Lapsettomuuden parhaat puolet?

Tässä muutama:

1)  pystyy matkustamaan halvemmalla, kun voi ajoittaa lomat koulujen lomakauden ulkopuolelle

2)  voi nukkua pitkään ja syödä viikkokausia mikroaterioita (jos olisi lapsia, tottakai noudatetaan ruokaympyrää, mikä on erityisen tärkeää kasvuvaiheessa)

3) ei tarvitse kestää kiukuttelua/itkukohtauksia

4) ei tarvitse varoa sanoja (lapset eivät osaa erottaa, mikä on sopivaa vaan toistaa kuulemansa koko maailmalle integroituna omaan mielikuvitukseen)

5) ei tarvitse piilottaa seksileluja lasten ulottomattomiin

Samaa mieltä edellisen kanssa, tosin kohta 2): en usko että kukaan, joka ei osaa syödä järkevästi alkaisi yhtäkkiä tekemään niin saadessaan lapsen. Aika harvoin näkee, että lapsi söisi terveellisesti ja vanhempi ei. Yleensä tämä menee käsi kädessä, lapsi oppii vanhempiensa ruokavalion.

Muita lapsettomuuden hyviä puolia:

a) Saan nauttia kotini hiljaisuudesta

b) kukaan ei ole vaatimassa sinulta mitään 

c) voi matkustaa minne vain, miettimättä onko se lapselle sopiva paikka

d) asioita voi tehdä spontaanimmin

e) voin keskittyä omaan hyvinvointiini ja jaksamiseen. Työelämän ja parisuhde on ihan tarpeeksi "työmaata" itselle. 

Lapsettomuuden parhaat puolet:

1) vapaus

2) vapaus

3) vapaus.

Aikaa on todella paljon enemmän. Lapsien kanssa aikaa menisi, kun heidät pitäisi aamulla hoitaa valmiiksi, tehdä heille ruoka (itse syön nopeasti jonkun banaanin vain aamuisin), viedä tarhaan ja illalla hakea pois sieltä. Illalla lapsia pitäisi jonkin verran valvoa, tehdä kunnon ruokaa ja iltaisin lukea iltasatu.

Ilman lapsia säästyy todella paljon aikaa. Saa nukkua pidempään, töistä saa mennä vaikka shoppailemaan eikä tarvitse miettiä, että lapset on haettava heti. Kaupassa saa asioida rauhassa ilman lapsen kiukuttelua. Ei tarvitse ahdistua, kun lapsi ei millään lopeta rääkymistä julkisissa tiloissa (bussi, juna, lentokone yms.).

Voi ottaa vastaan ulkomailta työpaikan ilman että täytyy miettiä, mitenkäs lasten koulut.

Voi harrastaa seksiä milloin haluaa. Voi lähteä ulos syömään tai istumaan iltaa milloin haluaa. Voi nukkua niin pitkään kun haluaa ja ilman yöherätyksiä. Onhan noita. Ei jaksa kaikkia tuhatta syytä tähän kirjoittaa.

Hyviä ja harkittuja vastauksia!

Itse lisäisin mahdollisuuden syventyä kunnolla harrastamiseen. Minulla on harrastus, johon saan uppoamaan monta tuntia päivässä, kun sille päälle satun. Lapsettomana tähän on mahollisuus paljon useammin kuin vanhempana. Flow-kokemuset, joita tuosta syventymisestä saa, ovat vertaansa vailla. -ap

1) ei tarvitse murehtia tai huolehtia lapsen asioita. Ei tarvitse kestää uhmaikää, teini-ikää, ja pahimmillaan nuoren aikuisen asioita hoitaa

2) RAUHA JA HILJAISUUS

3) Vapaus tehdä mitä haluaa, (mennä syömään/lasilliselle ulos milloin vain) eli SPONTAANISUUS elämässä

4)On enemmän rahaa käytettävissä kuin jos olisi lapsia. Voit käyttää ne itsesi ja puolisosi hemmotteluun :)

5) harrastuksiin jää hyvin aikaa, voi toteuttaa itseään ja keskittyä omaan hyvinvointiin

6)parisuhde voi hyvin kun voi keskittyä vain toiseen, seksiä voi harrastaa milloin vain ja missä vain 

Vierailija kirjoitti:

4)On enemmän rahaa käytettävissä kuin jos olisi lapsia. Voit käyttää ne itsesi ja puolisosi hemmotteluun :)

Tämä on kai jonkinlainen tabu, jota ei saisi sanoa ääneen. Kuitenkin keskimääräisen lapsen kustannukset ovat 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan. Jokainen voi itse syöttää nuo luvut sijoituslaskuriin ja katsoa, kuinka paljon omaisuus karttuu, kun kuluttamisen sijaan laittaa nuo rahat säästöön: http://sijoitusrahastot.org/rahastot-sijoitusrahasto-opas/sijoituslasku… Neljän prosentin korolla menee 190 000 euroa rikki. Ero vanhempien tilanteeseen on 18 vuoden jälkeen 322 000 euroa! -ap

Parasta on kun saa itse olla lapsi, saa haluta sitä mitä haluaa. Saa pohtia itseään, voi aina keskittyä siihen miltä minusta nyt tuntuu. Ikää kertyy, mutta saa silti olla ikuisena lapsena.

Hyviä pointteja. Lisään vielä sen, että lapsettomana sinkkuna voin rauhassa etsiä juuri itselleni sopivaa miestä - ei tarvitse pitää kiirettä "biologisen kellon tikittämisen" takia tai arvioida miehen kykyä suvunjatkamiseen tai isänä olemiseen.

Mulla lapsia, mutta olen joskus ollut lapsetonkin.

Hyviä puolia: voi reissata paljon sponttaanimmin ja halvemmin, ja myös vaarallisempiin paikkoihin huolettomammin. Voi myös reissata useammin, koska menee vähemmän rahaa. Lapset eivät muutenkaan jaksa sellaista jatkuvaa reissaamista paikasta toiseen, heille on hyväksi olla kotona (tai vaihtoehtoisesti mökillä) vaan viikonloppuna/lomilla. Lapsettomana ei tarvi miettiä, voi vaan mennä niin paljon kun haluaa, vaikka yötä päivää jatkuvasti uusiin paikkoihin.

On paljon enemmän aikaa nähdä kavereita. Toisaalta moni kaveri nykyään myös "lapsellinen", mutta jos edelleen olisin lapseton, niin oletan että olisin löytänyt ehkä muita kaltaisiani?

On aikaa lukea kirjoja!! Lasten syntymän jälkeen olen saanut luettua vain muutamia kirjoja, en ymmärrä oikein itsekään miten niin on päässyt käymään.

On aikaa treenata enemmän, käydä kuntosalilla, lenkille jne, eikä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä että on perheen yhteisestä ajasta pois. Sama koskee muutenkin "omaa aikaa". Se ei ole keneltäkään pois. Korkeintaan mieheltä, mutta kyllä hänkin sitä tarvii.

Voi myös rahallisesti ottaa enemmän riskejä, irtisanoa itsensä helpommin, ja mennä vaikka opiskelemaan jos siltä tuntuu. Kun on perhe ja asuntolaina, niin kyllä joutuu punnitsemaan tarkkaan mitä tekee.

Nämä tuli mieleen asioista, joita on ikävä ajalta ennen lapsia. Sekä tietty aamulla voi nukkua niin pitkään kun haluaa. Onneksi lapseni myös melko aamu-unisia ettei ihan kukonlaulun aikaan tarvi nytkään herätä.... Mutta myös päikkäreitä pystyi ennen ottamaan kun pääsi töistä, nykyään harvemmin mahdollista.

Elin pitkän nuoruuden , opiskelin, matkustelin, tulin ja menin, seurustelin ja biologinen kello alkoi tikittää n 36 v ja se kiihtyi todella. Ei ollut just silloin miestäkään mutta löytyi n parin vuoden kuluttua ja sain vauvan 44 v. Kukaan ei ollut sanonut kuinka antoisaa on olla kun on lapsi, elämällä on syvempi tarkoitus. Hilikulla oli vauvan saanti. Paljon olisin todella menettänyt jos ei olisi lasta.

Tällä hetkellä mielessä vain UNI. 

Vierailija kirjoitti:

Elin pitkän nuoruuden , opiskelin, matkustelin, tulin ja menin, seurustelin ja biologinen kello alkoi tikittää n 36 v ja se kiihtyi todella. Ei ollut just silloin miestäkään mutta löytyi n parin vuoden kuluttua ja sain vauvan 44 v. Kukaan ei ollut sanonut kuinka antoisaa on olla kun on lapsi, elämällä on syvempi tarkoitus. Hilikulla oli vauvan saanti. Paljon olisin todella menettänyt jos ei olisi lasta.

Et ole ainoa joka kokenut noin. Ihan liikaa valitetaan miten raskasta on lasten kanssa. Pakkoko niitä on tehdä useampi ja vielä pienellä ikäerolla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Elin pitkän nuoruuden , opiskelin, matkustelin, tulin ja menin, seurustelin ja biologinen kello alkoi tikittää n 36 v ja se kiihtyi todella. Ei ollut just silloin miestäkään mutta löytyi n parin vuoden kuluttua ja sain vauvan 44 v. Kukaan ei ollut sanonut kuinka antoisaa on olla kun on lapsi, elämällä on syvempi tarkoitus. Hilikulla oli vauvan saanti. Paljon olisin todella menettänyt jos ei olisi lasta.

 

 

Et ole ainoa joka kokenut noin. Ihan liikaa valitetaan miten raskasta on lasten kanssa. Pakkoko niitä on tehdä useampi ja vielä pienellä ikäerolla.

Juuri näin. Minulla on kaksi lasta neljän vuoden ikäerolla, esikoisen sain 32-vuotiaana. Ehdin ennen lapsia viettää villiä ja vastuutonta elämää yli kymmenen vuotta ja hoitaa talouteni siihen kuntoon, että hoitovapaallakin ollessani pystyimme mm. matkustelemaan eikä tarvitse laskea jokaista euroa. Olemme lasteni isän kanssa tasaveroisia kasvattajia ja läsnä arjessa, joten aika usein esim. spontaani lasillinen ystävän kanssa töiden jälkeen onnistuu. Oikeastaan ainut, mitä kaipaan, on kunnon yöunet...

Vierailija kirjoitti:

Elin pitkän nuoruuden , opiskelin, matkustelin, tulin ja menin, seurustelin ja biologinen kello alkoi tikittää n 36 v ja se kiihtyi todella. Ei ollut just silloin miestäkään mutta löytyi n parin vuoden kuluttua ja sain vauvan 44 v. Kukaan ei ollut sanonut kuinka antoisaa on olla kun on lapsi, elämällä on syvempi tarkoitus. Hilikulla oli vauvan saanti. Paljon olisin todella menettänyt jos ei olisi lasta.

Kannattaisiko vähän miettiä, mitä kirjoittaa Lapsettomuus-alueelle lapsettomuutta käsittelevään ketjuun. Etenkin, kun viestisi ei liittynyt mitenkään ketjun aiheeseen!

Vierailija kirjoitti:

Elin pitkän nuoruuden , opiskelin, matkustelin, tulin ja menin, seurustelin ja biologinen kello alkoi tikittää n 36 v ja se kiihtyi todella. Ei ollut just silloin miestäkään mutta löytyi n parin vuoden kuluttua ja sain vauvan 44 v. Kukaan ei ollut sanonut kuinka antoisaa on olla kun on lapsi, elämällä on syvempi tarkoitus. Hilikulla oli vauvan saanti. Paljon olisin todella menettänyt jos ei olisi lasta.

Tulihan se sieltä! "elämällä on syvempi tarkoitus". Ajattelinkin jo, että liian hyvää ollakseen totta tämä ketju. 

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja. Lisään vielä sen, että lapsettomana sinkkuna voin rauhassa etsiä juuri itselleni sopivaa miestä - ei tarvitse pitää kiirettä "biologisen kellon tikittämisen" takia tai arvioida miehen kykyä suvunjatkamiseen tai isänä olemiseen.

Tähän lapsellisena puutun. Muut kohdat eläydyin oikein antaumuksella kuvitellen ja nyökytellen, mutta tämä kohta nyt ei tosiaankaan taida päteä. Kumppani joko löytyy tai ei löydy, ennemmin tai myöhemmin. En oikein usko, että kumppani otetaan hakuammunnalla viime hetken hädässä 40+ vuotiaana. Vai otetaanko?

lapsettomat ovat yhteiskunnan pohja sakkaa. näiltä syöpäläisiltä pitäisi evätä hoito paikka vanhana.

Mielestäni ei voi oikein verrata tolleen. Ennen kun tapasin mieheni ja tulin raskaaksi, tiesin, että sitten kun tulee lasten aika, niin elämä tulee sen minulle näyttämään ja silloin tulen olemaan valmis.  (...kunhan pidän mieleni avoimena enkä liian kapeakatseisena).

OK, saihan sitä ennen baareissa tanssia ja pöydillä hyppiä milloinka ikinä halusi, mutta semmoinen nälkä merkityksellisemmälle elämälle on kyllä aina vaan hiipinyt lähemmäksi... Ja jossain vaiheessa se iskee oikein kunnolla!

Eli mielestäni pre-lapset elämää ja post-lapset elämää ei voida verrata vaan ne on kaksi eri lukua! Kuten lapsuus, ja aikuisuus on kaksi eri lukua ihmisen elämässä. Molemmat täysin yhtä olennaisia osia, ja yhtä luonnollisia.