Kivoja kommentteja tutuilta...

" Olet tehnyt elämäsi pahimman virheen, kun olet ruvennut tekemään lapsia."

" Olet melkoinen nirsoilija ja turhan tarkka, kun ei muka raskauden aikana voi edes viiniä juoda tai syödä graavisuolattua kalaa."

" Kyllähän sitä raskauden aikana sairaslomaa saa ihan pikkuasioistakin." (työkaveri, kun sairaslomaa ennenaikaisuuden uhan vuoksi)

" Miksi vielä imetät, kyllä tuon ikäiselle pitää antaa kunnon maitoa." (vauva 3kk)

" Mikä lapsen veriryhmä on? Onko varmasti isä oikea, kun ei ole samannäköinen?" (vauvan ikä 1 vrk)

" Lapsellanne on puheen kehitys hidasta, koska olette leikanneet lapsen hiuksia liian aikaisin."



Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ainoa mikä nyt tulee mieleen ikävistä kommenteista ei kyllä liity raskauteen,vaan siihen kun mummoni näki mieheni ensimmäistä kertaa. Kysyi heti, että " et kai sinä aio mennä naimisiin tuon kanssa???" .



Joo, en... naimisissa ollaan oltu 10v ja kolmas lapsi tulossa. Tämä onkin monelle ollut shokki. Äiti sekä mummo kyselee, että montako laste me oikein aiotaan tehdä. No kukas sen tietää? ;) Miestä vaivaa krooninen vauvakuume joka ei näytä loppuvan ja minä taas vannon jokaisen synnytyksen jälkeen, että ei enää koskaan ja sitten vuoden päästä se kuume taas nousee ;)

joka on vannoutunut ikisinkku ja lapseton....



Kertoessani vauvasta, joka on meille toinen, kysyi " onko kersa niinkun ihan toivottu?" (Siis Haloo!!!)



sama ystävä, kun kerroin mieheni ja mun kihlauksesta " No kai kolmas

kerta jo toden sanoo" (olen ollut nuorempana kahdesti kihloissa)





Onpa niitä kaikenlaisia muitakin kommentteja matkan varteen mahtunut, kun oon kaveripiirini ainut äiti, mutta niistä sen enempää...

Ovat sitten lähestulkoon sanasta sanaan tokaiseet,että miten ihmeessä voit nyt olla noin pieni kun edellisistä olet ollut niin valtavan kokoinen?!



Nyt painoa on tullut vasta 4,5kg mutta selitäpä siinä,että lääkärit kuitenkin ovat ennustelleet isoa vauvaa.

Meillä mun isoäitini on vastannut kaikista pohjanoteerauksista.



Poika 2 pv vanha ja hän tuli kielloistani huolimatta sairaalaan katsomaan, heti kun oli avannut oven, pamautti, et kyllä sun toi maha täytyy saada pois, onnitteluista ei ollut tietoakaan. Itsellään hänellä n 20 kg ylipainoa! Tuntu tosi mukavalta.



Ristiäisissä hän mieheni isälle selittämään, miksi poika olis pitänyt laittaa meidän suvun nimelle, eikä isän. Hei haloo!



Tässä nämä päällimmäiset, niitä kommentteja on riittänyt tämän neljän vuoden aikana poikamme kehityksestä yms. Eipä olla paljon tekemisissä.....



Triku

joka laukoo aina ihan mitä sattuu asiattomuuksia, käydessään se aloittaa jo portailla, että et ole tainnu joutaa rappuja lakaisemaan (niissä ollut edes mitään lakaisemista) ja tarttuu ite harjanvarteen samalla mutisten että kun mummo raukka joutuu raputkin lakaisemaan (hän on 61v.). Sisälle tullessaan hän kysyy, että tarviiko heittää kenkiä ollenkaan ja tuhahtelee, kun sanon että pitää heittää. Sisällä hän tutkii arvostelevalla silmällä joka kohdan ja muistuttelee asioista jotka eivät häntä miellytä, ja etsii etnekin roskia/villakoiria/likaisia astioita tiskipöydiltä yms. Kahvileivät hänelle eivät ikinä oikein maistu vaikka olivat omatekoisia ja muiden kehumia. Kahvi oli hänen mielestään liian väkevää ym.ym. loputonta mäkättämistä joka asiasta ja sitä on aina, ei kummemmin kiinnosta hänen luonaan kyläillä enkä ole kyllä sitäkään meille pyytänyt, sattui vain viimeksi tulemaan pyytämättä.

vielä edes kertonut, kun tiedän ettein sen suusta mitään asiallista oikeastaan ulos tule.

joka ei tosin ole omalle kohdalle, mutta tädin, joka ilmoitti äidilleen (=mummolleni) että sulle on nyt tulossa 11. lapsenlapsi (heille toinen lapsi, esikoisen jälkeen tätini tosin vannoi ettei enää koskaan synnytä). Mummo tuumasi, että voi ei, kun olis tuo kymmenen ollut niin sopiva tasaluku! Sen jläkeen päivittelyä siitä, että HÄN ei olisi KOSKAAN USKONUT että te vielä TOISEN lapsen teette! Samaa päivittelyä saatiin sitten muutkin kuulla vierailureissuilla. Ja täti ei kuitenkaan ollut tuolloin kuin 27-vuotias. Mummolla itsellään 5 lasta ja olisi kuulemma tullut enemmänkin, mutta mies kuoli nuorena.

mieheni mummo, jonka sanat loukkasivat ja pahasti:



" tämähän on ihan aliravittu vauva"

(kerrottakoon, että tämä samoinen vauva painoi syntyessään 4055 g, että ihan aliravittu! ;O )



" onko tämä samoista vanhemmista, kun on niin erinäköinen kuin veljensä?"

(tähän olisi tehnyt mieleni sanoa, että " isä on sama, mutta äiti on eri" , vaan olis tainnut mennä mummolta pasmat sekaisin ;D )



Ja kerrottakoon, että olin melkoisen allamain valmiiksi...

hormoonit jylläsivät, olin juuri saanut tuon kolmannen lapsemme, jonka elämän alku oli vaikea: happivajetta, ja 1 vrk:n ikäisenä todettiin muutenkin " ei terveeksi" ;/

Itse menetin synnytyksessä paljon verta, ja olo oli vielä kutakuinkin hutera.



Vanhuuden höppänähän tuo mummeli on, joten en ihan täysin noteeraa sen kommentteja, mutta kyllä nuo sanat sattuivat.

.. ja silloinen hyvä ystäväni, poikamme kummitäti, oli ollut mieheni kanssa puhelimessa muutaman kerran (kuulema miettineet, mikä minua riivaa tms. Murr..). Niille oli tullu jotenkin puheeksi MINUN haaveeni kolmannesta lapsesta ja ko. ystävä oli sanonut, ettei missään nimessä.. !!!



Tämä kommentti on painanut mieltäni, en oikein jaksa valitettavasti pitää kovinkaan tiivistä yhteyttä omien asioideni tiimoilta.. Mies kyllä halusi kolmatta lasta kovasti itsekin, ei sen puoleen. Poika sitten synttäreillään kertoi kummitädille, kommentti oli " ai jaa" .



-piias- rv 9+4

Aloin kunnolla lukee edellisiä, pakko jatkaa itekin.



Olin 17v, ku tulin ekan kerran raskaaksi (mut se päätyi tuulimunaan rv 10+). Isäni serkku (nainen) kysyi onnitelessaan, et oliko se vahinko. Ja hänen äitinsä totesi keskenmenon jälkeen " rasitit liikaa ittees" .



Poika syntyi helmikuussa -02 ja miehen täti oli sairaalassa siivoamassa. Tuli sitten osastolle katsomaan poikaa, joka oli päivän vanha. Otti syliin ja kysyi, " onko se kiltti?" Hahahaa :D



-piias-

anoppi oli aina jollain lailla vastaan mun vauvan hoitoa. Kun enhän mä osaa syöttää oikein, en saa hiljaiseksi, en nukkumaan..En siis osannut hoitaa milläänlailla!



Toinen mikä ärsyttää suunnattomasti, on miehen sedän perhe (niillä monta lasta ja uskontoa taustalla..)! Jokaisella käyntikerrallaan miehen vanhempien luona (asuvat valitettavasti naapurissa!) muistavat anopilta kysellä, että eiköhän noillakin olisi jo aika tehdä toinen (esikoinen tulee pian 5 v.)! Ja että koitahan nyt puhua niille järkeä tms..Joo, että haloo! Yleensä me istutaan siinä miehen kanssa vieressä ja kuunnellaan.. No, ei se anoppi ole vielä mitään erikoista siihen laukonut ainakaan meidän kuullen, mutta todella törkeää! Ja mitä se niille kuuluu milloin tehdään toinen, saatikka anopille!

Eipä olla nyt vielä tästä toisesta, vaikka puolessa välissä mennäänkin.. ;) Jos minusta on kertominen kiinni, en kerro ollenkaan!



Ja onhan noita muitakin..

Jollain muullakin oli samantapaisia kokemuksia kuin itselläni. Elikäs, opiskelukaverini (puolituttu) päätti sitten kysyä minulta yht' äkkiä onko lapsemme vahinko. Vastattuani kieltävästi hän vielä ihmetteli " ai, ei vai?" . Olen koittanut miettiä, johtuukohan tämä suhtautuminen parisuhteemme nopeista askelista...



Iglu ja Kepa rv31+2

kun miehen liki paras kaveri kysyi polttaripäivänä (eikä yhtään hienotunteisesti vaan päinvastoin, uteliaisuuden kiilto silmissään ja vielä muun polttariporukan läsnäollessa ja erittäin yleisellä paikalla kovaan ääneen...) että oliko suunniteltu juttu vai vahinko. Kiva, kun muutenkin hormonit heittelivät, olin itkuinen ja pahoinvoiva... Olin n. 10 viikkoa raskaana häitten aikaan. Mieheltä hän oli saman jutun udellut, odotti varmaan skandaalinhakuisena että vastataan eri lailla... mies oli tuumannut, että sai tulla jos oli tullakseen, etkä sinäkään tietäisi siitä vielä mitään ilman näitä häitä (oli pakko kertoa kaasolle ennen omia polttareita...)

Itelle tuli mieleen tällanen:Odotin kolmatta lastamme ja esikoisen päiväkodin kevätjuhlassa päiväkodin hoitaja (muuten todella mukava nuori nainen) tuli kyselemään,että tuleeko teille vauva.Myöntävän vastauksen saatuaan katsoi vähän pitkään ja teki jatkokysymyksen:" siis niinku näitten vanhojen lisäks vai?" Enpä tiennyt itkeäkö vai nauraa...Tottahan juu ajattelin vanhemmat lapset heivata pellolle kun vauva tulee ;)

Niin tutun kuuloisia.

Meille kukaan ei ihmetellyt päin näköä, koska emme puhuneet vauvahaaveistamme ja -yrityksestä, jota kesti pari vuotta ennen kuin vauva ilmoitti tulostaan.



Ainoa joka sai pinnani palamaan oli miehen veli joka jatkuvasti kyseli milloin me meinataan tehdä jälkikasvua. Kun sitten ilmoitimme raskaudestamme pääsin sanomaan hänelle että " kaikille ei lapsi tule kuin postimyynnistä, joten miettisit sanoja muiden parien kohdalla" .

Lisäksi annoin pienen ohjeistuksen lapsettomuudesta, jonka ajan tämä pariskunta istui punaposkisina.



Hauskin tapaus oli miehen toinen veli jolle puhelimitse asiasta kerrottiin, luurin toisessa päässä oli lähes minuutin mittainen hiljaisuus, sitten hän onnitteli ja sanoi että luuli ettei tätä päivää tule;) Ilmeisesti oli aika järkytys.



Ikäviin sukulaisiin kuuluu tätini joka aina jaksaa verrata kahden serkkuni lapsia joilla ikäeroa kuukausi. Toinen oli syntyessään melkein 5kg ja toinen syntyi hieman liian aikaisin alle 3kg. Onneksi meidän tulevalla vauvalla ei ole samanikäistä vertailukohdetta...



t. Nasu rv25+5

Ensin aamulla olin neuvolassa (odotan kolmatta) ja täti sanoi että minulla on selvästi löystyneet vatsalihakset. No minkäs sille sitten voi vaikka lenkkeilenkin aktiivisesti, mutta en nyt vatsoja ihmeemmin treenaa ja olen kyllä ennen tätä viimeistä raskautta ollut ihanne mitoissa.

Sitten menin töihin ja suoraan lounaalle niin yksi mies henkilö jonka kanssa olen pari kertaa ollut samassa palaverissa kysyi montako päivää sinulla on vielä jäljellä, sanoin että 4kk ja hän kysyi että meinaatko hankkia kottikärryn vatsallesi?

Tämän jälkeen menin paikalleni työskentelemaan ja aikaa kului ehkä puolituntia niin yksi seinän takana työskentelevä poika kulki ohi ja nappasi yleisessä jakelussa olevasta karkkikiposta kourallisen suklaata ja sanoi että pitää ottaa ennenkuin Minna syö kaiken.



Siinä vaiheessa jo kolleegani (nainen) alkoi vakuuttelun etten ole lihonnut juuri yhtään.

Minulta kysyttiin kerrottuani raskaudesta että:" mitäs te aiotte tahdä kissoille?" , ei ehkä kuulosta niin loukkaavalta, mutta tuossa tilanteessa kyllä hiukan töksäytti. Mitäs me nyt niille tehtäisiin? Meillä on kissat ollut jo monta vuotta ja ovat osa perhettä.



Anoppi sanoi häiden alla, että eihän teidän häät edes oikeat häät ole. Sekin hiukan töksähti, varsinkin kun olin jo kauan häitä suunnitellut ja valmistellut.



Tulevasta lapsesta anoppi ei vielä ole niin paljoa ehtinyt kommentteja antaa, sitä vaan kauhisteli, että aion ottaa lapsen makuuhuoneeseen nukkumaan. Se kuulemma pilaa lapsen, kun sen siihen totuttaa: hemmottelee. Lapsi pitäisi 1.yöstä alkaen nukkua omassa sängyssä omassa huoneessa ja öisin sitten ovi kiinni, ettei itku kuulu. Ja sitten aamulla vaan pitäisi hakea vauva. Näin vauva oppii nukkumaan yöt yksin ja kunnolla...



SEIRANA rv10

Kun kerroimme anopille ja appiukolle tulevasta perheenlisäyksestä, niin anoppini tuumasi, että:" no johan oli aikakin..." Hieman olin harmissani, sillä olimme yrittäneet lasta jo vuoden ajan, mutta hän ei toki sitä tiennyt. Täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen hän on ollut oikein korrekti ja kysynyt jokainen tapaamiskertamme, että:" Kuinka olet jaksanut?" Äitini taas ei ole sitä kertaakaan kysynyt, vaikka onkin raskaudestani erittäin ilahtunut.



Sitten muita kommentteja:



" Minä yritän ainakin käyttäytyä järkevästi. Ensin pitää olla omakotitalo ja kaikki taloudelliset asiat kunnossa ennen kuin lasta voi ajatella..."



" Tiedätteköhän te, että lapsi vaikuttaa teidän seksielämäänne. Synnytyksen jälkeen kestää kauan ennen kuin palaudut kuntoon..."



Odotan, että kun vatsani alkaa todella näkymään, saan mieheni kavereilta kommentteja vatsani seudusta, mutta olen varautunut jo asiaan. Piikkejä tulee takaisin, sen lupaan. =))

Mä kerroin innoissani " parhaalle" kaverilleni raskaudestani ja näytin ultrakuvan, kaveri kysy vaan tympeenä että -koskas se sitte syntyy? Sanoin että loppukesästä,totes sen jälkeen että -No sulla onki sitte karsee kesä eessä, eikä se tossa kuvassa kyllä miltään vielä näytä! ..ei onnitteluja ei mitään..



Sitten tämä kaveri kysy että miten usein siellä neuvolassa pitää käydä, kun kerroin niin kaveri huudahti -Hyi helvetti, vähänkö karseeta, miks siellä niin usein pitää ravata! ...no ne neuvolakäynnit on ainaki mun mielestä aivan ihania kun kuulee sydänäänet ym..