20-vuotiaasta ei ole äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on vaan niin, että  nykyään suurinosa 20 vuotiaista ovat vielä levottomia ja bilettäviä kakaroita. Sori vaan jos jonkun mielen pahoitin, mutta niin se nyt vaan on. Ja huom. SUURINOSA, ei kaikki ;)

Ja eikä vanhemmista äideistä kukaan voi tehdä lasta enää niin vanhana, että olisi kuolemassa vanhuuteen kun lapsi on kolmannella. Se on biologinen mahdottomuus. 

ei tarvii pyydellä anteeksi, ei me nuoret äidit vedetä herneitä nenään kenenkään yksittäisestä mielipiteestä (toisin kuin te vedätte vitsistä) vaikka sä kuinka painottaisit mielipidettäsi sanoilla "niin se nyt vaan on" lähinnä pistää naurattaan:)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt on vaan niin, että  nykyään suurinosa 20 vuotiaista ovat vielä levottomia ja bilettäviä kakaroita. Sori vaan jos jonkun mielen pahoitin, mutta niin se nyt vaan on. Ja huom. SUURINOSA, ei kaikki ;)

Ja eikä vanhemmista äideistä kukaan voi tehdä lasta enää niin vanhana, että olisi kuolemassa vanhuuteen kun lapsi on kolmannella. Se on biologinen mahdottomuus. 

20- vuotias ei ole kakara, se on biologinen mahdottomuus. 

Toivottavasti 25-vuotiaasta on äidiksi!! Olen nyt nimittäin toistamiseen raskaana, esikoisen sain 20-vuotiaana. Hän on kyllä aika ihana ja kultainen poika, kovasti pikkusisarustaan odottaa. Paljon toki tässä vuosien aikana asiat muuttuneet kun vertaa viiden vuoden takaiseen: olemme muuttaneet, lapsi on aloittanut päivähoidon, minä olen valmistunut ja töissä enkä opiskelija enää. Onneksi tuo mies on sama. Ja toinen lapsi harkiten alla toivottu :)

Huh, onneksi ehdin täyttää 21 pari viikkoa ennen poikani syntymää :) T: Jo kaksi vuotta SAMAN miehen kanssa naimisissa ollut, opiskeleva ja baareissa käymätön absolutisti, joka ei ole hukassa itsensä kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee vakautta, ei mitään tuuliviiriä joka kipuilee oman aikuistumisensa kanssa eikä tiedä mitä haluaa. 

Tajuatteko kuinka paljon lapsi kärsii siitä, että isä ei ole kuvioissa? Tai siitä, että äiti vaihtaa miestä heti kun kyllästyy edelliseen? 

Olen saanut lapseni 19- ja 21-vuotiaana. Isä oli kuvioissa, ja nyt 15 vuotta myöhemmin, naimisissa olemme edelleen. Eli ei ole tullut miestäkään vaihdettua.

Ja missään iässä en ole ollut mikään kipuileva tuuliviiri, en vaan ole sen luontoinen vaan semmoinen vähän tylsän vakaa ja rauhallinen, sisäänpäin kääntynyt. Älyttömiä yleistyksiä että kaikki nuoret olisivat kiinnostuneita jostain juhlimisesta ja tempoilusta ihmissuhteissa.

Aivan hyvin on äidiksi ikänsä puolesta. Turha yleistys... jälleen.

Hohhoijaa. Ei kaikki 20v todellakaan ole mitään bilettäjiä. T:20v joka ei ole kohta kahteen vuoteen bilettänyt, kun sillon teininä sai ihan tarpeeksi. Sama mieskin ollut jo muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi nimen omaan tarvitsee nuoren äidin eikä mitään mummoa jota saa käydä katsomassa kuolinvuoteella kun lapsi on kolmannella.

Tosi ikävää jäädä orvoksi alle kymmenen vanhana ja joutua sijaiskotiin, siitä kun usein aukeaa rikoksen polku ja sitten sitä jo ollaankin 15- vuotiaana nuorisoivankilassa ja kahdenkympin tienoilla elinkautinen murhasta.

Minusta on ikävä lukea tälläisia kommentteja. Olen pahoillani, jos ap provollaan loukkasi tunteitasi ja ymmärrän kyllä, että se aiheuttaa nuorissa äideissä puolustusreaktion. Mutta älä silti loukkaa meitä vähän vanhempana äidiksi tulleita.

Eihän tuossa ollut mitään loukkaavaa, itse koin sen hyvänä vitsinä ja loistavana vastauksena ap:n asenteellisuuteen.

Meniköhän sulla vähän liian helposti herne nenuun?

En siis ole tuon kommentin kirjoittaja.

Täällä palstalla on ollut välillä aika julmiakin kommentteja, joten joskus on vaikeata erottaa vitsi ja jonkun henk.koht. mielipide. Myönnän, että ohi meni, sori.😉

 

 

Miten on mahdollista olla näkemättä tuon viestin vitsiä?

Luulisi että noin paksu teksti kutittelee vain nauruhermoja.

Koita nyt päästä jo asian yli ja jatka elämääsi. 

Itse tiedän erään, josta tuli äiti n. 21-vuotiaana. En edes tajunnut, että hänestä oli tullut äiti, kun näytti facebookin kuvien perusteella juhlivan paljon. Laittoi ristiäiskuvan mutta luulin, että oli kummilapsensa. Sittenpä kuulin eräältä, että lapsen on pullauttanut aikoja sitten. Tässä kesällä näin tämän muijan ja sääliksi kävi... lastaan.. Äiti oli ihan naamat klo 20. Ja tosiaan on vasta 23-vuotias.

Mutta tämä yksilö nyt edustaa luultavimmin sitä vähemmistöä mistä ap puhuu.

Äitini on saanut minut 20 vuotiaana ja pikkusiskoni lähes 40 vuotiaana. Saman miehen kanssa. Ja meillä molemmilla on ollut aivan täydellinen lapsuus. Omassa lapsuudessani äiti ei koskaan "ailahdellut" vaan pisti minut aina iskän kanssa etusijalle.

Kuulun yhteen facebookin vauvaryhmään, jossa on samassa kuussa lapsen saaneet. Lähes poikkeuksetta näiden nuorten, n.18-22v äitien huolenaiheet on milloin pääsee bilettämään yms ja masentaa kun ei enää pääse juhlimaan jne. Moni myös jo ehtinyt eroamaan lapsen isästä, vaikka lapsi ei ole montaa kuukauttakaan vanha.

Kyllä se vaan niin on että SUURIN OSA tämän ikäisistä on pelkkiä kakruja joille bileet maistuu, turha väittää muuta. Kyllä mä oikeasti säälin näiden lapsia, äiti bilettää ja vaihtuvia isäpuolia jo vauvasta lähtien.

Mun mielestä ei oo mitään oikeeta ikää tulla äidiksi, toisille sopii kakskymppisenä ja toisille nelikymppisenä.. ja itse olen vieläkin 27v melko menevää sorttia mutta en sentään joka vkl oo menossa viihteellä. Ei sitäkään hommaa tarvi kokonaan lopettaa kun äidiksi tulee :)

Ikis sai taas sittenkin keskustelun aikaiseksi. Voi mammat.

Olen jossain määrin samaa mieltä kuin ap. Äitini oli täyttänyt vastikään 20 vuotta, kun synnytti minut. Siihen aikaan monet tuon ikäiset olivat jo perustaneet perheen ja heillä saattoi olla jo parikin mukulaa. Oli niitä ns. pakkoavioliittoja, kun tytölle oli käynyt huonosti. Muuten kumma, ettei koskaan puhuta, että pojalle / miehelle kävi huonosti!

No joka tapauksessa synnyin nuorelle ja kertomusten mukaan aika lapselliselle tytölle. Isä oli myös nuori ja jänishousu eli häipyi sukkelasti takavasemmalle, kun kuuli, että heidän leikeillään oli seurauksia. Äiti äkäpäissään päätti, ettei miehellä ole osaa eikä arpaa hänen ja lapsen elämässä. Kerran isä oli käynyt ja olisi halunnut sopia, mutta se ei käynyt nuoren äidin pirtaan. Näin jälkeen päin ajatellen kyllä äiti taisi tehdä elämän itselleen hankalaksi tuolla äkäpäisyydellään.

Ei äiti mikään tuuliviiri ollut, vaan huolehti vanhempiensa avulla minusta ihan hyvin. Miesystävät eivät vaihtuneet kuin paita, vaan yksi tuli kuvioihin ja tämän kanssa hän avioitui aikanaan. Sain ihan hyvän isäpuolen, kun vähitellen totuin häneen. Isästäni ei meillä puhuttu koskaan mitään. Mutta voin sanoa, että kaipasin häntä kaikessa hiljaisuudessa. Muutama vuosi sitten selvitin taustani ja sain rauhan sielulleni, kun palapelin palaset loksahtelivat paikoilleen.