Miten oma lapsuutesi eroaa lastesi lapsuudesta?

Vierailija

Minulla ehkä se suurin ero on vapauden rajoittuminen. Itse temmelsin lähiön metsissä kavereiden kanssa, rakensimme majoja ja teimme vaarallisia juttuja kenenkään valvomatta. Kotiin tultiin iltaruoalle. 

Iltaruoka on hyvin samantyyppinen kuin lapsuudessani, ns. oikeaa ruokaa pöydän ääressä, lapset auttaneet valmistamisessa ainakin kurkun pilkkomisen verran. 

Myöskin muistan, että kotijutut olivat enemmän äidin harteilla kuin meillä nykyään. Isä imuroi ja laittoi ruokaa, me lapset järjestelimme etenkin omat huoneemme, mutta isommat siivousjutut, kuten vaikka ikkunoiden peseminen, olivat aina äidin hommia. 

Miten teillä? 

Kommentit (14)

VM82

Sanomalla joka päivä, että rakastan sekä pidän sylissä. Itse en ole sanallisesti saatika teoilla havainnut olleeni ikinä rakastettu.

Vierailija

Minun lapsiani ei lyödä tai revitä tukasta, eikä heidän tarvitse pelätä alkoholoa. Minun lasteni ei tarvitse olla iltaisin yksin kotona tai kantaa vastuuta pienemmistään. Minun lapseni löytävät jääkaapista syötävää ja tietävät milloin on yhteinen ruoka-aika. Minun lapsillani on ehjät ja sopivan kokoiset vaatteet ja ulkovaatteita niin paljon, ettei yhden vaatekerran kastuminen haittaa, vaan päälle löytyy aina jotain sään mukaista ja toimivaa vaatetta. Minun lapsillani on harrastuksia ja aikuisia kiinnostaa miten lapsilla menee ja millaisista asioista he tykkäävät. Minun lapsillani on rajoja ja sääntöjä, joista olemme puhuneet ja sopineet yhdessä. Minun lasteni elämässä ei ole epäluotettavia tai päihdeongelmaisia aikuisia.

Siinä ne keskeisimmät erot.

Vierailija

Merkittävin ero on vapaus. Varmaan jo kolmen vanhana sai mennä yksin lähikioskille, seitsemänvuotiaana bussilla keskustaan. Ulkona sai liikkua varmaan useamman neliökilometrin alueella kavereiden kanssa ja jopa pyöräillä uimarannalle yli 5km päähän ilman aikuisia. Sain olla ( omasta halusta) yksin päivän kotona jo ala-asteella jaylä- asteella yötäkin. Nykyään ylä-asteikäistäkään ei jätetä yksin kotiin ja saatetaan harrastuksiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sanomalla joka päivä, että rakastan sekä pidän sylissä. Itse en ole sanallisesti saatika teoilla havainnut olleeni ikinä rakastettu.

Sama, enkä ole lyönyt, enkä tukistanut, enkä käyttänyt henkistä väkivaltaa enkä käyttänyt lapsia omien toteutumattomien haaveiden suorittamiseen.
vm78

Vierailija

Minä olen syntynyt 50-luvulla ja siihen malliin elettiin, että joka lapsesta tehtäisiin lasu, jos samaan tapaan nykyään elettäisiin. 

Vierailija

Enemmän rahaa käytössä harrastuksiin ja matkustamiseen. Tärkein kuitenkin se, että äiti osallistuu lasten elämään, on mukana harrastuksissa, kyselee kokeisiin, halaa ja kertoo rakastavansa. Lapsuuteni on ollut turvallinen, mutta kaikesta ed. mainitusta huolehti isäni.

Vierailija

Lapsella on taloudellisesti turvatumpi elämä, mutta minulla oli enemmän vapauksia.

Itse asuin lapsuuteni maalla, lapsi on asunut aina kaupungissa. Siinä varmasti on suurin syy siihen,että lasta kuljetettiin pidempään paikasta toiseen ja tarkemmin valvottiin missä lapsi liikkuu ja kenen kanssa. Maalla kaikki tunsi toisensa ja koko kylä kasvatti.

Vierailija

Ei oikeastaan eroa paljoakaan. Minun lapseni ei vaan viihdy yksinään leikkien niin paljon kuin minä vaan tarvitsee meitä seuraksi ja me olemme seurana. Kotityöt jakautuu tasaisemmin, koska meillä isä teki vain ruoan, minun mieheni myös imuroi ja käy kaupassa ruoan laiton lisäksi. Pitkää päivää oltiin päiväkodissa ja niin on omakin lapsi, mutta viihtyy siellä paremmin kuin minä kun hänen kaikki kaverinsa ovat siellä, minulla oli vain yksi hyvä kaveri, lapsellani on useita. Suurimpana erona ehkä se, että minun äitini jaksoi nalkuttaa koko ajan mm. miten huonosti pidämme huoneemme siisteinä ja oli oikea marttyyriäiti kun sai siivota aina yksin ja me ei haluttu auttaa. Oma poika (4v) siivoaa jo nyt ohjatusti vaikka koko talon, ei mitään marinoita ja saa tästä aina tarroja tarratauluun ja voi lunastaa jotain kivaa itselleen. Poika on todella motivoitunut auttamaan ja haluaa auttaa koska se on hänen mielestään tärkeää. Minun äitini ei auttamisesta palkinnut kuin sanomalla "no jo oli aikakin että sinä teet jotain." Joskus ehdotin että eikö kotitöistä voisi maksaa palkkaa, esim. 1e/imurointi, niin ei kuulemma voi kun ne vain pitää tehdä. No, minä tein sitten kuin iskä, eli en siivoillut kuin pakon edessä. Olen oikeastaan aika tyytyväinen että olen saanut omien kotiolojeni pienet puutteet korjattua lapsieni kohdalla, mutta myös onnellinen että meillä kotona ongelmat olivat tuota luokkaa. :)

Vierailija

Lapsiani ei pahoinpidellä ja kotona ei läträtä viinallla ja meuhkata yökausia. Isompi ei ole vastuussa pienemmästä. Pienempi lapsi saa myös uusia vaatteita ja leluja, ei vain isomman vanhoja. Molemmat saa uudet kengät aina, ei linttaan käytettyjä toiselta. Lapsia halataan ja pussataan joka päivä. Päivittäin myös keskustellaan ja jutellaan päivän kuulumiset ja lasten kanssa jutellaan pperheen asioista lapsentahtisesti, salailua emme harrasta. Lapsia ei alisteta ja nolata. Kotona tehdään vain niitä ruokia mistä kaikki pitää ja syömme päivällisen aina yhdessä. Lasten kanssa tehdään paljon asioita ja lapset pääsevät kaikkiin touhuihin mukaan. Isä osallistuu 110%:sesti lasten hoitoon ja puoliksi hoidetaan kotihommat. Vanhemmat ei hauku ja pahoinpitele toisiaan. Lapsilla on huomattavasti paremmat eväät elämään kuin minulla.

Vierailija

Mun lasten ei ole koskaan tarvinnut lähteä aamukahdelta fillarilla mummolle kun vanhemmat ja sekalainen pelottava porukka tulee baarista. Mun lasten haaveille ei ole naurettu, niitä on tuettu vaikka olisivat vanhempien mielestä miten hulluja. Mun lapsia ei ole haukuttu läskeiksi eikä vedetty avokämmenellä jos on tiskit tiskaamatta kun vanhemmat tulee kotiin. Mun lapsilla ja meillä on hyvät ja avoimet välit vaikka asuvat jo omillaan.

Vierailija

Meillä on huomattavasti korkeampi elintaso, emme kärsi köyhyydestä tai työttömyydestä. Vanhemmat on koulutettuja ja puuhaa lasten kanssa, me vaan oltiin eikä meidän kanssa tehty juuri mitään ikinä. Koulunkäyntiä ei tuettu ym. Huonona että pihapiirissä ei ole juuri leikkiseuraa, itse olin aina aamusta iltaan ulkona kavereiden kanssa ja olimme ihan vapaita. Lapsi saa tosi erilaisen lapsuuden kuin minä, olen tehnyt hänen kanssaan niitä juttuja joita haaveilin että minun kanssa olisi tehty: käyty teatterissa, telttailemassa, pelailtu lautapelejä..

Vierailija

Pienenä ei eronnut paljonkaan, paitsi että asuin lapsena talossa, jossa ei ollut sähköä, vesijohtoa eikä tietenkään sisävessaakaan. Puhelimia ja televisioitakaan ei ollut joka talossa.

Omien lasten kohdalla tietotekniikka, puhelimet, videot ym. ovat olleet arkipäivää.

Minun lapsuudessani ei ollut autojakaan joka talossa, mutta omia lapsia on kuljetettu autolla pienestä pitäen.

Vierailija

yllättävänkin vähän eroaa. Toki nyt jotain, mutta pääpiirteissään olen oikein ihmeissäni kuinka vähän on eroa, vaikka 25-30 vuotta on ikäeroa lapsiin. Samantyyppisiä ruokia, urheiluharrastuksia, koulussa opetetaan ihan samat jutut ja yhtä vanhanaikaisesti, pakotetaan edelleen syömään lautanen tyhjäksi ja laulutunneillakin samat laulut. Iltapäivisin hengailua kavereiden kanssa ulkona tai jonkun kotona, iltaisin katsotaan yhdessä telkkua. Lomilla tehdään matkoja ja viikonloppuisin mennään esim. leffaan ja syömään tai keilahalliin tms. Kaveriperheitä ja isovanhempia tapaillaan aina välillä ja kesällä nautitaan uimisesta, jäätelöistä, valoisista kesäöistä. Keskenään lapset leikkivät, nahistelevat, jakavat jäätelön viivottimella puoliksi, pelaavat monopolia, afrikan tähteä, aliasta ym tuttuja pelejä. Koulussa järjestetään limudiscoja kuten omassa lapsuudessanikin. En oikein keksimälläkään keksi suuria eroja.  

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat