Lue keskustelun säännöt.
Olen viimeiset puoli vuotta tehnyt vain asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Tulokset yllättävät minut
23.10.2015 |
Olen jättänyt väliin kaikki sukujuhlat ja kissanristiäiset, työpaikan ylimääräiset tehtävät ja kaikenlaiset turhanpäiväisinä pitämäni velvollisuudet. En vain jaksanut olla enää vastuullinen, luotettava ja avulias. Odotin, että joutuisin heti vaikeuksiin... mutta itse asiassa arki on vain paljon helpompaa kuin ennen!
Eniten sopeutumista on ollut parisuhteessa, mutta sekin on nyt kuosissa, kun puoliso on ymmärtänyt, etten enää tee asioita vain hänen mielikseen. Nyt teemme yhdessä asioita, joista nautimme molemmat, ja erikseen asioita, joista vain toinen nauttii.
Kommentit (38)
Minäkin teen vain asioita joista nautin tai sitten sellaisia jotka kannattaa tehdä. Tosin olen niin pitkällä että olen opetellut nauttimaan myös noista jutuista jotka kannattaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, tarpeeksi pitkään kun jatkat vain itseäsi ajatellen, sun ei tarvi muita ihmisiä enää huomioon ottaakaan, kuinka vaivatonta ja kätevää! :)
En sanonut, etten "ottaisi huomioon" muita ihmisiä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Sanoin, etten etee enää asioita, jotka eivät tunnu minusta hyvältä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin teen vain asioita joista nautin tai sitten sellaisia jotka kannattaa tehdä. Tosin olen niin pitkällä että olen opetellut nauttimaan myös noista jutuista jotka kannattaa tehdä.
Sama täällä, ja elämä on muuttunut kummasti helpommaksi ja mukavammaksi. Ja toisin kuin monet täällä ajattelevat, ihmissuhteetkaan eivät ole kärsineet, päin vastoin. Minä nautin ihmisten auttamisesta ja ilahduttamisesta, ja kun en tuhlaa aikaani ja voimiani turhiin asioihin enkä jättäydy muitten pompoteltavaksi, voin itse asiassa jakaa itsestäni enemmän muille - ja saan siitä itsekin aiempaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin teen vain asioita joista nautin tai sitten sellaisia jotka kannattaa tehdä. Tosin olen niin pitkällä että olen opetellut nauttimaan myös noista jutuista jotka kannattaa tehdä.
Kuulostaa viisaalta toimintatavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolestani en nauti ihmisten auttamisesta, ja voin itse paljon paremmin, kun olen luopunut esim. työpaikalla sellaisesta yleisestä auttajan roolista. Jätän sen mieluummin ihmisille kuten nro 5. -ap
Tekisi hyvää minullekin. Pitäisi vaan jättää mieheni ensin, koska olen huomannut hänen aiheuttavan minulle enemmän stressiä kuin iloa. Ollaan molemmat nykyään naama nutturalla päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, tarpeeksi pitkään kun jatkat vain itseäsi ajatellen, sun ei tarvi muita ihmisiä enää huomioon ottaakaan, kuinka vaivatonta ja kätevää! :)
Itseasiassa jokaikinen terve ihminen ajattelee aina ensin omaa ja perheensä/sukunsa etua. Yleisin motiivi auttaa muita on saada heiltä myös jotain etua vastapainoksi joku päivä. Vaikeinta on opetella auttamaan siten että siitä ei saa mitään palkintoa, se on oikeaa auttamista eikä vaihtokauppaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en nauti ihmisten auttamisesta, ja voin itse paljon paremmin, kun olen luopunut esim. työpaikalla sellaisesta yleisestä auttajan roolista. Jätän sen mieluummin ihmisille kuten nro 5. -ap
Mistä sitten nautit jos et auttamisesta? (Sinänsä ei ole mikään ihme, ettet siitä nauti. Todennäköisesti harva nauttii.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen elänyt näin jo viitisen vuotta. Elämäni on oikein helppoa ja leppoisaa.
Ruuhkavuodet ovat pelkkä illuusio.
Mä olen elänyt noin aina. Esim. en osallistu ikinä työpaikan työajan ulkopuolisiin juttuihin, koska minusta on kivampi viettää se aika kotona perheen kanssa. En käy sukujuhlissa koska en sellaisissa viihdy. En pidä yllä ihmissuhteita joista en välitä (itse asiassa, ainoat ihmissuhteeni on mieheeni, lapsiimme ja vanhempiini). Elämä on ihanan kevyttä ja helppoa kun viskaa ulos "pitäisi" velvollisuudet joita on pitänyt yllä vain koska on ihmisillä tapana ja hui kauhea, joku voisi paheksua jos ei täyttäisi toisten odotuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa inhottavan itsekkäältä. Ei mene esim sukujuhliin, kun ei huvita! Puhdasvwrinen minä minä -ihminen. Ajattelee vain itsensä kannalta.
Aika surullista pitää jotain häitä, jos vieraat eivätntule ollenkaan tai sitten lähtevät kesken pois, kun ei viitsitä enempää olla.
Kaipaan entisaikoja, jolloin oli enemmän yhteisöllisyyttä ja toinen toisensa auttamista.
Nykyään erokin otetaan vaan vaikka kyllästymisen takia. Vähät siitä, että muut kärsivät omasta itsekkyydestä.
Täälläkin on ollut samanlainen projekti käynnissä jo pidempään. Aiemmin pakotin itseni tekemään myös niitä kuormittavia ja ei-kivalta tuntuvia asioita, joita minulle ovat monet sosiaaliset velvoitteet ja toisaalta sellaiset arkiaskareet, jotka normaalille ihmiselle ovat kuitenkin aika helppoja juttuja. Pakottauduin näihin siksi, että ajattelin vielä oppivani niissä niin hyväksi että alkavat sujua luonnostaan. Mutta kun lähestyn jo neljää kymppiä enkä siis vuosikymmenien pakottamisella ole vieläkään oppinut, niin olen alkanut ajatella että joku raja sentään tässäkin.
Olen hiljalleen kouluttanut itseäni sietämään sitä syyllisyydentuntoa, joka tekemättömyydestäni, osallistumattomuudestani ja sopeutumattomuudestani seuraa, ja oppinutkin vähitellen eroon itseinhosta. Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut mieheni. Hän ei oikein tykkää uudesta asenteestani ja parisuhde on vaakalaudalla. En kuitenkaan aio enää perääntyä ja alkaa taas pakottaa itseäni vääränlaiseen muottiin. Jos ei mieheni minua halua sellaisena kuin olen, niin tulkoon sitten vaikka ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten nautit jos et auttamisesta? (Sinänsä ei ole mikään ihme, ettet siitä nauti. Todennäköisesti harva nauttii.)
Tämä on muuten tosi jännä juttu. Ihmiset ainakin Suomessa tuntuvat suhtautuvan hyvin kielteisesti auttamiseen ja antamiseen. Ja kuitenkin hyvin monissa tutkimuksissa ollaan päästy siihen tulokseen, että onnellisuus on kytköksissä anteliaisuuteen. Tässä vain yksi esimerkki: http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-12-22_001.html?s=0 Ja googlettamalla löytyy valtavasti lisää.
5
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa inhottavan itsekkäältä. Ei mene esim sukujuhliin, kun ei huvita! Puhdasvwrinen minä minä -ihminen. Ajattelee vain itsensä kannalta.
Aika surullista pitää jotain häitä, jos vieraat eivätntule ollenkaan tai sitten lähtevät kesken pois, kun ei viitsitä enempää olla.
Miksi haluaisit häihisi ihmisiä, jotka eivät oikeasti välitä sinusta ja tulevat vain velvollisuudentunnosta? Jos kutsut oikeasti läheisiä ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat sinulle tärkeitä ja joille sinä olet tärkeä, he varmasti oikeasti haluavat tulla. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en nauti ihmisten auttamisesta, ja voin itse paljon paremmin, kun olen luopunut esim. työpaikalla sellaisesta yleisestä auttajan roolista. Jätän sen mieluummin ihmisille kuten nro 5. -ap
Mistä sitten nautit jos et auttamisesta? (Sinänsä ei ole mikään ihme, ettet siitä nauti. Todennäköisesti harva nauttii.)
Nautin puolisoni ja ystävieni seurasta, luontokävelyistä, ruoan laittamisesta ja syömisestä, viinistä ja oluesta, valokuvaamisesta, taiteesta, lukemisesta ja kirjoittamisesta, työstäni... Olen raivannut kalenteristani paljon aikaisempaa enemmän tilaa harrastuksille, ja sillä on ollut valtavan suuri merkitys oman hyvinvointini kannalta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa inhottavan itsekkäältä. Ei mene esim sukujuhliin, kun ei huvita! Puhdasvwrinen minä minä -ihminen. Ajattelee vain itsensä kannalta.
Onhan se harmillista, kun ei pysty syyllistämään ja painostamaan toisia tekemään oman mielensä mukaan esimerkiksi traditioiden varjolla. ;) -ap
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö itseäsi itsekkäänä?
Jatkuva itsen arvoiminen ja lokeroiminen on eräs niistä asioista, joista olen luopunut. En näe sellaisessa oikein mitään hyötyä. -ap
Juu, tarpeeksi pitkään kun jatkat vain itseäsi ajatellen, sun ei tarvi muita ihmisiä enää huomioon ottaakaan, kuinka vaivatonta ja kätevää! :)