Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

10-kuinen ei nuku

Vierailija

Tai siis ei suostu nukahtamaan. Kamalaa taistelua varsinkin yöunille meno. Päiväunillekin saa useasti houkutella todella kauan, ainoastaan autoon ja pyörän kyytiin nukahtaa nopeasti. Ennen iltarauhottelujen jälkeen nukahti imetykseen mutta ei toivoakaan enää. Saa käyttää kaikki mahdolliset keinot ja lopulta nukahtaa rättiväsyneenä tissille. Yölläkin saattaa herätä niin ettei enää suostu jatkamaan unia.

Löytyisikö mitään vinkkejä helpottamaan unille laittoa? Iltarutiinit meillä toistuu täysin samanlaisina joka ilta ja päivälläkin suht selkeät rutiinit. Päiväunia nukutaan suunnilleen kaksi ja puoli tuntia, ekat 45 min ja toiset sitten pidemmät noin kahden tunnin päikkärit. Väli

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Onko refluksia? Allergioita? Eihän tuo ihan normaalilta kuulosta. Kyllä tuon ikäinen vielä haluaa nukkua. Vie lastenlääkärille. Meillä refluksipoika ja kärsin liian kauan yksin kotona. Saako nukkua vieressä

Käyttäjä134
Seuraa 
Liittynyt21.10.2015

Vaikea antaa vinkkejä kun et kerro mikä siinä nukahtamisessa on vaikeaa.

meillä tuonikäisenä ovat nukahtaneet niin että lapsi laitetaan pinnasänkyyn ja aikuinen makoilee sängyn vieressä lattialle. Lapsi touhuaa sängyssä omiaan, seisoo ja kävelskelee, petaa sänkyää, höpisee omiaan kunnes rauhoittuu unille. Jos lapsi itkee niin pinnanraosta silitellään jalkaa/selkää mihin nyt yltääkään ja hyräillään jotain laulunpätkää. Hätätilanteessa voi ottaa hetkeksi syliin rauhoittumaan. Sit ku lapsi on rauhallinen niin siinä on hyvää aikaa roikkua kännykällä netissä. 

Sitte ku lapsi ei tarvi enää tyynnyttelyjä vaan riittää että aikuinen makaa lähellä voipi ilta illalta siirtyä vähän kauemmas lapsen sängystä ja lopulta ulos huoneesta. 

Vierailija

Meillä 10-juonen nukahtaa illalla äidin viereen. Joskus 5 minuutissa, joskus puolessa tunnissa. Annan monesti rintaa sängyssä, imeminen rauhoittaa. Yleensä eivät enää tuossa iässä nukahda eri paikkaan, vaan siihen, missä se unipaikka on.

Vierailija

Kannattaa totuttaa lapsi nukahtamaan itsekseen. Pääset itse helpoimmalla. Kunnollinen päivärytmi, tuon ikäinen nukkuu minimissään kahdet unet. Ei kannata tehdä nukkumaanmenosta liian vaikeaa eikä missään nimessä alkaa siihen että nukkuu vain liikkuvista kärryissä tms. 

Vierailija

Käyttäjä134 kirjoitti:

Vaikea antaa vinkkejä kun et kerro mikä siinä nukahtamisessa on vaikeaa.

meillä tuonikäisenä ovat nukahtaneet niin että lapsi laitetaan pinnasänkyyn ja aikuinen makoilee sängyn vieressä lattialle. Lapsi touhuaa sängyssä omiaan, seisoo ja kävelskelee, petaa sänkyää, höpisee omiaan kunnes rauhoittuu unille. Jos lapsi itkee niin pinnanraosta silitellään jalkaa/selkää mihin nyt yltääkään ja hyräillään jotain laulunpätkää. Hätätilanteessa voi ottaa hetkeksi syliin rauhoittumaan. Sit ku lapsi on rauhallinen niin siinä on hyvää aikaa roikkua kännykällä netissä. 

Sitte ku lapsi ei tarvi enää tyynnyttelyjä vaan riittää että aikuinen makaa lähellä voipi ilta illalta siirtyä vähän kauemmas lapsen sängystä ja lopulta ulos huoneesta. 

 

Meillä ei suostu olla sängyssään minuuttia kauempaa. Alkaa lohduton itku johon ei auta muu kuin syliin nostaminen ja takaisin ei suostu mennä. Ainoastaan syli kelpaa, ei edes suostu leikkimään. Viime iltana kannoin sylissä puoli tuntia jonka jälkeen vihdoin suostui ottamaan maitoa ja nukahti. Ja eilinen oli vielä helppo ilta.

Olen pari kertaa testannut jättää ekat päikkärit pois ja tuloksena on ollut kahta kauheampi ilta.

Mitään uusia ruoka-aineita ei olla otettu käyttöön hiljattain. Iho kyllä on näin syksyllä kuivunut. Tosin tuntuu hassulta että ainoastaan illalla kiusaisi vauvaa kun koko muun päivän on hyväntuulinen.

Äidin/isän viereen ei suostu nukahtamaan kun on pienestä asti nukkunut omassa sängyssään. Miten totuttaa nukahtamaan itsekseen kun ei kerta kaikkiaan suostu olla sängyssään? Huudattamalla en suostu nukuttamaan.

Kiitän kaikkia vastauksista!

-ap

Vierailija

Ja lisään vielä että eilistä puolen tunnin sylissä kantelua edelsi tunnin satujen lukeminen yms rauhoittelu. Tuon puolituntisen aikana ei siis enää suostunut olla missään muualla kuin sylissä kanneltavana pitkin kämppää.

-ap

Vierailija

Jos googlaa "yksivuotias ei nukahda", huomaa että kyseessä on aika yleinen ongelma. Sen ikäisellä liikkuminen on varmaan juuri lisääntymässä/lisääntynyt, mikä jo pelkästään aiheuttaa levottomuutta uni- ja nukahtamistilanteisiin. Saattaa siis olla, että kyse on lyhyestä välivaiheesta, joka menee itsestään ohi.

Ehkä yrittäisin itse teidän tilanteessanne nukuttaa lasta parisänkyyn viereeni. Siinäkin tapauksessa lapsi saattaa itkeä, mutta parempi sekin kuin kanniskelu ympäri kämppää. Kuvauksestasi ei käynyt aivan selväksi mitä tarkoitat, kun sanot, että lapsi ei suostu muuhun kuin sylissä kanniskeluun, mutta itse ajattelen, että lapsen tahtoon liiallinen mukautuminen aiheuttaa lapsessa turvattomuutta ja epätietoisuutta siitä, missä mennään. Jos mitään fyysistä vaivaa ei lapsella ole, niin mielestäni aikuisen pitää pystyä kestämään lapsen protestointi tilanteissa, joissa aikuinen tietää, mikä on lapselle hyvä. En tarkoita huudattamista niin, että lapsi jätetään yksin, vaan lapsen vieressä lohdutellen.

Oletteko itse stressaantuneita lapsen nukahtamattomuudesta? En väitä, että teillä olisi välttämättä tästä kysymys, mutta omien lasten kohdalla olen huomannut, että jos lasta yrittää nukuttaa niin, että koko ajan on mielessä että nukahtaisi nyt, niin lapsi jotenkin aistii sen, ja se aiheuttaa levottomuutta. Kun aikuinen on rauhoittunut silittelemään ja hengittelemään rauhallisesti, lapsi samaistaa hengityksensä tähän rytmiin ja nukahtaminen helpottuu. Ei tiettty ole mikään taikatemppu, ja vaatii jo sitä, että tilanne on kohtuu rauhallinen. Jos toinen huutaa kurkku suorana, ei siinä paljoa hengittely auta. Uskon kuitenkin, että aikuisen rauhallinen päättäväisyys on nukahtamistilanteissa hyväksi joka tapauksessa. 

Vierailija

Uuden nukahtamistavan harjoittelu tuossa iässä todennäköisesti tuo mukanaan jonkin verran itkua, vaikka tietenkään ei pidä lähteä lohduttomaan yksinäiseen huudattamiseen. Itse opetin lapsen nukahtamaan omaan sänkyyn puoli vuotiaana kun ei tissille enää nukahtanut ja olisi halunnut, että nukutetaan syliin hytkyttämällä, enkä siihen pidemmän päälle halunnut ryhtyä. Tein niin, että laskin sänkyyn, jossa peuhusi hetken, kunnes tuli se itku. Otin syliin, missä rauhoittui, laskin sänkyyn, itku tuli heti, otin syliin, rauhoittui, sänkyyn, itku... jne. Olin päättänyt, että kokeilen tällä konstilla max. puoli tuntia ja jos ei toimi niin ei toimi. Mutta ei mennyt sitäkään, vaan kerran kun rauhoittelun jälkeen laskin sänkyyn, niin typy käänsi kylkeä ja nukahti. Idea siis se, että lapsi oppii, että itkun tullen vanhempi tulee aina välittömästi ja että se sängyssä olo on turvallista. Ei siis itketetä kauaa, vaan lasket sänkyyn, päästät kädet irti ja nanosekunnissa koppaat takaisin, jos lapsi alkaa itkeä. Tätä voi aluksi joutua toistamaan kymmeniä kertoja, mutta siitä toistosta se lapsi oppii, että mitä itkun tullen tapahtuu.  Tää on joku unikoulumenetelmä jostain kirjasta, mutta en muista sen nimeä... Nykyisin 1-vuotiaana nukahtaa itkuitta omaan sänkyyn, kun istun vieressä silittelemässä.

Vierailija

Mun mielestä sun pitää nyt päättää, että miten haluatte lapsen oppivan nukahtamaan. Ei siinä iltarutiinit auta, jos sen jälkeen alkaa rutiiniton temppujen kokeilu. Lapsi varmasti aluksi protestoi uutta nukkumaanmenoa itkemällä, mutta se on kestettävä. Tunnistat varmasti, milloin kyse on kiukkuitkusta ja milloin hätääntyneisyydestä. Jos haluat nukahtavan omaan sänkyyn, niin lasket sänkyyn ja silittelet ja kun itku tulee, niin rauhoittelet ja uudestaan sänkyyn. Ja uudestaan ja uudestaan... Pitää olla johdonmukainen mutta myös turvallinen ja vastata siihen itkuun lohduttamalla heti. Jos lapsi itkee, kun olet siinä läsnä lohduttamassa, niin tiedät ettei lapsella ole mitään hätää, vaan se kiukkuaa ja protestoi kun ei saa haluamaansa palvelua. Lapselle on tosi hämmentävää, jos jonain iltana kannetaan repussa ja toisena lykitään vaunuissa. Joku linja olisi siis nyt valittava.

Vierailija

Olen kielttämättä stressaantunut vauvan nukahtamattomuudesta. Nukuttaessa tulee kokoajan hoettua päässä että nukahda nukahda nukahda. Mutta vauva tosiaan alkaa todella nopeasti huutamaan kurkku suorana omassa sängyssään, ei tosiaankaan silittelyt auta. 

Olisi varmaan pitänyt opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn jo ennen kuin oppi nousemaan seisomaan. Mutta ei voi enää mitään. Otan tänään käyttöön tuon että nostan heti kun alkaa itkemään ja lasken kun rauhoittuu. Hetihän se alkaa sängyssään itkeä mutta jospa väsähtäisi kun toistaa tätä tosiaan kymmeniä kertoja. 

Kiitos kullankalliista vinkeistä! Välillä on hankalaa pysyä johdonmukaisena kun itsekin on ihan väsynyt ja haluaa jo unille, yritän nyt kuitenkin ottaa taas johdonmukaisemman asenteen.

-ap

Vierailija

Tää on nyt sellainen vaihe. Lapsi oppii uusia taitoja kehon käytössä ja se vaikeuttaa nukahtamista. Käytä niitä keinoja, jotka toimivat, älä usko niitä, jotka väittävät, että vauva ei nukahda enää koskaan muuten kuin kantamalla, jos nyt kannat. Kyse on nyt siitä, että vauvan hermosto ei pysty rauhoittumaan, ja tietyt keinot rauhoittavat sitä hermostoa - heijaaminen, tärinä ja kanniskelu. Keinuminen rauhoittaa hermostoa aikuisenakin.

-

En nyt sano, että sun just pitää kanniskella ja heijata, mutta jos se toimii ja auttaa nopeastikin nukahtamaan, tee sitten niin. Huomaat kyllä sen, kun vauva alkaa taas rauhoittua helpommin unille.

-

Mäkin uskoin esikoisen aikana palstan mammoja siinä, että nyt sen vauvan pitää oppia nukahtamaan itse. Ei toiminut. Huutoa, pitkittynyttä nukahtamista, kauheaa syyllisyytt' (toisaalta siitä, että se vauva ei nyt toimi niin kuin mammat sanovat, toisaalta siitä, että vauvalla on paha olla). Tokan lapsen kohdalla en ole yrittänyt kokeilla mitään periaatteellista vauvan kouluttamista, vaan oon aina mennyt helpoimmalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tää on nyt sellainen vaihe. Lapsi oppii uusia taitoja kehon käytössä ja se vaikeuttaa nukahtamista. Käytä niitä keinoja, jotka toimivat, älä usko niitä, jotka väittävät, että vauva ei nukahda enää koskaan muuten kuin kantamalla, jos nyt kannat. Kyse on nyt siitä, että vauvan hermosto ei pysty rauhoittumaan, ja tietyt keinot rauhoittavat sitä hermostoa - heijaaminen, tärinä ja kanniskelu. Keinuminen rauhoittaa hermostoa aikuisenakin.

-

En nyt sano, että sun just pitää kanniskella ja heijata, mutta jos se toimii ja auttaa nopeastikin nukahtamaan, tee sitten niin. Huomaat kyllä sen, kun vauva alkaa taas rauhoittua helpommin unille.

-

Mäkin uskoin esikoisen aikana palstan mammoja siinä, että nyt sen vauvan pitää oppia nukahtamaan itse. Ei toiminut. Huutoa, pitkittynyttä nukahtamista, kauheaa syyllisyytt' (toisaalta siitä, että se vauva ei nyt toimi niin kuin mammat sanovat, toisaalta siitä, että vauvalla on paha olla). Tokan lapsen kohdalla en ole yrittänyt kokeilla mitään periaatteellista vauvan kouluttamista, vaan oon aina mennyt helpoimmalla.

Tämäkin on totta. Joustavuus on yksi tärkeimpiä rennon perhe-elämän edellytyksiä. Jos siis on joku keino, joka toimii, tietysti kannattaa käyttää sitä.

t. 10

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat