Joku joskus kysyi, miksi läskeillä naisilla on niin kovat kriteerit miesten suhteen

Olen yllättynyt, kuinka tähän ei ole tullut läskivihaajilta haukkumakommentteja. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen yllättynyt, kuinka tähän ei ole tullut läskivihaajilta haukkumakommentteja. :)

No, nyt tuli. Läskit eivät ole viehättäviä, vaikka kuvitteletkin niiden olevan. Laiha nainen voi valita miehensä, sinä et.

-nainen

Mun mielestä läskeillä ei olisi kauheesti varaa alkaa listaamaan ulkonäkökriteereitä miesten eikä naisten suhteen.

Ihan jokainen saa pitää juuri sellaisia kriteereitä kuin haluaa. Miksi kenenkään tarvitsee loukkaantua niistä niin pahasti, että kirjoittelee keskustelupalstoillekin?

Eihän oma ruumiinrakenne mitenkään vaikuta siihen, mitä itse pitää puoleensavetävänä.  

Höh. Jokainen voi kasata tasan sellaisen kriteerilistan kuin haluaa, oli läski tai laiha, mies tai nainen. Jos sillä kriteerilistalla pärjää ja seuraa riittää, ei siinä pitäisi olla kenelläkään muulla itkemistä (paitsi ilmeisesti katkerilla miehillä, jotka jäävät ilman), ja jos sillä listalla ei pärjää vaan jää yksin, niin eiköhän jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, ovatko toiveet realistisia. Mutta jokainen voi miettiä näitä VAIN omalta kohdaltaan.

Mitä taas siihen "miksi siiderivalailla on aina kovimmat standardit"-ketjuun tulee, niin siinä taisi olla kuvassa 19v tyttö, joka totesi, ettei halua miestä jonka pituus on alle 180. Mitään muita kriteereitä ei oltu edes listattu. Ihan hirveetähän tuommonen nyt on, jos teinityttö sanoo, ettei halua lyhyttä miestä. Sehän tarkoittaa luonnollisesti, että kaikenikäisillä ylipainoisilla naisilla on aivan mahdottomat standardit miesten suhteen.

Jokaikisellä ihmisellä saa olla ihan niin kovat kriteerit kuin vaan haluaa. Joko sitten löytää puolison joka kriteerit täyttää tai sitten ei. 

Jos esim. lihava vaatii kumppaniksi ihmistä jolla on timmi kroppa, on todennäköisempää ettei tällaista timmiä ihmistä, joka kelpuuttaisi lihavan, ihan heti kävele vastaan. Mutta toki ne kriteerit saa olla.

Joo mitään luovun kaikista kriteereistä -ajatusta ei tietty voi suositella kellekään. Mutta elämästä tulee onnellisempi jos tavoittelee ihmisiä joita voi saada. Ei se kaikista kriteereistä luopumista tarkoita.

Läskillä on sen verran lujempi itsetunto, että on varaa valita. Kyllä hyvä itsetunto nyt vaan sattuu olemaan sellainen puoleensa vetävä tekijä. Hoikat hiirulaiset jää nurkkaan piipittämään, kun läski tulee keräämään saaliin.

Vaatii kyllä sen, että on kaunis läski, eikä mikään tihrusilmäinen finninaama rasvaisella puolikaljulla.

Läskillä on sen verran lujempi itsetunto, että on varaa valita. Kyllä hyvä itsetunto nyt vaan sattuu olemaan sellainen puoleensa vetävä tekijä. Hoikat hiirulaiset jää nurkkaan piipittämään, kun läski tulee keräämään saaliin.

Vaatii kyllä sen, että on kaunis läski, eikä mikään tihrusilmäinen finninaama rasvaisella puolikaljulla.

Läskit listaa kovat kriteerit, että näyttäis siltä, ettei vika ole heissä vaan tarjonnassa jos ei miehiä ole. Joku juttu siinä vaan on, että läskit ei halua myöntää että heidän pitäis ihan itse tehdä itselleen jotain. Ne vaan syyttää muita ja uhriutuu. Yhdenkään läskin kaveriks en enää ala. Niin ovat masentavia pessimistejä, ettei sitä jaksa kuunnella. Varsinkin kun saa itse normaalipainosena vaan vittuilua osakseen siltä läskiltä jos miehet baarissa kiinnittää huomiota minuun eikä siihen läskiin kaveriin. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Läskit listaa kovat kriteerit, että näyttäis siltä, ettei vika ole heissä vaan tarjonnassa jos ei miehiä ole. Joku juttu siinä vaan on, että läskit ei halua myöntää että heidän pitäis ihan itse tehdä itselleen jotain. Ne vaan syyttää muita ja uhriutuu. Yhdenkään läskin kaveriks en enää ala. Niin ovat masentavia pessimistejä, ettei sitä jaksa kuunnella. Varsinkin kun saa itse normaalipainosena vaan vittuilua osakseen siltä läskiltä jos miehet baarissa kiinnittää huomiota minuun eikä siihen läskiin kaveriin. Hyi.

Tämä juuri läskeissä ärsyttää. Kilppari, lääkitys, geenit ja ties mikä on muka syynä ylipainoon. Miksei voida vaan myöntää, että en kykene edes niinkin yksinkertaiseen suoritukseen kuin olemaan syömättä liikaa?

No "läskin" tilalle voisi laittaa kait myös "ruman". Minä olen hyväkroppainen, mutta kasvoiltani ruma, ja voisi sanoa, että minulla on "kovat kriteerit". Miksi ihmeessä ei saisi olla? Minä en oikeasti ole etsimällä etsimässä miestä - en ole koskaan etsinytkään. Olen aina ajatellut niin, että jos joskus elämässäni vastaan tulee joku, josta tiedän, että tähän ihmiseen voin rakastua, ja jos se joku vieläpä tuntee samoin minua kohtaan, niin se on sitten hieno juttu. Jos ei, niin sitten ei. Ei se ole sen kummempaa. Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta perustaa perhettä kenen tahansa päällisin puolin ok:n miespuolisen henkilön kanssa.

Mitään tarkkaan määriteltyä kriteerilistaa minulla ei ole kourassa. Tiedän vain, millaisista piirteistä viehätyn ja mistä en. Toisaalta sitten taas en tiedä, mikä se kaikista tärkein "kriteeri" mahtaa loppujen lopuksi olla, kun en ole koskaan ollut oikeasti rakastunut. Analysoin aina ihastumiseni puhki ja huomaan niiden perustuvan johonkin turhanpäiväiseen haahuiluun. Ulkonäkö on toki merkittävässä osassa siinä haahuilussa: se menee yleensä niin, että ulkonäön perusteella (ei pelkän komeuden, vaan siis katseen jne.) ikäänkuin kuvittelee ihmisessä olevan ominaisuuksia joita ei oikeasti olekaan.

Ehkä parisuhteen aloittaminen onkin loppujen lopuksi sitä, että rakennetaan määrätietoisesti mielikuvaa itsestä, toisesta ja yhteisestä elämästä. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan perustua mihinkään todelliseen kahden ihmisen väliseen sympatiaan ja yhteyteen. Mene ja tiedä. Mitään tarvetta minulla ei kuitenkaan ole tuollaiseen mielikuvarakentamiseen, joten olkoon.

13 lisää vielä, että ulkonäkökriteerini ovat ehkä vähän omituiset muutenkin. Minä ihastun mieshenkilöihin, joiden kasvoissa "tunnistan" jotain sellaista kauneutta, mikä vastaa... en oikein tiedä mitä. Jotain sellaista, mitä olen aina tietämättäni etsinyt.

Voisi sanoa, että elämäni suurin ihastus on kasvoiltaan juuri tällainen - hänen silmänsä ja ilmeensä olivat minulle omituisella tavalla niin kovin tutut - mutta kropaltaan lyhyt, laiha ja pahasti vammautunut. (Valitettavasti tätä nykyä myös jo kuollut.) En siis tiedä, onko minulla varsinaisesti kyse pinnallisuudesta ja pinnallisista kriteereistä. Tietynlaisesta romanttisuudesta ehkä.

Olen läski, eikä mulla ole miehille ollut mitään erityisiä ulkonäkökriteereitä, poislukien sen että sitä kestää katsoa. Persoonallisuuden suhteen vaatimuksia on sitten ollutkin, mun mielestä niitä saa olla jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä :) Edes läskillä ei ole mitään "velvollisuutta" ottaa narsistia, deekua, ilkeää urpoa tai naisvihaajaa.

Olen 25 v ja onnellisesti avoliitossa miehen kanssa, jonka mielestä mulla ilmeisesti on paljonkin hyviä ominaisuuksia. On kivaa, kun joku ei redusoi mua pelkkään ylipainooni.

Miehet nyt tapaavat kärsiä kaikenlaisista fetisseistä, joihin lukeutuu mm. lihavuusfetissi. Lihavakin nainen voi siis löytää sen hoikan urheilullisen miehen (jos siitä tykkää), kunhan tämä mies vaan kokee naisen lihavan ulkomuodon kiihottavana.

On se hassua, miten nämä hoikista tykkäävät miehet aina suuttuvat, kun lihava nainen saa sen hyvännäköisen miehen. Jospa te miehet ette olisi niin kiimaisia fetisseinenne, niin jäisivät nämä "rumat" naiset ilman seuraa :)

Kaikilla on omat kriteerit. Mitä ne muille kuuluu? Standardit saa olla niin kovat kuin itse haluaa määrittää. Tosin, toivottavasti tällainen ihminen ei sitten inise, ettei kriteereitä täyttävää kumppania löydy.