Miten mä selviän tällaisesta kutsusta?t.ammattivalittaja

Onko aboptiopojan?

Vierailija kirjoitti:

Onko aboptiopojan?

Ei ole.ap

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Olisiko mitään vinkkejä? ja miksi alapeukutatte?ap

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Ei auttaneet terapiat mua, en pysty vaan ikinä hyväksymään sitä etten pääse normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja en aio ryypätä koska tämä valmistujakin absolutisti. Varmasti vaan onnittelen ja hymyilen ja sitten kotona itken.ap

Menet niin normaalit ihmiset menee juhliin. Puet siistit vaatteet päälle, viet kukkia, onnittelet, nautit tarjoiluista. Ei ole kovin vaikeeta. Ei toisen menestys ole sulta pois mitenkään.

Ei ole muöskään pakko mennä jos ei pysty mitämään pääkoppaa kasassa. Vetoat huomaukseen ja jäät kotiin. 

Laitat kivat vaatteet, sovella vaikka niistä biletysvaatteistasi. Ota lasillinen viiniä tms. ettei huimaa. Ja tämä on se vaikein kohta: unohda itsesi ja keskity juhlakaluun n. puoleksi tunniksi. Vie kukat, onnittele, nauti tarjoilusta ja mene kotiin. Sitten voit taas "pikkuisen kadehtia" ihan vapaasti. Usko vaan, sinä ja sinun kateutesi eivät ole niitten juhlien keskipiste, vaan se valmistuva, joten turha kateutta on juhliin raahata mukaan.

Tässä taas näemme, että et ole ollenkaan niin yksinäinen kuin väität, sulla on kavereita, jotka kutsuvat sinut valmistujaisiinsa. Sun täytyy myös olla yhteydessä poikasi kaverin vanhempien kanssa, kun kuskaat heidän lastaan kouluun. Päiväsi ovat varmaan tylsät, mutta et sinä täysin eristynyt ole, eli et vain palstojesi varassa (Vauva ja 2+).  

Ihanko sä nyt vakavissasi aikuinen ihminen kysyt miten selviät kaverin valmistujaisjuhlista? Kovat on haasteet.

Vierailija kirjoitti:

Menet niin normaalit ihmiset menee juhliin. Puet siistit vaatteet päälle, viet kukkia, onnittelet, nautit tarjoiluista. Ei ole kovin vaikeeta. Ei toisen menestys ole sulta pois mitenkään.

Ei ole muöskään pakko mennä jos ei pysty mitämään pääkoppaa kasassa. Vetoat huomaukseen ja jäät kotiin. 

Kyllä mä sinne menen, voinhan sitten itkeä loppupäivän kotona.ap

Vierailija kirjoitti:

Menet niin normaalit ihmiset menee juhliin. Puet siistit vaatteet päälle, viet kukkia, onnittelet, nautit tarjoiluista. Ei ole kovin vaikeeta. Ei toisen menestys ole sulta pois mitenkään.

Ei ole muöskään pakko mennä jos ei pysty mitämään pääkoppaa kasassa. Vetoat huimaukseen ja jäät kotiin. 

Juuri näin! Eli todennäköisesti et mene paikalle.

Miten syöpä jakselee?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Menet niin normaalit ihmiset menee juhliin. Puet siistit vaatteet päälle, viet kukkia, onnittelet, nautit tarjoiluista. Ei ole kovin vaikeeta. Ei toisen menestys ole sulta pois mitenkään.

Ei ole muöskään pakko mennä jos ei pysty mitämään pääkoppaa kasassa. Vetoat huomaukseen ja jäät kotiin. 

 

Kyllä mä sinne menen, voinhan sitten itkeä loppupäivän kotona.ap

 

Voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Ei auttaneet terapiat mua, en pysty vaan ikinä hyväksymään sitä etten pääse normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja en aio ryypätä koska tämä valmistujakin absolutisti. Varmasti vaan onnittelen ja hymyilen ja sitten kotona itken.ap

Terapia ei tietenkään auta jos et edes todellisuudessa halua apua vaan haluat mieluummin uhriutua. Voi myös olla että odotat terapialta ihmeitä ilman että sinun tarvitsee siihen osallistua kuin sivusta seuraajana.

Vierailija kirjoitti:

Laitat kivat vaatteet, sovella vaikka niistä biletysvaatteistasi. Ota lasillinen viiniä tms. ettei huimaa. Ja tämä on se vaikein kohta: unohda itsesi ja keskity juhlakaluun n. puoleksi tunniksi. Vie kukat, onnittele, nauti tarjoilusta ja mene kotiin. Sitten voit taas "pikkuisen kadehtia" ihan vapaasti. Usko vaan, sinä ja sinun kateutesi eivät ole niitten juhlien keskipiste, vaan se valmistuva, joten turha kateutta on juhliin raahata mukaan.

Tässä taas näemme, että et ole ollenkaan niin yksinäinen kuin väität, sulla on kavereita, jotka kutsuvat sinut valmistujaisiinsa. Sun täytyy myös olla yhteydessä poikasi kaverin vanhempien kanssa, kun kuskaat heidän lastaan kouluun. Päiväsi ovat varmaan tylsät, mutta et sinä täysin eristynyt ole, eli et vain palstojesi varassa (Vauva ja 2+).  

Tottakai mä teen noin. Ja tämä on mieheni sukulainen joka valmistuu ja kyllä olen muutaman lapsen koulukaverin vanhempien kanssa tekemisissä.ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Laitat kivat vaatteet, sovella vaikka niistä biletysvaatteistasi. Ota lasillinen viiniä tms. ettei huimaa. Ja tämä on se vaikein kohta: unohda itsesi ja keskity juhlakaluun n. puoleksi tunniksi. Vie kukat, onnittele, nauti tarjoilusta ja mene kotiin. Sitten voit taas "pikkuisen kadehtia" ihan vapaasti. Usko vaan, sinä ja sinun kateutesi eivät ole niitten juhlien keskipiste, vaan se valmistuva, joten turha kateutta on juhliin raahata mukaan.

Tässä taas näemme, että et ole ollenkaan niin yksinäinen kuin väität, sulla on kavereita, jotka kutsuvat sinut valmistujaisiinsa. Sun täytyy myös olla yhteydessä poikasi kaverin vanhempien kanssa, kun kuskaat heidän lastaan kouluun. Päiväsi ovat varmaan tylsät, mutta et sinä täysin eristynyt ole, eli et vain palstojesi varassa (Vauva ja 2+).  

 

Tottakai mä teen noin. Ja tämä on mieheni sukulainen joka valmistuu ja kyllä olen muutaman lapsen koulukaverin vanhempien kanssa tekemisissä.ap

 

Jos tottakai teet noin, niin miksi sitten kyselet tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Ei auttaneet terapiat mua, en pysty vaan ikinä hyväksymään sitä etten pääse normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja en aio ryypätä koska tämä valmistujakin absolutisti. Varmasti vaan onnittelen ja hymyilen ja sitten kotona itken.ap

 

Terapia ei tietenkään auta jos et edes todellisuudessa halua apua vaan haluat mieluummin uhriutua. Voi myös olla että odotat terapialta ihmeitä ilman että sinun tarvitsee siihen osallistua kuin sivusta seuraajana.

 

En vaan pysty olemaan onnellinen tällaisena kuin olen vaikka vuosikymmeniä kävisin läpi erilaisia terapioita.ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Ei auttaneet terapiat mua, en pysty vaan ikinä hyväksymään sitä etten pääse normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja en aio ryypätä koska tämä valmistujakin absolutisti. Varmasti vaan onnittelen ja hymyilen ja sitten kotona itken.ap

Terapia ei tietenkään auta jos et edes todellisuudessa halua apua vaan haluat mieluummin uhriutua. Voi myös olla että odotat terapialta ihmeitä ilman että sinun tarvitsee siihen osallistua kuin sivusta seuraajana.

 

En vaan pysty olemaan onnellinen tällaisena kuin olen vaikka vuosikymmeniä kävisin läpi erilaisia terapioita.ap

 

Sääliäkö olet tänään vailla? 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Laitat kivat vaatteet, sovella vaikka niistä biletysvaatteistasi. Ota lasillinen viiniä tms. ettei huimaa. Ja tämä on se vaikein kohta: unohda itsesi ja keskity juhlakaluun n. puoleksi tunniksi. Vie kukat, onnittele, nauti tarjoilusta ja mene kotiin. Sitten voit taas "pikkuisen kadehtia" ihan vapaasti. Usko vaan, sinä ja sinun kateutesi eivät ole niitten juhlien keskipiste, vaan se valmistuva, joten turha kateutta on juhliin raahata mukaan.

Tässä taas näemme, että et ole ollenkaan niin yksinäinen kuin väität, sulla on kavereita, jotka kutsuvat sinut valmistujaisiinsa. Sun täytyy myös olla yhteydessä poikasi kaverin vanhempien kanssa, kun kuskaat heidän lastaan kouluun. Päiväsi ovat varmaan tylsät, mutta et sinä täysin eristynyt ole, eli et vain palstojesi varassa (Vauva ja 2+).  

Tottakai mä teen noin. Ja tämä on mieheni sukulainen joka valmistuu ja kyllä olen muutaman lapsen koulukaverin vanhempien kanssa tekemisissä.ap

 

 

Jos tottakai teet noin, niin miksi sitten kyselet tyhmiä?

Koska mä osaan kyllä teeskennellä ja hymyillä,viedä lahjoja,kukkia ja onnitella mutta sitten romahdan kun pääsen kotiin. Ja siihen haluaisin vinkkejä kun mikään terapia ei ole auttanut että miten pystyisin itseni hyväksymään ja sen että olen aina tällainen josta ei ole mihinkään?ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Ei auttaneet terapiat mua, en pysty vaan ikinä hyväksymään sitä etten pääse normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja en aio ryypätä koska tämä valmistujakin absolutisti. Varmasti vaan onnittelen ja hymyilen ja sitten kotona itken.ap

Terapia ei tietenkään auta jos et edes todellisuudessa halua apua vaan haluat mieluummin uhriutua. Voi myös olla että odotat terapialta ihmeitä ilman että sinun tarvitsee siihen osallistua kuin sivusta seuraajana.

En vaan pysty olemaan onnellinen tällaisena kuin olen vaikka vuosikymmeniä kävisin läpi erilaisia terapioita.ap

 

 

Sääliäkö olet tänään vailla? 

En vaan vinkkejä miten jaksaa se että toiset menevät elämässä eteenpäin, saavat ammatteja sen jälkeen töitä ja itse en saa koskaan niitä?ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat kivat vaatteet, sovella vaikka niistä biletysvaatteistasi. Ota lasillinen viiniä tms. ettei huimaa. Ja tämä on se vaikein kohta: unohda itsesi ja keskity juhlakaluun n. puoleksi tunniksi. Vie kukat, onnittele, nauti tarjoilusta ja mene kotiin. Sitten voit taas "pikkuisen kadehtia" ihan vapaasti. Usko vaan, sinä ja sinun kateutesi eivät ole niitten juhlien keskipiste, vaan se valmistuva, joten turha kateutta on juhliin raahata mukaan.

Tässä taas näemme, että et ole ollenkaan niin yksinäinen kuin väität, sulla on kavereita, jotka kutsuvat sinut valmistujaisiinsa. Sun täytyy myös olla yhteydessä poikasi kaverin vanhempien kanssa, kun kuskaat heidän lastaan kouluun. Päiväsi ovat varmaan tylsät, mutta et sinä täysin eristynyt ole, eli et vain palstojesi varassa (Vauva ja 2+).  

Tottakai mä teen noin. Ja tämä on mieheni sukulainen joka valmistuu ja kyllä olen muutaman lapsen koulukaverin vanhempien kanssa tekemisissä.ap

Jos tottakai teet noin, niin miksi sitten kyselet tyhmiä?

 

Koska mä osaan kyllä teeskennellä ja hymyillä,viedä lahjoja,kukkia ja onnitella mutta sitten romahdan kun pääsen kotiin. Ja siihen haluaisin vinkkejä kun mikään terapia ei ole auttanut että miten pystyisin itseni hyväksymään ja sen että olen aina tällainen josta ei ole mihinkään?ap

 

Ihan viitaten eiliseen keskusteluun ja sun saamaan ryöpytykseen niin onkohan tämä oikea paikka kysellä moista? Ei ainakaan itsetunto ja hyväksyminen pääse nousemaan. Kokeile mieluummin 2+ palstaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Hakeutumalla terapiaan... tosin ehkä se ei vielä auta tuleviin valmistujaisiin... Toisethan pyrkii selviytymään ja saamaan huomion itseensä vetämällä pään täyteen ennen juhlan alkua.

Ei auttaneet terapiat mua, en pysty vaan ikinä hyväksymään sitä etten pääse normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja en aio ryypätä koska tämä valmistujakin absolutisti. Varmasti vaan onnittelen ja hymyilen ja sitten kotona itken.ap

Terapia ei tietenkään auta jos et edes todellisuudessa halua apua vaan haluat mieluummin uhriutua. Voi myös olla että odotat terapialta ihmeitä ilman että sinun tarvitsee siihen osallistua kuin sivusta seuraajana.

En vaan pysty olemaan onnellinen tällaisena kuin olen vaikka vuosikymmeniä kävisin läpi erilaisia terapioita.ap

Et tietenkään koska olet sen noin vahvasti itse päättänyt, mutta valintasihan on sinun.