Kerronko totuuden poissaoloistani vaí mitä teen...

minäpävain

Hei. Olen viimeistä vuotta  ammattikoulua käyvä nuori nainen. Tällähetkellä minulla ei ole motivaatiota mihinkään eikä mikään kiinnosta. Poissaoloja minulta on kertynyt tältä syksyltä jo yli 100h. Alkusyksystä olin kipeä sekä reissussa, mutta nyt viime viikkoina olen alkanut lintsata ihan urakalla. Mutta huomenna menen kouluun, koska näin ei voi jatkua, ja tällämenolla en pääse edes työssäoppimaan enkä varmaan edes valmistu.

Ensiviikolla minulla on ryhmänohjaajan tunteja, ja olen aivan varma että hän haluaa puhua kanssani. Pelottaa. Onko minun siis parasta vain kertoa totuus ettei koulu yksinkertaisesti ole kiinnostanut? Poissaolojen syiksi olen laittanut milloin mitäkin, ja nyt joudun varmaan kertomaan että olen valehdellut.

Tämä on oikeasti ihan hermoja raastavaa. Minulla vain ei jostain syystä ole innostusta koulunkäyntiin. Kaksi ekaa  vuotta kävin mallikkaasti ja poissaoloja kertyi vähemmän kuin mitä minulla on tähän mennessä tältä syksyltä. Minulla vaihtui luokka, ja en ole saanut uusia ystäviä. Toimeen toki tulen ja heidän kanssaan juttelen, mutta mitään varsinaisia ystävyyssuhteita ei ole syntynyt. Lisäksi koulun homeongelmat tekevät minut väsyneeksi ja saan pahoja päänsärkyjä. Välillä myös tunnen itseni todella onnettomaksi, ja minulla on ollut huono itsetunto jo vuosia. Lisäksi parisuhteessa menee aika huonosti välillä. En vaan tiedä mikä minulla on, mutta nyt aion raahautua kouluun vaikka väkisin, koska ei tälläinen touhu ole oikeutettua.

Mitä siis teen, kerronko tosiaan kaiken ryhmänohjaajalleni? ei yhtään innostaisi, koska hän on mielestäni pelottava ja häntä on vaikea lähestyä. mutta en kai minä tätä valehteluakaan voi jatkaa....

Inhottaa että olen saattanut itseni tälläiseen umpikujaan. Niinpä haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Oletteko itse kokeneet samaa? Mitä tekisitte tilanteessani? Jne..

KIITOS!

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Kerro vain totuus. Opettajat ja koulu haluavat, että mahdollisimman moni pääsee valmistumaan. Opettajasi on puolellasi ja auttaa sinua. Myös visiitti kouluterkkarin luona voisi tehdä hyvää. Hän voi ohjastaa sinua eteen päin jos kaipaat apua jaksamiseen. 

Tsemppiä! Jaksat kyllä ja valmistut! Ei enää pitkä matka. :)

Vierailija

Tosi harvoin totuuden kertomisella saa pahaa aikaan noissa tilanteissa eli kerro totuus mutta pidä todella mielessä että olisi typerää heittää kahden vuoden työ hukkaan eli kerro myös että haluat löytää motivaation uudelleen ja haluat valmistua. 

Vierailija

Kuulostaa siltä, ettei kyse ole pelkästään motivaatiosta opiskelun takia sinänsä, vaan sinulla on monien asioiden summana alkanut olla ainakin lievää masennusta. Kannattaa kertoa ohjaajalle totuus (hän ei varmasti pidä pahana, että olet itse huomannut ongelman ja haluat muuttaa tilannetta!), mutta myöskin ottaa yhteyttä koulupsykologiin (ohjaajasikin saattaa suositella sitä, jos kerrot avoimesti tilanteestasi). Psykologilta voit saada arvokasta tietoa ja objektiivisuutta tilanteeseesi, ja jos tarve vaatii, niin myös lähetettä eteenpäin ja tukea opiskeluusi palaamiseen ja opinnoissa jaksamiseen. Kannattaa myös varmistaa, että koulun homeongelma on ohjaajilla tiedossa, ja kertoa niiden vaikuttavan toimintakykyysi. Opettajat voivat viedä asiaa eteenpäin (tai painostaa päättäjiä entisestään), kun heillä on jonkun konkreettista kokemusta sisäilman vaikutuksista.

Olet huomannut ongelman kuitenkin aika pian, eikä mitään ole vielä menetetty! Kannattaa ehdottomasti ottaa tarjottu apu vastaan (ja vaatia sitä, jos sitä ei tarjota). Toivon, että saat apua, ja jaksat tsempata opinnot loppuun! Voimia!

Vierailija

Koulu on myös velvollinen järjestämään sulle opetuksen niin, että se ei vaaranna terveyttä. Minkä siis homeisessa rakennuksessa oleskelu tekee. Koita saada ohjaajan/opettajan kanssa keskusteltua myös tästä aiheesta ja kysy voitko tehdä itsenäisesti opintojasi.

Vierailija

Totta hitossa kerrot totuuden!!! Koululla on resurssit järjestää sinulla tukea, jonka avulla saat joko tämän koulutuksen päätökseen ja tarjota muita vaihtoehtoja!!!

Vierailija

Minulla kävi samoin kuin ap:lla. Koulun käynti venyi 15 vuoteen. Eli kokeilin neljä kertaa tuota samaa koulutushaaraa. Ensimmäisellä ja toisella kertaa meni mönkään eli kävi samat. Loppui kesken. Sitten työttömyyttä pari vuotta aina välillä ja yritin kolmatta kertaa. Viimeisestä kerrasta oli niin pitkä aika että piti käydä kurssit uudestaan. Ne kurssit meni helposti mutta kyllä otti hermoon ja voimille. 

Viimeisellä kolmannella vuodella luovutin taas. 

Pidin jälleen vuosien tauon välissä ja kyllästyin työttömyyteen. Kokeilin neljättä kertaa suoriutua ammattikoulusta läpi. 

Meinasin taas keskeyttää, mutta ystävien ja kumppanin tuen avulla jaksoin laahata paskan läpi. 

Kolmenvuoden koulutus siis venyi 15 vuotta. Stipendiäkään en saanut vaikka annoin kaikkeni.

Nyt ei oikein työnteko enää kiinnostaisi vaikka aijemmin se kiinnosti, mutta puutteellisen ammattitutkinnon takia en saanut töitä.

Vierailija

Koulun henkilökunta on päivittäin tekemisissä näiden asioiden kanssa ja he osaavat kyllä ohjata sinua asiassa eteenpäin. Mutta ei se apu auttamatta tule, joten avointa keskustelua asiassa koulun tarjomien ohjaajien yms. kanssa.

Vierailija

Riippuu vähän millainen ihminen olet. Jos haluat jotain apua esim psykologia yms niin kerro totuus. Jos haluat yksityisyyttä älä ainakaan kerro mitään mikä antaa ymmärtää että olisit masentunut tms. Syyksi voit sitten mieluummin sanoa nuo koulun home ongelmat.

Vierailija

Kerro nuo asiat, jotka tännekin kerroit. Sinulla menee nyt vähän huonosti, joten on täysin ymmärrettävää, että se heijastuu koulumenestyksessäsi. Ohjaaja varmasti ymmärtää ja auttaa.

Olin samankaltaisessa tilanteessa vuosia sitten ja latelin typeriä tekosyitä ohjaajalle. Muutaman kuukauden päästä opinnot keskeytyivät.

Vierailija

Totuus on kyllä, että elämässä tarvitsee jatkossakin tehdä asioita, jotka ei niin hirveästi kiinnosta. Ei vain työelämässä, vaan myös perheen kanssa, omassa kodissa, jne. Asiat vaan pitää hoitaa. Siksi en ymmärrä, miksi sun pitäisi nyt saada jotain helpotuksia ja paijailua.

Pikemminkin ehdotan, että lähestyt ihan itse ryhmäohjaajaasi, tunnustat koko karmeuden ja KYSYT AKTIIVISESTI, MITÄ VOISIT TEHDÄ TILANTEEN PELASTAMISEKSI. Voitko tehdä jotain lisätöitä, kotiharjoituksia, näyttöjä, jotain, millä korvaat poissolot ja osoitat niistä huolimatta oppineesi jotain (ja tarpeen vaatiessa opiskelet jotain). Ota vastuu itsestäsi ja elämästäsi kuten aikuinen ihminen!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minulla kävi samoin kuin ap:lla. Koulun käynti venyi 15 vuoteen. Eli kokeilin neljä kertaa tuota samaa koulutushaaraa. Ensimmäisellä ja toisella kertaa meni mönkään eli kävi samat. Loppui kesken. Sitten työttömyyttä pari vuotta aina välillä ja yritin kolmatta kertaa. Viimeisestä kerrasta oli niin pitkä aika että piti käydä kurssit uudestaan. Ne kurssit meni helposti mutta kyllä otti hermoon ja voimille. 

Viimeisellä kolmannella vuodella luovutin taas. 

Pidin jälleen vuosien tauon välissä ja kyllästyin työttömyyteen. Kokeilin neljättä kertaa suoriutua ammattikoulusta läpi. 

Meinasin taas keskeyttää, mutta ystävien ja kumppanin tuen avulla jaksoin laahata paskan läpi. 

Kolmenvuoden koulutus siis venyi 15 vuotta. Stipendiäkään en saanut vaikka annoin kaikkeni.

Nyt ei oikein työnteko enää kiinnostaisi vaikka aijemmin se kiinnosti, mutta puutteellisen ammattitutkinnon takia en saanut töitä.

U serious? Suosittelen ehdottomasti käymään jossain ammattilaisella selittämässä tilanteesi, ellet vielä ole sitä tehnyt. Ei ole missään määrin normaalia että kestää 15 vuotta kasata itseään sen verran että suoriutuu almattikoulusta. 

Toivottavasti löydät vielä kiinnostuksen jotakin opiskelua tai työtä kohtaan ja saat siitä potkua elämääsi. Tsemppiä!

Vierailija

Kerro vain. En usko, että olen ensimmäinen opiskelija koulussasi, jolla koulunkäynti väsyttää. Ryhmänohjaajasi on varmaan tavannut väsyneitä opiskelijoita ennenkin.

monenlaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kävi samoin kuin ap:lla. Koulun käynti venyi 15 vuoteen. Eli kokeilin neljä kertaa tuota samaa koulutushaaraa. Ensimmäisellä ja toisella kertaa meni mönkään eli kävi samat. Loppui kesken. Sitten työttömyyttä pari vuotta aina välillä ja yritin kolmatta kertaa. Viimeisestä kerrasta oli niin pitkä aika että piti käydä kurssit uudestaan. Ne kurssit meni helposti mutta kyllä otti hermoon ja voimille. 

Viimeisellä kolmannella vuodella luovutin taas. 

Pidin jälleen vuosien tauon välissä ja kyllästyin työttömyyteen. Kokeilin neljättä kertaa suoriutua ammattikoulusta läpi. 

Meinasin taas keskeyttää, mutta ystävien ja kumppanin tuen avulla jaksoin laahata paskan läpi. 

Kolmenvuoden koulutus siis venyi 15 vuotta. Stipendiäkään en saanut vaikka annoin kaikkeni.

Nyt ei oikein työnteko enää kiinnostaisi vaikka aijemmin se kiinnosti, mutta puutteellisen ammattitutkinnon takia en saanut töitä.

U serious? Suosittelen ehdottomasti käymään jossain ammattilaisella selittämässä tilanteesi, ellet vielä ole sitä tehnyt. Ei ole missään määrin normaalia että kestää 15 vuotta kasata itseään sen verran että suoriutuu almattikoulusta. 

Toivottavasti löydät vielä kiinnostuksen jotakin opiskelua tai työtä kohtaan ja saat siitä potkua elämääsi. Tsemppiä!

Ihmisiä on erilaisia. On erilaisia oppijoita. Ehkä hän ei vain sopinut tuohon opetustyyliin. Ainahan on kodittomiakin. Ihan kaikkia ihmisiä ei saada sopeutettua sellaiseen järjestelmään jossa pitää suoriutua tietyssä ajassa ja tietyllä tavalla. Pitää vain olla onnellinen ettei ole erilainen oppija tai koditon ihminen. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat