En rakasta miesystävääni, mutten osaa erota...

Vierailija

Ollaan oltu yhdessä reilu kaksi vuotta. Tajusin, etten koskaa ehtinyt edes ihastua, ennen kuin jo seurustelimme. Edelleenkään en rakasta miestä, vaikka välitän, enkä halua menettää häntä. En myöskään halua häntä. Miten saisin rohkeutta puhua asiasta? Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?

Kommentit (13)

Vierailija

Kuulostaa tutulle. Itse päädyin eroon, enkä ole katunut. Eroon päätyminen oli pitkä prosessi, päätöksen tekemiseen meni aikaa vuoden verran. Mies oli erittäin hieno ihminen ja arvostan häntä edelleen hyvin paljon. Mutta kun ei innostanut, niin ei vaan innostanut.

Vierailija

Juu, mulla oli sama. Oltiin yhdessä 2,5 vuotta ja melkein vuoden kesti mun eroprosessi... Kyllä ihastuin kovasti, mutta alkuhuuman jälkeen alkoi nähdä asioiden oikean laidan. Oli vaikea päästää irti ja jättää toinen. En halunnut loukatakaan toista (vaikkei näinkään sais ajatella). Kauan sitä mietin ja olin todella ahdistunut. Lopulta pokasin toisen ja näin pääsin irti ja sain rohkeuden jättää. Väärinhän tein, vaikka hälle en ikinä kertonut, sillä se ei syy ollut todellakaan. Laastari kesti alle kuukauden ja tapasin tämän hetkisen mieheni ja onnellisia ollaan. Kyllä mä uskon, että jossain vaiheessa se stoppi sullakin tulee tavalla tai toisella.

Vierailija

Itse olen tilanteessa että eronnut avioniehestä miehestä tai mies sitä tahtoi. Tapasin uuden miehen ja tapaillut häntä vuoden verran. Aluksi kaikki oli mukavaa ja tuntu että olin ihastunut... nyt tuntuu että tunteet laimenneet eikä mitään rakastumista ole.. mietin myös mitä tehdä. Järjellä ajateltuna mies omisi kaikin puolin juuri sopiva mutta mikä on niin en tiedä...

Vierailija

Lähtekää suhteesta kun vielä voitte. Itse olen miehen kanssa, jota en ole rakastanut moneen vuoteen, jos koskaan. Lapsia on ja se omakotitalo, niin ero tuntuu vaikealta. Olen jatkuvasti ihastunut  muihin miehiin (varattuihin valitettavasti), mutta nyt olen lopullisesti 'luovuttanut' ja olemme enemmän tai vähemmän kämppiksiä mieheni kanssa. Ehkä lopulliseen eroon tarvittaisiin se kolmas osapuoli. Aika näyttää kuinka käy.

Vierailija

Mä olen kolmesti ajautunut suhteeseen, johon olen jäänyt, "kun toinen niin kovasti haluaa". Kolmesti! Kai niistä jotain saa ja oppiikin, mutta on se ihan hirveää ajanhukkaa. Näin voi käydä, kun ihminen on liian kiltti, eikä ole oikein suuntaa elämällä niin, että osaisi pitää puoliaan sen suhteen, mitä itse haluaa.
Näistä olen oppinut ainakin sen, että kun joku sanoo mulle, että tykkää, mutta jokin ei tunnu oikealta, niin uskon sen ja tiedän myös ettei se johdu siitä millainen olen, vaan olen vaan jotenkin väärä hänelle.

Vierailija

Minusta on epäkunnioittavaa jäädä suhteeseen jossa ei ole moleemminpuolista rakkautta. Se on väärin itselleen ja ennen kaikkea sille toiselle. Varsinkin jos todelliset tunteet ja ajatukset suhteesta salaa toiselta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää suhteesta kun vielä voitte. Itse olen miehen kanssa, jota en ole rakastanut moneen vuoteen, jos koskaan. Lapsia on ja se omakotitalo, niin ero tuntuu vaikealta. Olen jatkuvasti ihastunut  muihin miehiin (varattuihin valitettavasti), mutta nyt olen lopullisesti 'luovuttanut' ja olemme enemmän tai vähemmän kämppiksiä mieheni kanssa. Ehkä lopulliseen eroon tarvittaisiin se kolmas osapuoli. Aika näyttää kuinka käy.

Elintasoko sinua suhteessa pitää vai mikä? Eroa nyt hyvä ihminen ennen kuin teet jotain millä todella satutat toista pysyvästi. Tuo kolmannen käyttö eron saamiseksi on sairasta.

Vierailija

En nyt tiedä mitä kamalaa on olla suhteessa missä ei mitään rakkaudenpaloa ole. Meillä on  miehen kanssa tuollainen suhde (ja ne lapset ja okt). Meillä on kuitenkin ihan mukavaa yhdessä, ollaan kuin hyviä kavereita. En näe mitään syytä lähteä muuttamaan tätä elämää vain sen vuoksi että ehkä jossain vois olla joku suurempi rakkaus. Yhtä hyvin voi käydä niinkin että vastaan tulisi jatkossa vain huonempia tai jää kokonaan yksin eli rikkoo perheensä ns. turhaan.

Vierailija

Tuollainen roikkuminenhan on ihan tyypillistä naisille. Itsekin olin aikanaan samanlainen, mutta aikuistuttuani olen oppinu irtipäästämisen jalon taidon. Nyt olen yksin ja voin paremmin kuin koskaan.

minä minä minä

Vitsi mua ärsyttää tuollaiset ihmiset. Pakkoko on tuhlata sen toisen ihmisen aikaa? Nyt hän mahdollisesti missaa elämänsä rakkauden, kun roikut hänessä kiinni vain itseäsi ajatellen. Olen ollut tilanteessa, jossa mies petti minua kuukausien ajan ja olen vieläkin katkera, että hän ei voinut ottaa eroa aiemmin. Ennemmin tai myöhemmin te eroatte ja siinä ajassa olet tuhlannut toisen osapuolen aikaa huomattavasti. Todellako luulette olevanne niin erikoisia, että teidän on vain jäätävä toisen osapulen kanssa suhteeseen??

Vierailija

Itselle kävi samoin ja sitten vaan sanoin sen ääneen. Meilläkin lapsia, talo ja eläimiä. Myytiin eläimet ja talo ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan ja uudessa suhteessa ollut jo vuosia. Elämme vain kerran! Katkeroidut vanhana, jos et nyt älyä tehdä itseäsi onnelliseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi samoin ja sitten vaan sanoin sen ääneen. Meilläkin lapsia, talo ja eläimiä. Myytiin eläimet ja talo ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan ja uudessa suhteessa ollut jo vuosia. Elämme vain kerran! Katkeroidut vanhana, jos et nyt älyä tehdä itseäsi onnelliseksi.

Olen jo omalla tavalla katkeroitunut . Kuitenkin ajattelen, että elämäni on muuten hyvällä mallilla, vaikka en miestäni rakastakaan. Lapsilla ehjä koti ja itsellä mielekkäitä uusia harrastuksia.  Elintaso minua ei pidä suhteessa, koska tienaamme miehen kanssa saman verran. 

t. 5 (ei ap)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat