Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En tavannut isääni viiteen vuoteen ennen hänen kuolemaansa

Vierailija

Isäni kuoli minun ollessani 19-vuotias. Tapasin hänet viimeisen kerran kesällä, kun olin 13. Pidin hänestä kovasti, aivan mahtava tyyppi. En kuitenkaan sietänyt sitä, että hän saattoi juoda kun tavattiin. Se oli noloa, jos liikuttiin julkisilla paikoilla, kuten huvipuistossa tai torilla. Kotioloissa se oli minusta vähän pelottavaa. Muistan hyvin, että pelotti herätä noin 9-10-vuotiaana, kun ei tiennyt, onko isä krapulassa ja nukkuuko iltapäivään. En tiedä, mikä siinäkin pelotti. Ihan ystävällinen hän aina oli ja kaapissa oli ruokaa. Töissäkin kävi enimmäkseen, välillä yötyössä ja välillä päivätyössä. Viimeisen kerran tavatessamme yritin saada sanottua, että voin käydä hänen luonaan viikonloppuisin, jos hän on selvin päin. En saanut sitä sanottua, ja minua suututti, kun hän oli käytännössä sammumispisteessä jo aikaisin lauantai-iltana ja makasi sunnuntaina sängyssä, kunnes minut tultiin hakemaan kotiin. Sen jälkeen en suostunut isääni tapaamaan, mutta puhelimessa juteltiin joka viikko. Isäni kuoli melko yksinäisenä reilut 5 vuotta sen jälkeen sydänkohtaukseen. Olen miettinyt, miksen saanut sanottia, että rakastin häntä, mutta juominen häiritsi. Jos hän olisi voinut olla edes sen yhden viikonlopun kuukaudesta juomatta. Vaikka ihminen voi itse päättää juoda viinaa kaikki vapaapäivänsä, hän olisi ansainnut myös tietää, miten kurjalta se toisista tuntui. Isän kuolemasta tulee kohta 16 vuotta.

Kommentit (10)

Vierailija

Isäsi oli varmasti hyvä isä ilman tätä juomista. Ymmärrän hyvin, että sinä et saanut sanottua sellaista asiaa isälle, ei sitä ole pienen lapsen helppo sanoa, kun vaistoaa, ettei vanhempi ole viestille vastaanottavainen. Mutta isälläsi on ollut alkoholiongelma, jota hän ei ole itsekään saanut aisoihin. Ei kannata muidenkaan kommentoijien suunnata energiaa isän haukkumiseen, se ei auta. Voit aivan hyvin vieläkin vaikkapa kirjoittaa isällesi, vaikket voikaan sitä lähettää, jossa kerrot hänelle näitä asioita, se voisi auttaa sinua käsittelemään asiaa. 

Vierailija

Näin se menee, että ihminen ei itse tajua, jos juominen tai jokin muu häiritsevä asia vaikeuttaa ihmissuhteita. Kokemusta on. Jokainen vähättelee sitä, mikä tuntuu toisista ikävältä. Tuurijuoppo esim. selittää itselleen, että kun ottaa vain silloin tällöin, siihen on täysi oikeus. Vaikka se putki olisi 3-4 päivää ympäri vuorokauden kännäämistä ja kaikki rahat juodaan. En usko, että hän muuttaa käytöstään, vaikka kuulisikin sen häiritsevän muita. Tai joku voi muuttaakin, jos on fiksu. Päätös lähtee itsestä.

Vierailija

Ikävää, jos isäsi kuoli yksinäisenä. Oletan, että olit ainoa lapsi ja siksikin rakas ja tärkeä. Eihän lapsi mitään voi, jos vanhempi käyttää liikaa viinaa. Sikäli on hienoa, että olitte puhelimitse yhteyksissä säännöllisesti senkin jälkeen, kun lakkasit viettämästä viikonloppuja isäsi luona.

Vierailija

Isäsi oli todennäköisesti sitä sukupolvea että olisi ihmetellyt ehkä naureskellutkin moiselle amerikkalaistyyliselle rakkaudentunnustukselle. Täällä  "minä rakastan sinua" on perinteisesti tarkoittanut (ennen 90-lukua) vain romanttista rakkautta ja sukulaiset ovat käyttäneet muita ilmaisuja/tekoja. Eli ihan turha pohtia tuollaista jälkikäteen, isäsi ei taatusti sellaista sinulta odottanut.

Vierailija

Mun isä ja tilanne on aika samanlainen, ja aina välillä ajattelen et mitä jos se nyt kuolee, ja en oo viittiny pitää siihen yhteyttä tai käydä tapaamassa. Se pelottaa vähän ja tiiän et jäisin katumaan, mut en viitti mennä sinne jos se on humalassa ja kämppä ku kaatopaikka. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Isäsi oli todennäköisesti sitä sukupolvea että olisi ihmetellyt ehkä naureskellutkin moiselle amerikkalaistyyliselle rakkaudentunnustukselle. Täällä  "minä rakastan sinua" on perinteisesti tarkoittanut (ennen 90-lukua) vain romanttista rakkautta ja sukulaiset ovat käyttäneet muita ilmaisuja/tekoja. Eli ihan turha pohtia tuollaista jälkikäteen, isäsi ei taatusti sellaista sinulta odottanut.

Et varmaankaan lukenut, mistä oli kyse? Ap harmitteli sitä, ettei saanut sanottua, miksei halua tavata isäänsä, eli kun isä oli humalassa. Tässä oli kyse siitä, ettei ap:n isä koskaan saanut tietää, että tytär olisi tahtonut kyllä viettää aikaa isänsä luona, jos tämä olisi SELVIN PÄIN. Siksi he eivät tavanneet 5 vuoteen, ei se johtunut rakkauden puutteesta, vaan humalatilasta.

Vierailija

Ei ole lapsen tehtävä murehtia näitä sanomisiaan. Etenkin jos esimerkkikään ei ollut kummoinen.

Mä lupaan, että mikään ei olisi muuttunut... Ehkä hän olisi sen yhden viikonlopun ajan skarpannut ja juonut piilossa ja ehkä vähemmän. Hän oli sairas, alkoholi oli täyttänyt hänen tyhjiönsä.

Vierailija

Älä syytä itseäsi. Älä turhaan jossittele. Alkoholisti EI pysty olemaan viikonloppua juomatta vaikka oma lapsi pyytäisi. Alkoholismi on vaikea addiktio.

Puhuitte puhelimessa, et katkaissut yhteyttä. Älä unohda sitä.

T. Yhden tytär

Vierailija

Monikin perustelee juomistaan sillä, että on työpaineita, joita on pakko nollata. Ei se ole lapsen määrättävissä. Jos juo, niin vähättelee sen vaikutusta perheeseen ja läheisiin. Jos olisit kertonut isällesi, että et halunnut enää tavata juomisen takia, hän olisi tod.näk. vain suuttunut. Ei lapsi ole vastuussa vanhemmuudesta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat