Miksi ihmiset elävät onnettomasti?

ro

En käsitä sitä, että ihmiset käyttävät aikansa (jota meillä on rajallisesti elämässä) onnettomaan elämään. Jatkuvasti saa kuunnella kuinka mies/nainen on pettänyt puolisoaan, ovat onnettomassa parisuhteessa/avioliitossa, vihaa työtänsä, vihaa kavereitansa, katuu lastansa jne jne. 

Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa keskittyä elämään onnellisena? Onnettomassa parisuhteessa ei ole pakko olla, työn voi lopettaa ja etsiä uusi työpaikka/ ammatti jne. Ei se ole vaikeaa.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Onnettomassa parisuhteessa ei ole pakko olla, työn voi lopettaa ja etsiä uusi työpaikka/ ammatti jne. Ei se ole vaikeaa.

Kyllä uuden työpaikan löytäminen on vaikeaa.

Jos katuu lapsenhankkimistaan, niin mitä neuvoja siihen tilanteeseen antaisit?

Vierailija

Ainakin mulla on vaikea tilanne. Pitkäaikaissairautta perheessä, tulin jätetyksi pari kuukautta sitten ja työpaikka, joka ei noin vain ole vaihdettavissa.

Vierailija

Koska niihin asioihin, jotka mua eniten omassa elämässä haittaavat en kykene itse vaikuttamaan. Yksinäisyys ja ulkonäölliset puutteeni, jotka estävät myös parisuhteen saamisen.

Vierailija

Ymmärrätkö yhtään, kuinka vaikeaa on todellisuudessa ottaa avioero, samalla taata hyvät olot lapsille, saada unelmatyöpaikkansa, päästä opiskelemaan, hankkia uusia ystäviä jne..?

Vierailija

Kyllä se voi vaikeaa olla, mutta usein kuitenkin olisi vaivan arvoista. Kyllä jokaisen kannattaisi miettiä, miten oikeasti haluaa elämänsä käyttää.

Vierailija

Eli muuttaisin työn perässä ja mun mies ja lapset jäis ja sitten olisin taas onneton ilman rakkaitani. tilanne plusmiinus nolla. aina ei voi vaan saada kaikkea ja pitää miettiä kumpi niistä on tärkeämpää.

Vierailija

Rohkeuden puute suurimmalla osalla. Ei uskalleta ottaa pieniäkään riskejä. Jos työpaikka on hanurista, on parempi ottaa riski siitä, että heti ei löydä uutta kuin jahnata vuosikaudet ja voida pahoin vanhassa paskassa. Lapsiongelmiinhan tämä ei auta, mutta työ- ja parisuhdeongelmiin kylläkin. 

Vierailija

Samaa olen miettinyt ja luulisin että usein onneton elämä johtuu rohkeuden puutteesta,  kun ei uskalleta tehdä juuri niitä tärkeitä muutoksia, jotka veisivät kohti onnellisempaa elämää. On myös helppo syyttää ulkoisia tekijöitä ja siirtää vastuuta omasta onnellisuudestaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

On myös helppo syyttää ulkoisia tekijöitä ja siirtää vastuuta omasta onnellisuudestaan. 

Ymmärrä:

1) kaikkeen ei voi itse vaikuttaa

2) osa on tehnyt jo KAIKKENSA muuttaakseen asioita. Mutta se kun ei aina riitä

Ja minä en ole elämäni pahimpia suruja valittanut enää vuosiin kellekään kun ei se valitus sitä muuta.

aloittaja

Kovasti puolustelette onnettomasti eläviä mutta noh, koitanpa vastailla.

Ennen kuin vastailen, ei kuitenkaan ollut tarkoitus yleistää eikä näin vastauksissakaan. Toivottavasti sen ymmärrätte.

"Kyllä uuden työpaikan löytäminen on vaikeaa."

Niin on, mutta siihen voi pyrkiä. Monesti tapaa ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat vain jumiutuneet jo tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan. Vaikka se vituttaisikin.

"Jos katuu lapsenhankkimistaan, niin mitä neuvoja siihen tilanteeseen antaisit?"

En muuta kuin sen , että kannattaisi miettiä asioita tarkkaan etukäteen onko se lapsen teko oma juttu. Jos se jälkikäteen kaduttaa, kannattaa hakea apua ammattiauttajalta.

"Ehkä siksi että olen vastuussa muistakin kuin omasta onnestani?"

Tavallaan ymmärrän mutta itse ainakin laitan oman onnellisuuten muiden edelle. Se voi kuulostaa itsekkäältä, mutta odotan sitä myös muilta ihmisiltä, että he tekevät samoin.

"Ihanan mustavalkoista ajattelua!"

Voihan se näinkin olla , mutta olen onnellisesti parisuhteessa, ensi vuonna naimisiin, pidän valtavasti työstäni vaikkei se mitään rakettitiedettä olekaan ja olen onnelinen vapaa-ajallanikin. Koen olevani onnellinen. Ei elämä niin kummallista ole eikä siitä niin monimutkaista tarvii tehdä.

"Ymmärrätkö yhtään, kuinka vaikeaa on todellisuudessa ottaa avioero, samalla taata hyvät olot lapsille, saada unelmatyöpaikkansa, päästä opiskelemaan, hankkia uusia ystäviä jne..?"

Kyllä ymmärrän. Ei elämä helppoa ole mutta elämä on kuitenkin valintoja täynnä. Onnettomassa parisuhteessa tai työpaikassa ei kenenkään ole pakko olla Suomessa vuonna 2015. Unelmatyöpaikasta en tiedä, ehkei se itsellänikään sitä ole mutta tulen toimeen ja pidän työstäni. Noin kolmesta duunipaikasta olen lähtenyt käveleen, ja olen helvetin onnellinen että niin tein koska vihdoinkin löydin paikan jossa ahkeruutta ja omaaloitteellisuutta arvostetaan sen sijaan että olisi hyvä asioissa, kuten perseennuolemisessa ja omaisi hyvät suhteet. '

-ap.

Vierailija

Tämä. Onhan se vinkuminen monin verroin helpompaa kuin vastuun ottaminen omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja luulisin että usein onneton elämä johtuu rohkeuden puutteesta,  kun ei uskalleta tehdä juuri niitä tärkeitä muutoksia, jotka veisivät kohti onnellisempaa elämää. On myös helppo syyttää ulkoisia tekijöitä ja siirtää vastuuta omasta onnellisuudestaan. 

Vierailija

Lasten hankkimisen katumista kokevat varmaan lähinnä vahinkolasten vanhemmat. Näitä ehkäisyn kanssa töpeksijöitähän täällä riittää.

Vierailija

On monia asioita, joihin ei voi vaikuttaa: Läheisen omaisen kuoli, ja niin itse kuin läheiset sukulaiset ovat surun murtamia,  paras ystävä parantumattomasti sairas ja kuolee kohta ( toinen ystävä kuoli jo kesällä) . lapsen isä joutui työttömäksi ja elarit pienenivät sitä myötä 200 euroa kuussa. Itsellä on puhjennut kaksi kroonista elämänlaatua alentavaa sairautta, vaikka kuolemaan eivät johdakaan. Hoitokulut noista sairauksista ovat lisänneet kuluja kuukaudessa 50 euroa.

Noista asioista, joista sinä mainitsit, niin en myöskään usko, että jos kumppani hairahtuu kerran pettämiseen, niin heti elämä muuttuu paremmaksi, jos eroaa. eroaminen vie keskimäärin vähintään 2-4 vuotta, että siitä selviää. Joten se pettämisen käsittely, jos on yksittäinen asia, voi viedä vähemmän aikaa, kuin erosta selviäminen. Työpaikan vaihtokaan ei välttämättä muuta elämää paremmaksi. Stressipisteitä tulee, vaikka uusi työpaikka olisi paratiisi. lapsiakaan ei kannata ruveta tappamaan, antamaan adoptioon tai huostaan, vaikka heitä ( ajoittain) katuisi. Suurin osa vanhemmista kuitenkin rakastaa lapsiaan ja on kiintynyt heihin, vaikka joskus katuisikin lasten hankintaa esim. köyhyyden, tai väsyneisyyden takia.

Uuden ammatin hankinta voi viedä ojasta allikkoon: lupuu vanhasta työpaikasta ja mahdollisesti varmoista, säännöllisistä tuloista. ( Ne säännölliset tulot tuovat tiettyä turvaa, sen kautta estää suruja) Opiskelijan elämä vaatii niukkuutta ja säästämistä, eikä tänä päivänä ole mitenkään varmaa, että sitä uutta työpaikkaa saa. Lisäksi sitähän ei sitten kuitenkaan tiedä, että onko mahdollisesti uudessa työpaikassa kaikki mahdolliset asiat kunnossa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat