuulet moista lyttäämistä vielä kerrankin, voi akka pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä viettämään sinkkuelämää jonnekin ihan muualle.

Vierailija

Et sä voi "ohjata" vaimoasi, mutta voit yrittää järjestää teidän perhe-elämän sellaiseksi, että noin negatiivisia tunteita ei ole. Nukkumaanmenoajat kuntoon, jotta lapsi ei väsy ja mitä sitten pitääkin tehdä, jotta äiti ei väsyisi. Väsymys tuttaa negatiivisia  tunteita ja negatiiviset tunteet tuottavat kuukuttelua ja kiukuttelu tuottaa väsymystä ja vasymys pahentaa negatiivisia tunteita ja ne kiukutttelua ja.... Mieti, mitä voit tehdä katkaistaksesi kierteen. Väsymys on näistä se konkreettisin ja helpoin aloittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Et sä voi "ohjata" vaimoasi, mutta voit yrittää järjestää teidän perhe-elämän sellaiseksi, että noin negatiivisia tunteita ei ole. Nukkumaanmenoajat kuntoon, jotta lapsi ei väsy ja mitä sitten pitääkin tehdä, jotta äiti ei väsyisi. Väsymys tuttaa negatiivisia  tunteita ja negatiiviset tunteet tuottavat kuukuttelua ja kiukuttelu tuottaa väsymystä ja vasymys pahentaa negatiivisia tunteita ja ne kiukutttelua ja.... Mieti, mitä voit tehdä katkaistaksesi kierteen. Väsymys on näistä se konkreettisin ja helpoin aloittaa.

Mistä helvetistä näitä sairaiden akkojen puolustajia aina löytyy?

Vierailija

Vaimo perheneuvolaan keskustelemaan, miten tuollainen "aikuisen" käytös vaikuttaa lapseen.

Tuo psykkistä pahoinpitelyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Puhu neuvolassa tästä?

Neuvolassa? Eiköhän oikea osoite puhumiselle ole kotona.

Sairashan tuo äiti on.

Vierailija

Eli vaimosi vajoaa viisivuotiaan tasolle? Hiphei! Sanot että ne puheet loppuu justiinsa. Kokemuksesta tiedän, että kannattaa käyttää juuri päinvastaista taktiikkaa ja sanoa lapselle tuossa kohtaa, että äitipä rakastaa sua yli kaiken.

Vierailija

No mä voin kuvitella, miten mies33 on kuunnellut tätä iltapalataistoa viikko viikon jälkeen olohuoneen sohvalta, laskenut kaljatölkkinsä pöydälle ja pudistellut päätään. On se muija kamala. 

En sano, että nöin saisi lapselle kokskaan missään sanoa, sanon vain, että tehokkain tapa joitaa asia, ei ole mikään patrinisoiva "ohjaaminen". Perheessä pitää. Olla tasa-arvo ja kumppanuus ja se tarkoittaa, että puolisoa ei "ohjata" eikä "opeteta" eikä syytellä, vaan tartutaan työhön toisen auttamiseksi.

Vierailija

Pelottaa miten ottaa asia puheeksi, ettei ole helvetti irti. Rakastan vaimoani, mutta rakastan lastani yli kaiken. Jos eroaisimme, jäisi huoltajuus kuitenkin äidille, Suomessa kun olemme. Enkä ole valmis vielä luovuttamaan perheeni puolesta. Olisiko parempi että läsnä olisi joku ulkopuolinen vai tuntisiko vaimo silloin olevansa nurkkaan ajettu? T. Ap

Vierailija

Äiti kohdistaa lapseen siis henkistä väkivaltaa. Itselläni on 6-vuotias nuorimmainen, enkä voisi ikinä kuvitella viiltäväni oman lapseni sielua tuolla tavalla. Lapsi kyllä ymmärtää,  milloin hänelle ollaan ilkeitä. Äidin kuuluu olla lapselleen tuki ja turva kaikissa tilanteissa, eikä mennä itse lapsen tasolle väittelemään. Oma menneisyys ei ole mikään selitys. Minullakin on ollut huono lapsuus ja sitä suuremmalla syyllä olen pitänyt huolen, ettei omia lapsiani laiminlyödä millään tasolla. Itse puuttuisin tuollaiseen puolison käytökseen todella tiukasti ja tekisin selväksi, että kertakin vielä niin olet ex-puolisoni.

Vierailija

Miksi äiti ei saa tuoda julki negatiivisia tunteitaan? Kotona kaikkien tunteiden pitäsi olla hyväksyttyjä, myös niiden, joista puoliso ei pidä. Äiti saa sanoa, ettei pidä lapsestaan, koska kaikille on pahempi asia pitää yllä kulissia, jonka mukaan kaikki rakastavat toisiaan. Lasta ei pidä kasvattaa valheessa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä verran osallistut perheen arkeen ja lasten hoitoon?

Miesvihaaja syyttämässä miestä. Olitko Kuopion lapsentappajaakin puolustelemassa ketjuissa kun se tapahtui?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat