Kuinka puuttua veljen lastenkasvatukseen ilman että menee välit kokonaan

Vierailija

Veikkaanpa, että en pysty hälle asiaani ilmasemaan ilman, että hän suuttuu ja välit huononee.

Olen kuitenkin järkyttynyt, miten hän todellisuudessa ajattelee pienistä lapsista.
Hän on juuri eronnut pienen poikansa äidistä, enkä pidä siitä miten hän tästäkin puhuu.

Veljelläni tuntuu olevan suoraan sanottuna kusta päässä.
Raha vaan mielessä, tienaahan hän ihan hyvin.

Mutta olin hänen luonaan kylässä.
Oma pieni tyttöni ei halunnut tulla autosta, joten annoin jäädä sinne istumaan ja menin sitten ite sisälle.

Murehdin tietenkin sitten, että jos tyttöni vaikka hätääntyy ja rupeaa itkemään.
Veljeni siihen vaan, että "oppiipahan olemaan".

En sanonut mitään mutta mielestäni aika kovaa ajattelua pienestä lapsesta. Miksi nyt pitäisi oppia olemaan, kun ei mitään pahaa ole ees tehnyt.

Kävin sitten hetken päästä hakemaan tytön sisälle.
Ja tätä tämä veljeni siis ajattelee pienistä lapsista.

Omaa 2-vuotiasta lastaan kohteli liian tiukasti, kun poika heitti lelun.
Ja kun poika itki, niin veljeni tokas vaan niin kaikki tietävänä,,että "kuhan feikkaa".

Ja hoki tuota, että "oppiipahan käytäytymään".

Veljeltäni puuttuu kyky asettua lapsen asemaan.
Olen kuullut että lapsen äiti on ahdistunut kun pitää jättää lapsi isälleen.

Enkä ihmettele, veljeni on liian kova lapsia kohtaan ja tästä tekisi mieli ärähtää ja kunnolla.

Tuon ikäiset eivät tarvi "kurinpalautusta", vaan syliä ja rakkautta ja sitä ohjausta, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Veljeni mukaan 2-vuotias kyllä tietää että leluja ei heitellä.
Juu ihan varmasti tuon ikäinen muistaa että on kiellettyä.

Uskon että veljen käytökseen syy löytyy omista vanhemmista. He olisivat voineet olla parempiakin, ja siksi veli ei osaa arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Raha on hänen elämässään ykkönen. Siitä jaksaa puhua kyllä.

Hän ei ees tajua, että menetti oikeasti hyvän naisen, vaan syyllistää toista ihankoko ajan, vaikka tuossa naisessa ja lapsen äidissä ei ollut mitään vikaa.

Veljeni on itsekeskeinen, ymmärtämätön tanopää, mutta on hyvin vaikea ruveta puuttumaan hänen kasvatukseen ja sanoa suoraan että se hänen tyylinsä ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Veikkaan että hänestä tulee ankara isä joka vaatii että lasten pitää kumarrella hänen edessään ja osoittaa arvostusta alistumalla.

Mutta en tuota voi hälle mennä sanomaan.
Enkä tiedä voinko muutenkaan puuttua hänen elämäänsä.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Kylläpäs veti hiljaiseksi ja surulliseksi tämä viesti.

Näin miehenä - ja itsekin aikanaan eronneena - kyllä ehdotan että otat asian puheeksi veljesi kanssa. Eihän nyt noin voi käyttäytyä ja toimia pikkulasten kanssa. Eikä vanhempienkaan lasten kanssa.

Jos ei mene puhe perille, niin olet ainakin yrittänyt.

Vierailija

En usko sukuselitykseeb, Minä ajattelen pienistä lapsista ihan samalla lailla kuin veljesi, ja minulla oli oikein onnellinen lapsuus.

Vierailija

Eli ei olisi väärin kertoa miltä tuntui kyläillessä....?
Näen veljeäni harvoin kun asutaan toisistamme kaukana, mutta kun ollaan nähty, niin hänen puheensa ei ole kovin mukavia, kun arvostelee lapsensa äitiä.

Ja nyt kyläillessä huomasin miten hän oikeasti ajattelee lapsista.
Kun hän jätti poikansa yksin itkemään, niin teki mieli rynnätä ja ottaa poika syliin ja lohduttaa.

Kun veli sitten otti hänet, niin jatkoi vielä sitä komentamista. Vaikka olisi voinut vaan lohduttaa toista.
Mutta kun tuon ikäisethän "feikkaa itkuaan"..ei hyvää päivää...

Kova on hänen ajatusmaailmansa, ja osasyy siihen varmasti löytyy hänen lapsuudesta jonka itekkin oon kokenut, sisaruksia kun ollaan.

Vierailija

Veljesi on ihan oikeassa. Sinä olet ilmeisen lepsu kasvattaja, etkä ymmärrä toisenlaista tyyliä. Kyllä se lapsi oppii seuraavan kerran tulemaan sieltä autosta pois jos huomaa ettei sinne ole kiva yksin jäädä, tottahan se on. Ja kun leluja ei saa heitellä, niin tottakai lasta pitää ojentaa jos ei meinaa millään totella!

Vierailija

Ja niin, lapset on pahimman laatuisia feikkaajia! Huomaathan, että sinuunkin se toimii. Kyllä 2vkin osaa jo esittää itkua, kun tietää että sillä saa kaiken periksi. 

Vierailija

Minkä ikäinen tämä oma lapsesi on ? Määrääkö teillä lapset miten toimitaan? Eli jos ei halua tulla autosta pois niin voi jäädä sinne yksin, jos vaikka jokin ruoka ei maistu niin ei tarvitse syödä, leluja saa heitellä?

Minkä ikäinen itse olet?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kova on hänen ajatusmaailmansa, ja osasyy siihen varmasti löytyy hänen lapsuudesta jonka itekkin oon kokenut, sisaruksia kun ollaan.

Ei nyt tunnu kovin kypsältä vedota tässä tapauksessa omiin lapsuuskokemuksiin ja pistää sitten paha kiertämään täysin viattomalle ja alaikäiselle osapuolelle. Ehkä olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä jos elämä on nyt niin koville omassa lapsuudessa ottanut että sitä pitää jälkipolvillekin jakaa.

Ikävä juttu erityisesti lapsen kannalta. Toivottavasti äidin puolelta löytyy lähimmäisistä oikeaa vastuullisuutta ja kypsyyttä.

Vierailija

Veljeni lempilausehan on "ken kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Että hänen on hyvä jatkaa siitä mihin vanhempamme jäi kun kasvettiin isoiksi eikä enää voinut kurittaa niinkuin silloin kun oltiin pieniä.

Nyt ootellaan vaan rupeaako risua ja uhkauksia tulemaan kun poikansa ei tottele.

Tämä minun neljävuotias tyttö ei ole saanut kovaa kurinpitoa, ja hän onkin todella empaattinen ja kiltti.

Vaikka autosta ei halunnut tulla heti pois, niin eihän huutanut ja kiukutellut ja käyttäytynyt mitenkään huonosti. Ymmärrän että hän oli väsynyt kun oltiin kävelty sinä päivänä paljon.

Kyllä lasta komentaa pitää mutta liian ankara ei saa olla. Varsinkin kun kyseessä niin pieni lapsi joka ei vielä edes puhu.

Ap

Vierailija

No mutta onhan toi sunkin käytös ihan hassua. "Lapsi ei halunnut tulla pois autosta."

Mitäs jos se ei halua joku aamu tulla pois autosta päiväkodin pihassa? Odotteletko sä siinä pihalla, että viimein haluaa. Ja samalla kyselet, että eihän ole paha mieli? Eihän pelota?

Eli teillä asioista päättää lapsi? Minkähän ikäinen tämä prinsessa on? Lupaan mielenkiintoista tulevaisuutta,

Kyllä tossa "oppiipahan olemaan" -periaatteessa on ihan paljon hyvääkin. Kyllä kurissa on paljon hyvääkin. Julma ei tietenkään saa olla. Kyllähän nyt oikeasti 2-vuotias, jota on pikkuisen edes kasvatettu, ymmärtää mitä tarkoittaa ei ja hyvin tietää, mikä on kiellettyä. Kyllähän lelujen heittely on yksi juttu, mihin kannattaa puutua. Eihän se haittaa, kun se on joku pehmo, mutta sitten kun lentää Jukka-pelin puinen vasara päin kaverin näköä tai pelikonsolin ohjain pikkuisen vanhempana.

Jotenkin sinä olet kirjoituksesi perusteella enemmän pihalla kuin veljesi. Voithan sä nyt sille sanoa ihan ystävällisesti, että vähempikin kuri varmaan riittäisi. Mutta ei noi sunkaan periaatteet kyllä mitenkään kaiuhean hyviä ole.

Vierailija

Veljelläsi voi hyvinkin olla turhan kova linja poikansa suhteen, mutta sinullakin on tyttäresi kanssa väärä tyyli. Et voi jättää pientä lasta yksin autoon vain siksi, että tämä ei halua tulla ulos. Aikuisella pitää olla ohjat käsissä, ja aikuinen päättää, milloin ja minne mennään. Totuus löytyy ehkä jostain veljesi ja sinun välimaastosta.

Vierailija

Voi lapsi parkaa, hän on vielä isompana vaikeuksissa. Siis ap:n lapsi, ei veljensä. 4-vuotiaalle ei missään nimessä saa jättää itse päätettäväksi, haluaako hän esim. tulla sieltä autosta pois vai ei! Aikuinen päättää mitä lapsi tekee, ja se on lapselle turvaksi. Jos tuollaiset jätetään lapsen omalle vastuulle, hän joutuu ihan liian isoon vastuuseen ja kokee turvattomuutta. Se on huomattavasti vahingollisempaa kuin mahdollisesti hieman liian kireästi sanottu kielto olla heittelemättä leluja! Aikuisen kuuluu ottaa vastuu, JA myös se lapsen mahdollinen kiukuttelu siitä että niitä rajoja noudatetaan. Silloin lapsella on turvallinen olo, kun hän tietää että aikuinen päättää, ja ne päätökset pitää vaikka hän itse kiukuttelisi. Silloin aikuinen on lapsen silmissä luotettava, eikä hänen tarvitse itse kantaa itsestään vastuuta.

Vierailija

Tyttöni hyvin vähän laittaa vastaan ja kyllä häntä komennetaan jos on sellainen tilanne.
Hän on tottelevainen ja annoinkin hänen jäädä hetkeksi autoon yksin jotta huomaa ettei se olekkaan mukavaa siellä odottaa.

Mutta kun veljeni sanoi sen "oppiipahan olemaan", siihen tyyliin että ihan oikein jos tulee kylmä autossa ja itkukin.

Tyttöni auttaa jo monissa asioissa, ilman että kukaan edes pyytää, hän haluaa tyhjentää tiskikonetta, viikkailee vaatteita, kerää lelunsa aina pois leikin päätyttyä. Hän pitää huoneensa järjestyksessä, kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.
Hän halailee aamuisin ja silittää poskeani, kun herää.

Ja tiedän että kaikkia lapsia ei kiinnosta esim. Auttaa kotitöissä kuten hänen isompia sisaruksia.
Ovat niin erilaisia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat