Onko teillä koskaan sellaisia päiviä että rakastatte melkein kaikkea? :)

Vierailija

Että tuskallisen ihanan haikeuden ja elämisen rakkauden vallassa käy vaikka niinkin arkisen asian kuin kauppareissunkin tekemässä siten että lähes kaikki ihmiset jotka jollakin tapaa kohtaa ja huomaa, näkee ja kokee kuin olisi aivan äärilleen viritetty soitin, joka soittelee säveliä saadessaan kimmokkeen kaikesta siitä elämästä mitä näkee, siis hiljaa omassa mielessä tietysti vain. Ja kasvoille pyrkii välillä sellainen arkaainen hymy, minkä yrittää soveliaisuuden nimissä säätää näkymään vain silmien seutuvilla. Mikä rakkauden muoto tämä on? Eikä tämä rajoitu vain joihinkin tuntemattomiin tosi sympaattisen oloisiin ihmisiin, vaan laajemmin kaikkeen kuten eläimiin, kasveihin, kauniiseen arkkitehtuuriin, katuvalojen varjoihin puiden lehdissä, taiteeseen, lähes kaikkeen?

Mä luulin että nämä fiilikset olisivat jääneet taakse nuoruusvuosiini, mutta ihanaa kun vielä toimii kunhan vaan saan oikeanlaista sysäystä tämmöiseen. Sellainen suuri lämpö rinnassa, ihana ja vähän älytön rakkaus elämää kohtaan.

Kommentit (15)

Vierailija

Voi on, onneksi.

Joskus kauppajonossa ainakin liikutun omituisista asioista. Muistan, kun melkein kyynelehdin kerran, kun vanha rouva osti suurinpiirtein piimää ja karjalanpaistilihoja, ja oli kassatyöntekijälle niin ystävällinen, että rouvasta säteili lämpö, tuntui, että valaisi sydämeni, vaikka ei minulle mitään puhunutkaan. 

Joskus tuntuu, että sydän pakahtuu onnesta, ja tuntuu, etten ole ansainnut tällaista onnea. Kaikki on kaunista, ja ikäänkuin tunnen yhteyden luonnon kanssa, ikäänkuin en olisi lainkaan erillinen olento. Rakkaus elämää kohtaan on ihana tunne.

No nämä tunteet sitten valitettavasti menevät niin helposti ohi. Muistan, että lapsella on psyykkisiä ongelmia ja syömishäiriö, toinen kipuilee opiskelujen kanssa, olen aika yksinäinen, yleensä aika väsynyt.

Onnen ohikiitäviin hetkiin tekisi mieli tarrautua. Onneksi niitä vielä on. Tuo kirjoituksesi laukaisi minussa tunteen, joka on lähellä tuota onnen ja rakkauden tunnetta. Entä jos tänään olisikin sellainen päivä, tai tänään edes pieni hetki!

Vierailija

On. Sen nimi on hypomania ja on kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire. Yleensä erityisesti 2 tyypin bipon piirre ja sekareiden.  Että onnea. Olet mielenterveysongelmainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

On. Sen nimi on hypomania ja on kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire. Yleensä erityisesti 2 tyypin bipon piirre ja sekareiden.  Että onnea. Olet mielenterveysongelmainen.

Ei mulla sitä ole. On kyllä ihan normaalia olla tunteellinen ihminen, toiset ovat sitä enemmän, toiset vähemmän, on tuollaista kuvailemaani sallittua kutsua elämäniloksikin. Ja joskus energiaa on enemmän, joskus vähemmän, mikä siinäkin sitten sairasta olisi. Mutta siitä hyvästä kun tulit ketjuuni tuollaista latomaan puhtaasti ilkeys mielessäsi, niin ryydy sinä paskamainen ämmä(?) vaikka henkisen elämäsi latteuteen. Ei onneksi ole minun ongelmani ja pysyn visusti erossa sinun kaltaisistasi.

aloittaja

Vierailija

Ei ole. Tiedän kyllä suunnilleen, mitä se on. Viimeksi nuorena ollut sitä. Minusta tuon pitäis kuulua ihmisen olotilaan viikottain, enkä olekaan onnellinen ja tyytyväinen mihinkään, kun en koskaan tunne noin. Mutta se etten ole onnellinen ja tyytyväinen ei johdu kuitenkaan siitä, etten tunne noin vaan siitä, että muut ovat olleet minulle niin ilkeitä, etten jaksa enää "elää". Mietin vain sitä, miten hirveä ihminen minun täytyy olla, kun minulle on oltu niin pahoja ihan "hyvien" ihmisten taholta.

Tänään on kyllä niin kaunis syksyinen päivä, että ihan rinnasta repii, kun tiedän etten saa rakastaa henkilöä, jota rakastan enkä saa vastarakkautta. Minua ei osaa kukaan ehjäksi rakastaa tai onnelliseksi. Pitäis se itse tehdä, enkä näe mitään suuntaan taas juuri nyt, minne mennä. Koitan vain olla ja kestää, senkin, ettei tuo ulkoinen (ulkona oleva) kauneus ole minua varten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Sen nimi on hypomania ja on kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire. Yleensä erityisesti 2 tyypin bipon piirre ja sekareiden.  Että onnea. Olet mielenterveysongelmainen.

Ei mulla sitä ole. On kyllä ihan normaalia olla tunteellinen ihminen, toiset ovat sitä enemmän, toiset vähemmän, on tuollaista kuvailemaani sallittua kutsua elämäniloksikin. Ja joskus energiaa on enemmän, joskus vähemmän, mikä siinäkin sitten sairasta olisi. Mutta siitä hyvästä kun tulit ketjuuni tuollaista latomaan puhtaasti ilkeys mielessäsi, niin ryydy sinä paskamainen ämmä(?) vaikka henkisen elämäsi latteuteen. Ei onneksi ole minun ongelmani ja pysyn visusti erossa sinun kaltaisistasi.

aloittaja

Sä oot kauhean negatiivinen ihminen ootko huomannut. Ei tollanen raivoaminen ole normaalia, paitsi bipoille tietty mut normaaleille ei. Valitettavasti olen kaksisuuntainen ja mun höpinät ja tunne elämä on just kuin sun ja aina kun musta tuntuu tuollaiselle onnelliselle niin nostetaan lääkitystä. Mut jos se ei haittaa sun elämää niin hyvä niin.

Vierailija

Luin just Kirsi Rannon kirjaa Ole se valo joka olet (ihana kirjan nimi sinänsä!) ja taidan tietää nyt mikä hänellä on. Sinänsä hienoja oivalluksia hänellä, enkä yhtään halua väheksyä niitä, mutta jokin ei kuitenkaan ihan natsannut siinä mielenrauhassa, jota yleensä olettaisi näkevänsä kun ihminen oikein henkistyy. Ihmettelin, että miksi minulle tuli sitä lukiessa hiukan epämiellyttävä olo (tyyliin miksi en itse pysty tuohon ja toisaalta jos pystyisin niin haluaisinko kaiken olevan noin ...kaahotusta /sekavaa?)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Sen nimi on hypomania ja on kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire. Yleensä erityisesti 2 tyypin bipon piirre ja sekareiden.  Että onnea. Olet mielenterveysongelmainen.

Ei mulla sitä ole. On kyllä ihan normaalia olla tunteellinen ihminen, toiset ovat sitä enemmän, toiset vähemmän, on tuollaista kuvailemaani sallittua kutsua elämäniloksikin. Ja joskus energiaa on enemmän, joskus vähemmän, mikä siinäkin sitten sairasta olisi. Mutta siitä hyvästä kun tulit ketjuuni tuollaista latomaan puhtaasti ilkeys mielessäsi, niin ryydy sinä paskamainen ämmä(?) vaikka henkisen elämäsi latteuteen. Ei onneksi ole minun ongelmani ja pysyn visusti erossa sinun kaltaisistasi.

aloittaja

Sä oot kauhean negatiivinen ihminen ootko huomannut. Ei tollanen raivoaminen ole normaalia, paitsi bipoille tietty mut normaaleille ei. Valitettavasti olen kaksisuuntainen ja mun höpinät ja tunne elämä on just kuin sun ja aina kun musta tuntuu tuollaiselle onnelliselle niin nostetaan lääkitystä. Mut jos se ei haittaa sun elämää niin hyvä niin.

:D Yeah right. No mut kiva hei ja kiitos. Ole sinä ihan rauhassa ihan just sitä mitä olet, se on täysin ok niin, mutta sä olet sä ja mä olen mä ja sä et tunne mua. Et alkuunkaan. Kuulutaan samaan ihmislajiin, mutta siihen se sitten jääkin. Usko pois, trolliseni.

Vierailija

Valitettavasti tuollaiset rakkauden tunteen hetket kestävät vain pari minuuttia, sitten palaan omaksi itsekseni ja ihmettelen, että mikä minua hetken riivasi :(

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat