Kivoja kommentteja tutuilta...

Nyt toisessa rasakudessa mua on loukannut jotenkin se, että ehkä läheisin ystäväni ei kommentoi mitenkään. Siis todella ei mitenkään! En kaipaa odotukseni takia erityishuomiota, mutta olisi mielestäni ystävällistä edes joskus tekstiviestillä kysyä vointia tai kuulumisia. Kylässä käydessäänkään hän ei kysynyt raskaudesta yhtään mitään. Ymmärrän hyvin, että raskausasiat eivät tolkuttomasti kaikkia kiinnosta, mutta edes pieni osoitus siitä, että elämäntilanteeni kiinnostaa, olisi kiva.

puolen vuoden täysimetystä on tietysti kauhisteltu, ja sitä, etten ole antanut tuttia (jota lapset eivät ole huolineet, muuten olisivat saaneet). Tässä kolmannessa raskaudessa neuvolan terkkari jaksoi alusta asti kysellä, syönkö suklaalevyn päivässä, entä litran jäätelöä, meneekö paljon makeisia, mehuja, limuja? Mulle tulee raskausaikana n. 20 kg painoa, vaikken edes mässäile mitenkään älyttömästi, mutta kaikki lähtee korkoineen imettämällä. Olen normaalisti aktiiviliikkuja, mutta raskauden aikana niin väsynyt, että liikunta jää pakostikin vähemmälle. Pahoitin aina mieleni noista kysymyksistä, ja nyt kolmella viimeisellä neuvolakäynnillä painosta ollaan oltu jo hiljaa...



Padmi 39+1

välinpitämättömiä...kateudesta johtuu ainakin yhdessä tapauksessa. Kaikenlaisia kommentteja on tullut, mutta lähinnä nämä ärsyttävät:



-" Paljon on tullu painoo?? Kuin paljon oot lihonnu???" Tämä siis ainoana kysymyksenä mitä kysytään. No 400 grammaa tähän mennessä, rv 18+1.



-" Siis miksei miehes tullu mukaan neuvolaan? Kyllä mun mies ainakin tulisi, mä pakottaisin sen tulemaan. Sehän on yhteinen projekti!!!" Siksi ei tullut kun sanoin, että haluaisin mieluummin mennä ensimmäisellä kerralla yksin.



-" Siis että tää viini maistuu taas niin hyvälle! Siis että tää viini on ihanaa! Sua varmaan ärsyttää kuunnella tällasta kun sä et saa juoda!" Jos uskot että mua ärsyttää, niin miksi hehkutat? Mikset ole hiljaa? Ja luuletko oikeasti, että mä vaihtaisin tän raskauden pullolliseen punaviiniä???



Aaaarrgghh.

Tuleepa muutama kommentti mieleeni, mitä tän raskauden aikana oon saanut kuulla. Anoppi sanoi vauvauutisesta kuultuaan, että toivoikin salaa, että olen raskaana, kun masuni pömpötti niin tavatessamme viimeksi. Tapasimme rv6, hei haloo, ei maha silloin raskaudesta kyllä vielä pömpötä!?! Kerroimme uutisen viikon 12 jälkeen...



Loukkaavinta ehkä tässä herkkänahkaisessa tilassa on ollut erittäin hyvän ystäväni (lapseton, eikä suunnittelekaan vielä aikoihin lisääntymistä) epäily siitä, että mulla on masennusta, kun en enää käy ulkona (baareissa yms. kännäysillanvietoissa) kuin ennen (enkä raskautta ennenkään niin paljon käynyt, mutta nyt tuntuu, että hän päivittäin pyytää ties minne, eikä oma energia eikä selitykset riitä, vaan hänen olisi pakko saada minut liikkeelle keinolla millä hyvänsä...). Yritä siinä sitten selittää, että oon vaan ollut väsynyt kun nukkumisesta ei tule mitään, eikä entisenlainen elämä enää huvita, vaan viihdytään hyvin kotona. On se jollekin vaikeeta tajuta, että tässä 38 rv:lla mennään eikä lähdetä illanviettoon enää illalla klo 21...., huoh! Ihan pistää vihaksi ymmärtämättömyys... :(

mulle on kaikki todennut et ompa sulla pieni maha (siis ja painoa on tullut nyt jo 20 kg eikä ne s-kokoset äitiysfarkut mee mahan kohdalta kiinni..tai ei ole siis mennyt 3 viikkoon..)..

esikoisesta tuli 28 kg ja keskikäyrän yläpuolella mentiin..nyt sama homma..mutta kuulemma pieni maha!!!

omasta mielestä se on jo valtava ja laskettuun aikaankin vielä noin 2 kk..

Eli kun olin kertonut odottavani toista lastamme (ikäeroksi tulee 1v8kk), niin tästä muutaman päivän kuluttua hän soitti minulle ja sanoi lukeneensa vauva-palstalta jonkun gallupin missä kukin kertoi mikä paras/pahin ikäero ja sanoi että juuri 2 vuotta ikäerona oli kuulemma KAIKKIEN mielestä se pahin ja tuumasi vielä nauraen: " että onneks olkoon vaan" !

Loukkaannuin kyllä vähän mutta enpä sitä tietenkään millään tavalla tuonut esille. Muut kaverini ovat vaan kannustaneet ja kehuneet tulevaa ikäeroa.

Ei silti, ymmärränhän minä että raskasta varmaan kahden pienen kanssa ajoittain on, mutta en sitä " surkuttelua" välttämättä muilta halua kuunnella..

.. pamautti minulle :" me ei koskaan hankita lapsia, ne pilaa parisuhteen ja elintaso laskee liikaa" Siis HALOO!!!!!



Yleensä sanavalmiina en saanut ulos sanaakaan ja se on jäänyt harmittamaan tosi paljon. Uskomatonta!!

Mieheni mummo:

-Ette kai te aio rokottaa lastanne (he eivät itse antaneet yhtään rokotetta kolmelle tyttärelleen).

-Kai te annatte pojalle nimeksi XXX (XXX=mieheni paapan nimi.. Eikö vanhemmat itse päätä nimen???)

-Kai lapsi nukkuu sitten teidän kanssa samassa huoneessa? (Mitä se kenellekkään kuuluu?)

-Nukkuuko poika JO omassa huoneessa?! (poika 8kk)

-Ettekö te anna pojalle punaista maitoa? Ai annatte rasvatonta?! (Joo kun on suositeltu..)

-Kyllä lapsi limsaa tarvii. (mistä lähtien?)

Siis inhottavia juttuja;=)



**Odotan toista ja äitini sanoi jo n.5kk " oletpas sinä isona" ja siskoni, kun olin 7,5kk raskaana: " Siis miten sä voit olla noin iso vaikka sulla on vielä 1,5kk jäljellä??"



Siskolla n.30kg ylipainoa eikä lapsia. Olen viimeisilläni nyt ja painoa tullut 11kg..



**Söin mandariinia töissä vikalla työviikolla. Ex- pomo tuli huoneeseen ja sanoi:" Ei kannattais syödä. Sä oot aika paljon lihonu viime näkemän."



**Imetin esikoistani vuoden ja kerran imetyksen jälkeen tyttö alkoi itkemään niin ANOPPI otti vauvan multa ja sanoi kovaan ääneen:" Juottaako se äiti sulle myrtynyttä maitoa?" Itse katkerana, kun ei omia lapsiaan pystynyt imettämään...



Tsemppiä kaikille!

Kun kerroin pikkuveljelleni (kuitenkin jo 22v) puhelimessa, että hänestä tulee keväällä eno, niin parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen vastauksena oli vain: Ootteks työ hulluja?

On ne pikkuvelikullat niin ihania...

t: H rv 37+2