Miten päästä eroon jatkuvasta sairaudenpelosta?

Mitä neuvoja sait psykologilta? Jotain konkreettisia keinoja?

Vierailija kirjoitti:

Mitä neuvoja sait psykologilta? Jotain konkreettisia keinoja?

Sain luettavakseni stressin hallinnasta kirjan, koska stressi aiheuttaa tätä kyseistä vaivaa minulle. En kokenut saavani apua kuitenkaan. Ap

Mulla oli ennen samaa mutta sitten ajattelin sen niin, että jos joku sairauskohtaus tulee, en voi sille mitään. Jos joku sattuu olemaan silloin hollilla, ehkä soittaa lanssin mutta se ei ole mun käsissä. Pitkäaikaissairaudet hoidetaan, jos sellaisia löytyy. Lääkäriin en nykyisin ihan pikkujutuista mene. Lakiasiat olen järjestänyt niin että kaikki on kunnossa. 

Esim. konkreettinen ja kirjoissakin esitelty keino on normalisoida sairaus ja sairastaminen. Kuvittelet siis koko prosessin mielessäsi: oireet, diagnoosi, sairastaminen. Kirjoitat lapulle ylös, että sairastat sairautta X ja luet sitä ääneen kunnes uskot. Toisto normalisoi sairastumisen normaaleihin mittasuhteisiin. Tuo oli kirjasta Pelko osa elämää: Isaac M. Marks, jossa on oma osio ahdistushäiriöille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen samaa mutta sitten ajattelin sen niin, että jos joku sairauskohtaus tulee, en voi sille mitään. Jos joku sattuu olemaan silloin hollilla, ehkä soittaa lanssin mutta se ei ole mun käsissä. Pitkäaikaissairaudet hoidetaan, jos sellaisia löytyy. Lääkäriin en nykyisin ihan pikkujutuista mene. Lakiasiat olen järjestänyt niin että kaikki on kunnossa. 

Mikä sulla alunperin aiheutti tuon vaivan? Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mulla oli ennen samaa mutta sitten ajattelin sen niin, että jos joku sairauskohtaus tulee, en voi sille mitään. Jos joku sattuu olemaan silloin hollilla, ehkä soittaa lanssin mutta se ei ole mun käsissä. Pitkäaikaissairaudet hoidetaan, jos sellaisia löytyy. Lääkäriin en nykyisin ihan pikkujutuista mene. Lakiasiat olen järjestänyt niin että kaikki on kunnossa. 

 

 

Mikä sulla alunperin aiheutti tuon vaivan? Ap

Työstressi, lähiomaisen kuolema, toisen lähiomaisen vakava sairastuminen, avioero ja keski-iän kriisi kaikki samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. konkreettinen ja kirjoissakin esitelty keino on normalisoida sairaus ja sairastaminen. Kuvittelet siis koko prosessin mielessäsi: oireet, diagnoosi, sairastaminen. Kirjoitat lapulle ylös, että sairastat sairautta X ja luet sitä ääneen kunnes uskot. Toisto normalisoi sairastumisen normaaleihin mittasuhteisiin. Tuo oli kirjasta Pelko osa elämää: Isaac M. Marks, jossa on oma osio ahdistushäiriöille.

Tällainen ei valitettavasti auta mua, suhtaudun niin tunteella oireisiini, ettei järkeily auta. Välillä kun oikein ahdistaa on pakko vetää kännit ja mennä nukkumaan =(  Ap

Hyvä Ap. Hyväksy se fakta että KAIKKI sairaudet periytyy enemmän ja vähemmän ja luultavasti suurin osa meistä kuolee syöpään. Vatvominen on turhaa. Emme juurikaan voi vaikuttaa sairastumiseemme. Aortta voi revetä vaikka olet urheillut ikäsi, alzheimerin tauti voi tulla vaikka kuinka olisit tehnyt ristikoita ja opiskellut, syöpä voi tulla vaikka et olisi elänyt päivääkään epäterveellisesti. Sinuna lukisin kirjoja kuoleman hyväksymisestä. Itse olen alle 30v ja kun menetin isäni syövälle niin ymmärsin myös ettei koskaan voi tietää milloin minulta löytyy kasvain ja minäkin kuolen. Miksi jäisin vatvomaan kun mitään en voi asialle tehdä?