Voisko joku kertoa jotakin POSITIIVISTA päiväkodeista!?

Meidän poika oli just ton ikänen kun alotti päiväkodissa. Kolme isosiskoaan oli myös aikanaan päiväkodis, joten koin sen tutummaksi ja paremmaksikin vaihtoehdoks. Alusta asti on mennyt hyvin, pari itkupäivää n.viikon jälkeen. Hoitajia on 3, lapsia 12. Melkein jatkuvasti myös jotain harjoittelijaa terveydenhuolto-oppilaitoksesta tms. Hoitajat tuntuu tykkäävän työstään, ja saan pojasta paljon positiivista palautetta. En sitten tiedä kyllä mitä takanapäin puhuvat =).



Sairastelua oli aluks melko paljon, mutta nyt joulun jälkeen on helpottanut. Meni siis elokuussa hoitoon. Mutta tuo sairastelu tulee joka tapauksessa joskus eteen, ennenkuin ne vasta-aineet muodostuu.



Tekevät pikkuisia retkiä, pitävät jumppatunteja jne. Päiväkodilla on yhteisiä iltatapahtumia pari kertaa vuodessa, ja oman ryhmän vanhempainiltoja samoin. Niissä tapaa toisia vanhempia, mikä kiva.



En vaihtais poikaani tuosta ryhmästä mihinkään. Lapsien ja hoitajien vaihtuvuus on ollut 0 tänä aikana, siitä tykkään eniten.. ja tietenkin siitä, että lapsi tuntuu viihtyvän hoidossa

Meillä ongelmana on pojan nirsoilu ruokien kanssa- menee vaan tietyt ruuat ja nekin huonosti. Olenkin toivonut, että päiväkoti toisi asiaan muutoksen. Puhelee kyllä jo paljon, 3-sanan lauseita, mutta pottailu ei onnistu vielä.



t.ap

Meidän tyttö on reipastunut kovasti päikässä ja menee sinne mielellään. Syönyt ja pottaillut alusta alkaen hyvin päikässä, vaikka jälkimmäinen ei vielä sujukaan kotona (ei kyllä olla vielä hirveesti panostettukaan). Lapsi on nyt siellä osa-aikaisesti, koska meillä on vauva, ja sekin näyttää olevan hyvä ratkaisu: kahtena päivänä viikossa saan itse keskittyä vauvaan ja tyttö saa muutakin tekemistä kuin imetyksen katselua.

Pelkkää positiivista sanottavaa! Poika on tosin vain osapäiväisesti, neljä päivää viikossa 5-6h kerrallaan. Hän viihtyy tosi hyvin, vilkas ja sosiaalinen kun on aina ollut ja äidin kanssa kotona oleminen oli silkkaa takkuamista ja tylsää. Naama loistaa aamuisin kun pääsee aamulla leikkimään muiden lasten kanssa. Päiväkodin hoitajat ovat ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä, syliä ja halia saa ainakin meidän pikkuinen paljon.

Ei se tarkoita etteikö positiivisiakin asioita olisi paljon! Harvoinpa niitä muistaa kertoa. Mutta voin laittaa tähän toki muutamia :)



Lapsi pääsi 3-vuotiaana toivomaamme pienehköön päiväkotiin, jossa viihtyi alusta alkaen. Hän tulee erityisen hyvin toimeen " oman" opettajansa kanssa, henkilökemiat ovat todella kohdallaan.



Pojasta, joka ei tykännyt ollenkaan esim. piirtämisestä, on kuoriutunut kärsivällinen ja ihan taitava kynämies joka nykyisin jaksaisi kotonakin piirtää ja maalata tuntikaudet ;)



Samoin kävi laulujen ja leikkien kanssa. En olisi arvannut millaiset näyttelijän kyvyt ja hyvä sävelkorva pojalla on, koska esim. kerhossa ollessaan aikoinaan hän ei suostunut osallistumaan ensimmäiseenkään lauluun tai leikkiin. Soitan itse pianoa, mutta poikaa ei ole koskaan kiinnostanut miten siitä saisi tunnistettavia säveliä. Sekin asia on kääntynyt päälaelleen.



Päiväkodissa on hyvä ruoka, viihtyisät tilat ja henkilökunta jolla on aikaa lapsille. Tuntuvat olevan ihan aidosti kiinnostuneita työstään. Ongelmiin puututaan heti. Erilaisia teemapäiviä on paljon, samoin retkiä ja vierailuja. Lisäksi on mukavaa että heillä on päivittäin musiikkia ja lauluja säestetään pianolla.



Isommat lapset ottavat usein näitä pienempiä mukaansa, ja heiltä poika on oppinut paljon uusia taitoja esim. rakentelussa. Ja toisaalta hän osaa ottaa nyt hienosti huomioon pienempänsä, samanlaisella " vanhemman ja viisaamman" asenteella kuin mitä itsekin sai aikoinaan isommilta.



Kun ajattelen nyt kulunutta vajaata kahta vuotta, on edistys ollut huimaa. En usko että pelkässä kotihoidossa olisin pystynyt samaan, vaan siihen tarvittiin oikealla tavalla motivoivat opettajat sekä muu ryhmä.



Ps. Pakko sanoa: kyllä siellä sitten oppii hyvien tapojen lisäksi muutakin... Eräänä päivänä opettaja oli yllättänyt vessasta suljetun oven takaa isot pojat opettamassa näille pienemmille rumia sanoja...

Mutta siihen suhtaudun huumorilla, vaikken niitä hyväksykään käytettäviksi ;)

Lapsen sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta paras hoitopaikka on päiväkoti sanokoonsa palstailijat mitä tahansa. Mukavaa on myös oma aika lapsen ollessa hoidossa vaikka kyse on työstä.

leikkimään muiden lasten kanssa tosi nopeasti. Oppii siellä myös leikkejä, joita leikkii kotonakin joskus itsekseen. Alussa itki tarhaan vietäessä, nyt itkee haettaessa (äidinkin pitäisi jäädä leikkimään!). Äskettäin nyt 1v9kk lapsi oli viikon kipeänä, ja kun sunnuntaina sanoin, että huomenna pääset taas päiväkotiin leikkimään, alkoi kikattamaan onnessaan. :) Taisi olla vähän tylsistynyt kotona, kun on niin yltiöenerginen lapsi kyseessä. Vähän pelottaa, miten pärjään viikarin kanssa, kun jään taas kesän tullessa kotiin... No, onneksi on kesä, ja hyvät ulkoilukelit, toivon mukaan!