Raskaana ja mies murjottaa

Vieläkö kerkiät abortin tekemään? ei tuollaisen kanssa olisi kannattanut lisääntyä, lähtee viimeistään kävelemään kun vauva syntyy.

Ja siis edelleen yritän lähestyä, halata ja huomioida. Seksin määrä on joo vähentynyt, siihen jaksan nyt intoutua kerta viikkoon sillä väsymys on aivan järkyttävää. Töissä pitää käydä ja esikoinen hoitaa. Iltaisin pakko alkaa nukkumaan ennen kasia kun ei vaan silmät pysy auki.. Ja mies murjottaa. Ja itse yritän jaksaa vaan tämän alun ja mietin mikä virhe tämä oli kun toinen on tälläinen... Ap

Sanonta menee, että "se näkyy naamasta, kun lakkaa saamasta". Tuo sinun sanontaisi kuvaisi sinua, sinähän siinä jätät miehen saamasta ;-)

Mutta itse asiaan. Oliko toisen lapsen hankkiminen yhteinen päätös, vai painostitko miehesi siihen? Kuulostaa siltä, että häntä rassaa arkenne, enkä nyt puhu pelkästään seksin vähenemisestä. Häntä on alkanut kaduttaa, kun sinä olet koko ajan kamalan väsynyt, ja hän miettii, tuliko tehtyä iso virhe.

Juttele miehelle. Kerro, että tuo alkuraskauden väsymys on todella kovaa, mutta se helpottaa kyllä aika piankin. Että rakastat häntä yhä ja kaipaat läheisyyttä, mutta että seksiä et ihan juuri nyt jaksa kovin usein.

Toinen juttu on, että kohta kahden lapsen äitinä sinun pitää opetella järjestämään aikaa sille seksille. Pienten lasten vanhemmilla ei ole sitä ylellisyytä, että seksiä voisi harrastaa vain spontaanisti. Sille on varattava aika ja pyrittävä hoitamaan lapsi/lapset unille sitä ennen ja vielä niin, että ei ole itse ihan rättipoikki. Miehesi voi olla iso apu tuossa, antaa vaikkapa sinun nukkua pienet nokkaunet töistä tultua ja hoitaa esikoisen nukkumaanmenot. Kai miehesi osallistuu lapsen- ja kodinhoitoon...?

Meillä on esikoinen jo edes vähän isompi ja hyvin on arki rullannut tähän asti (parisuhde, arki sinällään ei kovinkaan kuormita ym). Siihen onkin jo totuttu ettei sitä spontaania seksiä todellakaan ole. Kuitenkin ollut pari kolme kertaa viikossa ja nyt kerta viikossa on liian vähän.. Tietty olen tilanteesta kovastikin yrittänyt puhua ja kertoa ettei tämä loputtomiin kestä.. Ei apua, miettii vaan tulevaa ja sitä vauvavuotta ja miten ikävää se on.

Ja siitä kuka tämän lapsen halusi, niin minä. En kuitenkaan painostanut, olin valmis jäämään yksilapsiseksi. Ehkä mies ajatteli että se on minulta liian iso uhraus ja oli sitten valmis? Ja toivoi että ennemmin kuin myöhemmin koska kukaan ei nuorru. Mutta kyllä minä mietin että tuleeko tästä mitään sitten kuitenkaan kun toinen ei mitenkään aktiivisesti ole ikinä lasta halunnut. No ei vissiin joo. Ehdotin kyllä yrityksen lopettamista. Ap

Että jos saa sanoa että kaduttaa, niin kyllä. Mielummin olisin elänyt sen pienen haikeuden kanssa, kuin sen tunteen että minä pilasin nyt toisen elämän toisella lapsella. Hän on hyvä isä esikoiselle ja aina me ollaan yhdessä lapsi ja koti hoidettu. Asiat ovat olleet oikein mukavasti, mutta huomaa toisen sitoutumattomuuden kun mikään ei saisi muuttua edes hetkellisesti.. Keskenmenoepäilyssä mies oli kyllä tosi surullinen ja mietti että yritetään sitten uudelleen. Mutta ei se pitkälle kantanut. Ap

Ap, ongelma taitaa olla siinä, että miestä silti nyt kaduttaa. Esikoisen hoito ja arki oli jo käymässä helpoksi, nyt sinä olet koko ajan rättiväsynyt ja tuleva pelottaa miestä.

Eivät miehetkään nyt sentään ihan pelkästään kyr...lään ajattele. Anna sen verran krediittiä miehellesi! Kyse on kokonaisvaltaisista epäilyistä, uskon ma. Miehesi vaikuttaa hyvältä mieheltä, kun suostui toiseen lapseenkin sinun mieliksesi. 

Oletko muuten kysynyt, uuvuttaako häntä jokin MUUKIN asia kuin perhearkenne? Ehkä hänellä on ikään liittyviä kriisejä, töissä kireää tms. Ehkä kyse ei edes ole vain raskaudestasi tai edes enimmäkseen raskaudestasi. 

Minä olen monesti puhunut omakeksimällä termilläni neljän seinän syndroomasta. Akuutein vauvavaihe sinnitellään, mutta sitten kun elämän pitäisi noin periaatteessa helpottaa, tai kun ruljanssi alkaa taas alusta uudelleen toisen lapsen myötä, alkaa ahdistaa se näkymä, että loppuelämä on yhtä kotona nyhjäämistä työ-päiväkoti-kotihommat-nukkumaan -oravanpyörää.

Tarvitsisitte nyt irtiottoa ja keinoja hankkia säännöllisesti vähän omaa parisuhdeaikaa. Saisitteko esikoisen mummolaan tms. viikonlopuksi, jotta pääsisitte miehen kanssa olemaan kahden? Ajattele, hyvät yöunet ja rietasta päiväseksiä... 

3

Voi sinua raukkaa! Vähän kyllä ihmettelen miestäsi, kyllä kerta viikossa tuossa tilanteessa on ihan hyvin, ainakin omasta mielestäni. Meidän parisuhteessa kerta viikossa on ollut normi jo pitkään ja joskus on jäänyt vähempäänkin hankalien henkilökohtaisten aikataulujen, työmatkojen ja aikaavievien yhteisten harrastusten vuoksi. Tässäkin asiassa laatu korvaa sitten määrän kun sille päälle joskus satutaan. Olen aina kuvitelut että sitten kun on lapset ym kiireet, niin seksi saa jäädäkin vähän vähemmälle. M39

Täytyy se vaan jatkaa puhumisen yrittämistä. Puoliso on suoraan sanonut että hänen harmi johtuu minun voinnista kun parisuhde on vähän lässähtänyt. Se tuntuu tosi raskaalta kun yrittää itse arjesta selvitä tällä hetkellä (kyllä esikoinenkin on ihan laiminlyöty, ei sekään valita vaan tulee silittämään päätä), toivoisin jotain tukea enkä murjotusta. Nyt tuntuu että minun pitää yrittää tsempata puolisoa, jota toki olen yrittänyt tehdä mutta kylllähän tässä mieliala laskee. Ap

Ei raskaus ole este harrastaa seksiä.Sinä syytät raskautta siitä että itse et jaksa yrittää..kyllä meistä jokainen on joskus väsynyt ja kyllästyttää mutta avioliito on sellainen juttu että sitä täytyy jaksaa hoitaa..

Mies halailee ja on läheisyyden kipeä ja sää annat jatkuvasti pakkeja?Ettei olisi sulla nyt asenteessa pahasti jotain vialla?

Jos koitat nyt vaikka huomioida sitä miestäsikin joka on sun läheisyyttä vailla?

Ja älä nyt heitä lusikkaa nurkkaan..ei toi huonovointisuus ikuisesti kestä..ja seksi saattaa parantaa oloa.

Terveisin 4 lapsen äiti joka harrastaa parasta seksia raskausaikana.

..ja keretään vieläkin rakastamaan toisiamme..

Yritä edes asettua sen miehen asemaan.

Eniten kyllä harmittaa esikoisen puolesta, jolla on edelleen oikeus äitiin, joka on läsnä ja hoivaa. Toivottavasti isä jaksaa häntä hoivata kiukuttelusta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Ei raskaus ole este harrastaa seksiä.Sinä syytät raskautta siitä että itse et jaksa yrittää..kyllä meistä jokainen on joskus väsynyt ja kyllästyttää mutta avioliito on sellainen juttu että sitä täytyy jaksaa hoitaa..

Mies halailee ja on läheisyyden kipeä ja sää annat jatkuvasti pakkeja?Ettei olisi sulla nyt asenteessa pahasti jotain vialla?

Jos koitat nyt vaikka huomioida sitä miestäsikin joka on sun läheisyyttä vailla?

Ja älä nyt heitä lusikkaa nurkkaan..ei toi huonovointisuus ikuisesti kestä..ja seksi saattaa parantaa oloa.

Terveisin 4 lapsen äiti joka harrastaa parasta seksia raskausaikana.

..ja keretään vieläkin rakastamaan toisiamme..

 

Seksihän ei ole loppunut vaan sitä on vain viikonloppuisin kun arkisin menen nukkumaan ennen lastamme. Kiva kun teillä pyyhkii hyvin ja lapset on ilmeisesti yhteisesti toivottuja. Ap

Pitäisikö sinun tehdä sitten sille väsymykselle jotain jo ihan molempien lastesi tähden?! Ruokavalio, liikunta, päiväunet töiden jälkeen, jne.

Jos surkeus on pelkästä seksistä kiinni niin koita nyt vaan löytää voimia siihen. Keskivertomies pumppaa itsensä tyhjäksi kymmenessä minuutissa että ei ole paljon vaadittu.

Ihme juttuja teillä. Joillain väsymys alkuraskaudessa on todella kokonaisvaltaista. Joillain himot menee ihan nollaan hormonien takia. Kerta viikossa on siinä tapauksessa ihan hyvin. Jos sinulla on ollut energiaa ja parasta seksiä ikinä, et vaan voi ymmärtää.

Rupea puhumaan vauvasta kohdussa niin se seksi rupeaa ällöttämään miestäkin. "Eihän nyt vauvaa haluta sörkkiä" jne..

Minulla vielä imetyskin vie halut niin hiljaista on. Minkäs teet.. ihan normaalia. Tsemppaan kerran viikossa, mutta enempään en nyt pysty.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun tehdä sitten sille väsymykselle jotain jo ihan molempien lastesi tähden?! Ruokavalio, liikunta, päiväunet töiden jälkeen, jne.

Ei se alkuraskauden väsymys millään poppakonsteilla lopu. Se loppuu kun viikkoja tulee lisää, siihen ei auta mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttuja teillä. Joillain väsymys alkuraskaudessa on todella kokonaisvaltaista. Joillain himot menee ihan nollaan hormonien takia. Kerta viikossa on siinä tapauksessa ihan hyvin. Jos sinulla on ollut energiaa ja parasta seksiä ikinä, et vaan voi ymmärtää.

Rupea puhumaan vauvasta kohdussa niin se seksi rupeaa ällöttämään miestäkin. "Eihän nyt vauvaa haluta sörkkiä" jne..

Minulla vielä imetyskin vie halut niin hiljaista on. Minkäs teet.. ihan normaalia. Tsemppaan kerran viikossa, mutta enempään en nyt pysty.

Kuinka kauan raskautta, synnytystä, imettämistä ja lasta yms... voi käyttää syynä haluttomuuteen?! :D Kunnes lapsi täyttää 30v.?!

Vierailija kirjoitti:

Ei raskaus ole este harrastaa seksiä.Sinä syytät raskautta siitä että itse et jaksa yrittää..kyllä meistä jokainen on joskus väsynyt ja kyllästyttää mutta avioliito on sellainen juttu että sitä täytyy jaksaa hoitaa..

Mies halailee ja on läheisyyden kipeä ja sää annat jatkuvasti pakkeja?Ettei olisi sulla nyt asenteessa pahasti jotain vialla?

Jos koitat nyt vaikka huomioida sitä miestäsikin joka on sun läheisyyttä vailla?

Ja älä nyt heitä lusikkaa nurkkaan..ei toi huonovointisuus ikuisesti kestä..ja seksi saattaa parantaa oloa.

Terveisin 4 lapsen äiti joka harrastaa parasta seksia raskausaikana.

..ja keretään vieläkin rakastamaan toisiamme..

Sinä et ole yhtä kuin ap.

Mies on aikuinen ihminen ja on vain naurettavaa, että aikuinen viitsii heittäytyä niin lapselliseksi, että murjottaa kun raskaana oleva nainen väsymyksineen ja vaivoineen ei ole yhtä halukas kuin ennen.

Mä olen 33. viikolla raskaana ja halut on täysin poissa. En ymmärrä miksi mun pitäisi alistua miehen pantavaksi kun se tuntuu tällä hetkellä sekä henkisesti että fyysisesti epämiellyttävältä. Asia kyllä korjaantuu ajan kanssa ja siihen asti miehelle saa riittää oma käsi ja muu hellyys.

Lapsellinen mies sinulla. Meillä mies ymmärtää ihan täysin uupuvat halut nyt kun olen raskaana. Hän ei painosta tai vongu. Itse olen ehdottanut jos on tehnyt mieli  että nyt voisi. En kertakaikkiaan tajua näitä ukkoja jotka ovat niin seksiriippuvaisia että se menee kaiken edelle. Ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttuja teillä. Joillain väsymys alkuraskaudessa on todella kokonaisvaltaista. Joillain himot menee ihan nollaan hormonien takia. Kerta viikossa on siinä tapauksessa ihan hyvin. Jos sinulla on ollut energiaa ja parasta seksiä ikinä, et vaan voi ymmärtää.

Rupea puhumaan vauvasta kohdussa niin se seksi rupeaa ällöttämään miestäkin. "Eihän nyt vauvaa haluta sörkkiä" jne..

Minulla vielä imetyskin vie halut niin hiljaista on. Minkäs teet.. ihan normaalia. Tsemppaan kerran viikossa, mutta enempään en nyt pysty.

Kuinka kauan raskautta, synnytystä, imettämistä ja lasta yms... voi käyttää syynä haluttomuuteen?! :D Kunnes lapsi täyttää 30v.?!

Mitä jos se ON syy haluttomuuteen? Joidenkin voi olla vaikea ymmärtää että hormonitoiminnan muutos aiheuttaa haluttomuutta. Siksi en syö pillereitäkään nykyään. Normaalit hormoonit =normaalit halut. Ainakin minulla.