Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo kostaa lapselle
31.10.2015 |
Meillä menee kotona muuten hyvin, taloudellisesti vakaata (molemmat olemme korkeasti koulutettuja ja hyvässä työssä) , olemme terveitä ja pääosin onnellisia. Parisuhteessa on mennyt myös mukavasti, mutta viimeaikoina myös tälle osa-alueelle on muodostunut ongelmia. Syynä tähän on vaimon tapa ns. Kostaa lapselle (tyttö 5v) lapsen kiukuttelut. Ymmärrän kyllä, että pitää laittaa rajat, mutta tässä esimerkki vaimoni toiminnasta: Lapsi kiukuttelee väsymystä ja eikä suostu syömään äitinsä laittamaa iltapalaa, pöydän ääressä menee riitelyksi ja lapsi sanoo ettei tykkää äidistä yhtään, johon järkytykseksi äiti vastaa, että lapsi oli vahinko ja että jos voisi mennä ajassa taaksepäin, asiat olisivat toisin. Äiti ei ole suoraan sanonut inhoavansa lasta tms, mutta kiertäen sanonut hirveitä asioita, joita pienelle lapselle ei pitäisi sanoa. Puolustukseksi hän väittää, ettei lapsi ymmärrä, kun monimutkaistaa sanomisen. Minua pelottaa että fiksu tyttö alkaa ottamaan äitiinsä etäisyyttä ja voi muutenkin huonosti. Miten ohjata äitiä tässä tilanteessa hienovaraisesti. Ymmärrän että hänen oma menneisyys on ollut vaikea, eikä normaalia läheisyyttä kotona ole ollut, mutta toivon sen kierteen loppuvan perheemme kohdalle. Mies 33v.
Kommentit (26)
Hyi mikä eukko. "Puolustukseksi hän väittää, ettei lapsi ymmärrä, kun monimutkaistaa sanomisen. " Miksi pitää ylipäätään sanoa, vaikkei lapsi sisältöä täysin ymmärräkään?! Nyt lopetat sen tossun alla olemisen ja sanot akalle tiukasti, että jos kuulet moista lyttäämistä vielä kerrankin, voi akka pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä viettämään sinkkuelämää jonnekin ihan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä voi "ohjata" vaimoasi, mutta voit yrittää järjestää teidän perhe-elämän sellaiseksi, että noin negatiivisia tunteita ei ole. Nukkumaanmenoajat kuntoon, jotta lapsi ei väsy ja mitä sitten pitääkin tehdä, jotta äiti ei väsyisi. Väsymys tuttaa negatiivisia tunteita ja negatiiviset tunteet tuottavat kuukuttelua ja kiukuttelu tuottaa väsymystä ja vasymys pahentaa negatiivisia tunteita ja ne kiukutttelua ja.... Mieti, mitä voit tehdä katkaistaksesi kierteen. Väsymys on näistä se konkreettisin ja helpoin aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Et sä voi "ohjata" vaimoasi, mutta voit yrittää järjestää teidän perhe-elämän sellaiseksi, että noin negatiivisia tunteita ei ole. Nukkumaanmenoajat kuntoon, jotta lapsi ei väsy ja mitä sitten pitääkin tehdä, jotta äiti ei väsyisi. Väsymys tuttaa negatiivisia tunteita ja negatiiviset tunteet tuottavat kuukuttelua ja kiukuttelu tuottaa väsymystä ja vasymys pahentaa negatiivisia tunteita ja ne kiukutttelua ja.... Mieti, mitä voit tehdä katkaistaksesi kierteen. Väsymys on näistä se konkreettisin ja helpoin aloittaa.
Mistä helvetistä näitä sairaiden akkojen puolustajia aina löytyy?
Vaimo perheneuvolaan keskustelemaan, miten tuollainen "aikuisen" käytös vaikuttaa lapseen.
Tuo psykkistä pahoinpitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kauheeta. Lapsi tietää ettei äiti rakasta. Se on erittäin vahingollista
Vierailija kirjoitti:
Puhu neuvolassa tästä?
Neuvolassa? Eiköhän oikea osoite puhumiselle ole kotona.
Sairashan tuo äiti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaimosi vajoaa viisivuotiaan tasolle? Hiphei! Sanot että ne puheet loppuu justiinsa. Kokemuksesta tiedän, että kannattaa käyttää juuri päinvastaista taktiikkaa ja sanoa lapselle tuossa kohtaa, että äitipä rakastaa sua yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä voin kuvitella, miten mies33 on kuunnellut tätä iltapalataistoa viikko viikon jälkeen olohuoneen sohvalta, laskenut kaljatölkkinsä pöydälle ja pudistellut päätään. On se muija kamala.
En sano, että nöin saisi lapselle kokskaan missään sanoa, sanon vain, että tehokkain tapa joitaa asia, ei ole mikään patrinisoiva "ohjaaminen". Perheessä pitää. Olla tasa-arvo ja kumppanuus ja se tarkoittaa, että puolisoa ei "ohjata" eikä "opeteta" eikä syytellä, vaan tartutaan työhön toisen auttamiseksi.
Pelottaa miten ottaa asia puheeksi, ettei ole helvetti irti. Rakastan vaimoani, mutta rakastan lastani yli kaiken. Jos eroaisimme, jäisi huoltajuus kuitenkin äidille, Suomessa kun olemme. Enkä ole valmis vielä luovuttamaan perheeni puolesta. Olisiko parempi että läsnä olisi joku ulkopuolinen vai tuntisiko vaimo silloin olevansa nurkkaan ajettu? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kohdistaa lapseen siis henkistä väkivaltaa. Itselläni on 6-vuotias nuorimmainen, enkä voisi ikinä kuvitella viiltäväni oman lapseni sielua tuolla tavalla. Lapsi kyllä ymmärtää, milloin hänelle ollaan ilkeitä. Äidin kuuluu olla lapselleen tuki ja turva kaikissa tilanteissa, eikä mennä itse lapsen tasolle väittelemään. Oma menneisyys ei ole mikään selitys. Minullakin on ollut huono lapsuus ja sitä suuremmalla syyllä olen pitänyt huolen, ettei omia lapsiani laiminlyödä millään tasolla. Itse puuttuisin tuollaiseen puolison käytökseen todella tiukasti ja tekisin selväksi, että kertakin vielä niin olet ex-puolisoni.
Miksi äiti ei saa tuoda julki negatiivisia tunteitaan? Kotona kaikkien tunteiden pitäsi olla hyväksyttyjä, myös niiden, joista puoliso ei pidä. Äiti saa sanoa, ettei pidä lapsestaan, koska kaikille on pahempi asia pitää yllä kulissia, jonka mukaan kaikki rakastavat toisiaan. Lasta ei pidä kasvattaa valheessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä verran osallistut perheen arkeen ja lasten hoitoon?
Miesvihaaja syyttämässä miestä. Olitko Kuopion lapsentappajaakin puolustelemassa ketjuissa kun se tapahtui?
Osallistun samalla tavalla kuin vaimoni. Vuorotellen hoidetaan asioita, jos lapsi on sairaana, jäämme vuorotellen hoitamaan lasta kotiin, jos töistä vain onnistuu. Tietenkin voi olla että teen jotain väärin. Pyrin ainakin osallistumaan täysin perhe-elämään. Harrastuksena minulla on sähly, jossa käyn parina iltana viikossa, en käy baarissa, saunaoluen saatan joskus ottaa. T. Ap
Voi ei :( Katuuko nainen edes sanomisiaan jälkikäteen? Jos ei, niin ottaisin heti eron. Jos taas ymmärtää itsekin toimivansa väärin, niin painostaisin hänet eron uhalla terapiaan. On selvää että nainen toimii noin oman traumaattisen taustansa vuoksi, mutta tuon on pakko loppua ja HETI. Ja kai sinä ap olet kertonut tytölle, kuinka rakas hän on?
Tuskin tuollaisista möläytyksistä niin suurta haittaa on. Olettehan molemmat korkeasti koulutettuja, joten se antaa jo ihan toisenlaisen pohjan lapsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa miten ottaa asia puheeksi, ettei ole helvetti irti. Rakastan vaimoani, mutta rakastan lastani yli kaiken. Jos eroaisimme, jäisi huoltajuus kuitenkin äidille, Suomessa kun olemme. Enkä ole valmis vielä luovuttamaan perheeni puolesta. Olisiko parempi että läsnä olisi joku ulkopuolinen vai tuntisiko vaimo silloin olevansa nurkkaan ajettu? T. Ap
Anna helvetin päästä valloilleen. Parempi sekin, kuin ikuiset arvet lapsellesi moisen narsistiakan kynsissä. Kuinka voit edes rakastaa tuollaista naista, joka pahoinpitelee henkisesti lastasi, jota kerrot rakastavasi yli kaiken? Lapsesi ei osaa puolustautua akkaasi vastaan, puolusta sinä häntä. NYT!
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( Katuuko nainen edes sanomisiaan jälkikäteen? Jos ei, niin ottaisin heti eron. Jos taas ymmärtää itsekin toimivansa väärin, niin painostaisin hänet eron uhalla terapiaan. On selvää että nainen toimii noin oman traumaattisen taustansa vuoksi, mutta tuon on pakko loppua ja HETI. Ja kai sinä ap olet kertonut tytölle, kuinka rakas hän on?
Sanon usein rakastavani häntä.
Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto edelleenkään, sillä rakastan vaimoani myös. Hänessä on paljon myös hyvää ja kyllä hän jossain vaiheessa on katumapäällä sanomisistaan. Erotilanteessa oikeasti isä on aina jälkimmäinen vaihtoehto, enkä halua rikkoa perhettäni vaan korjata tilanteen, kun se vielä korjattavissa on.
Alue: Aihe vapaa
Nyt laitat sen ämmän ihan oikeasti miettimään tekosiaan, ja uhkaat erolla, jos ei meno muutu. Sairastahan tollainen on.