Alkopa vituttaa miehen epäromanttinen ja itsekäs käytös!

Minä teen ruoat ja tiskaan ja siivoan ja käyn kaupassa, Minä pidän huolen että kaikki toimii kotona ja toki käyn osa-aikaisessa töissäkin+koulussa. Mies käy kokopäivätyössä. Ajattelen joka perkeleen kerta kaupassa miestä ja mitäs mies haluaisi. Keitän miehelle kahvit ja teen leipiä kun saapuu töistä. Annan rauhassa pelata koko päivän ja katsoa urheilua televisiosta. En saa MITÄÄN vastineeksi. Toki sellaista, joista mieskin jollain tapaa hyötyy. Haemme ruokaa, silloinkun miehellä on nälkä. Jos hänellä ei ole nälkä, ei tarvitse hakea ruokaa vaan teemme terveellistä kotiruokaa. Herkuttelukin menee miehen tahdon mukaan. Hän tuo suklaata jos hän itse sitä haluaa. Hän vie ja hakee minut töistä jos itse sillä hyötyy. 

Synttärit olivat ennen minulle tärkeitä, ei ole enää koska miehen mielestä niissä ei ole järkeä. En osaa haluta itselleni mitään missä ei ole järkeä. Vaikka salaa niitä kaikkea kaipaankin. En voi haaveilla, koska mies lyttää ne järjettömyydellään.

Olen yrittänyt keskustella seksittömyydestä ja tästä ettei tehdä mitään romanttista yhdessä. Mies vain hiljaa jatkaa pelailua. Kaikki mitä puhun menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Myös tämän suhteen tila ei selvästikään kiinnosta miestä. Hänen mielestään kaikki on kai hyvin.

Ittepähän olen tämän aiheuttanut. Kiva nähdä miehen ilme kun tulee töistä, eikä ruoka ole valmiina ja tiskit tiskaamatta. Voi olla ettei nyt välitä, mutta varmasti pidemmän päälle häntä alkaa ärsyttämään, en todellakaan tee enää miehen vuoksi mitään.

Mä en tällä kusipäisellä, itsekkäällä protestiasenteella voi mitään hävitä. Eihän miehellä ole mitään minkä "lopettaminen" pelottaisi. Suhteen, no olisko sit iso häviö mulle. Toivon että ymmärtäisi mutta jos ei, minkäs teet. Eipä hän taida olla sitte mua varten.