Mitä tämä mies minusta ajattelee?

Ikuinen mysteeri: miksi mies käyttäytyy näin? Kyseessä työkaveri, johon, kyllä vaan, olen ihastunut ja pohdin voisiko olla molemminpuolista. Emme tapaa ihan päivittäin, ollaan töissä eri osastoilla. Nähdään n. 1-2 viikon välein.

-Yleensä on mukava ja auttavainen, katselee minua paljon, erityisesti silmiin, mutta olen kyllä huomannut tekevän myös kokovartalon skannausta silloin, kun itse katselen muualle. Kun huomaan, katse palaa silmiini tai kääntyy äkisti muualle.

-Silloin harvoin, kun olemme kahdestaan, hymyilee leveästi ihan koko ajan. Viihtyy kyllä selvästi seurassani, ei ole kiire muualle.

-Seurassani tosin punastelee, sukii jatkuvasti hiuksiaan, liikehtii hermostuneesti.

-Kuuntelee minua todella tarkkaan, muistaa mistä on puhuttu. Osoittaa arvostusta kommenteilleni ja ottaa ne huomioon. On empaattinen, jos minulla on jotain murheita. Välillä heittää kivoja juttuja hellällä äänensävyllä, jotka osoittavat, että ajattelee minua ainakin jonkun verran "kun sä oot aina tällainen / sä et koskaan tee näin..."

-On kiireinen, mutta löytää minulle aina aikaa.

Siis, olen kuvitellut, että on ihastunut, mutta sitten taas joskus:

-ei aina vastaa kun puhun hänelle, mikä tuntuu oudolle. kerran kun törmättiin sattumalta, katseli minua pitkään hymyillen, mutta kun menin kysymään häneltä yhtä työasiaa, vastasi vihaisen oloisesti yhdellä sanalla.

-isommassa virallisessa tilaisuudessa, joissa paikalla mm. hänenkin esimiehensä, ei tervehdi tai edes katso päin. Ei hymyile, ei punastele, ei sui hiuksiaan. Paitsi kerran, kun joutui pitämään tällaisessa tilaisuudessa esitystä, katsahti kesken kaiken minuun, punastui, asetteli hiuksiaan ja asetti kätensä vyölle...

Ota tuosta nyt sitten selvää. Mitä arvon av-raati on mieltä, mitä tuo mies minusta ajattelee? Arvostaako vain työkaverina vai voisiko olla romanttisessa mielessä kiinnostunut? Sanomattakin on selvää, että olen itse korviani myöten ihastunut, että niitä merkkejä saatan nähdä sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole.