Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko mieheni läheisriippuvainen?

Vierailija

Olemme olleet yhdessä lähes 30 vuotta ja suhteemme on edelleen mielestäni  läheinen. Haleja, suukkoja, sivelyä lähes päivittäin. Rakkauden tunnustuksia. Seksi on itselleni vähän pakkopullaa, mutta kerran viikossa kuitenkin. Aina ei haluta mutta harrastan sitä mieheni vuoksi, koska hänelle se on niin tärkeää. Siitäkin olen yrittänyt keskustella että useamminkin voisi harrastaa "pikaisia", meillä se on aina tunnin sessio. Ei jaksa työpäivän jälkeen...ja paikat on kipeänä seuraavan päivän : / eli ei nautinnollista. Kyse ei siis ole siitä etten halua seksiä vaan olen kyllästynyt "lauantaiseksiin" ja myös että siihen menee koko ilta.  Olen monesti yrittänyt keskustella tästä mutta mieheni ottaa aina marttyyriasenteen ja alkaa syyttelemään haluttomaksi ja kylmäksi. Muutenkin hän on aina ollut todella mustasukkainen, kaipaa päivittäin huomiota ja mikäli minulla on töissä kiireistä aikaa (olen yrittäjä) en jaksa ja huomaa huomioida häntä, alkaa sättiminen kuinka kylmä ihminen olen enkä rakasta häntä ja epäilyt pettämisestä. Tämä toistuu muutaman kerran vuodessa samaan vuoden aikaan. Itselleni tosi raskasta kun töissä on kiirettä ja yksi murjottaa kotona.

Hänellä ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä tapaa ystäviä. Mustasukkaisuuden ja hänen hylkäämistunteen vuoksi en itsekkään töiden ohella käy muualla kuin kaupassa. Hän ei ole kieltänyt ystäviä ja harrastuksia mutten jaksa sitä henkistä painetta hylkäämisestä ja epäilyistä.Ennen olin tosi sosiaalinen ja nyt minusta on tullut sisäänpäin kääntynyt ja todella huono itsetunto kun ei ole muuta elämää. Kävin juuri kahvilla ystävän kanssa ja heti tuli tiedustelu kauanko aion olla? Pitkän yhdessäolon aikana tilanne on pikkuhiljaa mennyt tällaiseksi ja siihen tottuu. Välillä kun kuulee muiden elämästä huomaa oman tilanteensa kieroutuman. En halua erota, koska muuten meillä on kaikki ihan hyvin. Mieheni kanssa ei pysty keskustelemaan. Välillä tuntuu että hän ymmärtääkin mutta ei sitten kuitenkaan. Jossain välissä se sairas toinen persoona taas putkahtaa esiin. 

Tämän lisäksi hän ei ole koskaan pystynyt osoittamaan hellyyttä ja huomiota lapsille. Ei haleja, pusuja, syliin ottamista. Nyt he ovat jo isoja eli peli menetetty. Minulle taas liiankin lähentelevä välillä. Välillä haluaisi olla ihan rauhassa. 

Onko neuvoja?

Kommentit (8)

M39

Voisi olla aika pitkälti minun parisuhteesta tuo kirjoitus. Samoja ongelmia ja samanlaisia tilanteita, meillä vaan taisi olla riitoja paljon enemmän. En minäkään halunnut nopeaa seksiä, kun sitä yhteistä aikaa ei sitten enää muuten tuntunut olevan. Kaikki muut sai enemmän huomiota kuin minä. Minä halusin läheisyyttä ja hellyyttä, mut toista ei se näytänyt kiinnostavan yhtään.

Sain kuitenkin terapiasta selityksiä käytökselleni ja tunteilleni ja se helpotti paljon. Ei miehelläsi tarvitse olla toista persoonaa, jokaiselta löytyy muutama erilainen tila, johon voi siirtyä tilanteen mukaan. Monesti suuttuessa ihminen ei pysty ottamaan vastaan mitään järjellistäkään asiaa, toimitaan ihan eri tavalla. Oisko tästä miehelläsi kyse? 

Minä löysin ratkaisun psykoterapiasta, jonne pääsin psykologin kautta, mutta miehelläsi tuisi olla itsellä halu muuttaa asioita.  Haluaako hän?

Vierailija

Olen itsekin miettinyt tuotaa terapiaa, mutta varmasti hankala saada häntä suostumaan kun ei usko tuollaisiin "hömpötyksiin" eikä myönnä itsessä olevan vikaa. Sekin pelottaa koska hänen lähisukulaisensa  on syönyt mielialalääkkeitä depressioon vuosia, josko hänelläkin olisi taipumusta? Olen yrittänyt puhua tästäkin, mutta meillä ei keskustella ikävistä asioista vaan lakaistaan maton alle. Kaiken lisäksi lasten silmissä minusta on tullut se syypää kaikkeen kun välillä puran itseäni ja iskää täytyy suojella eikä pahoittaa mieltä, pelkäävät isän täysräjähdystä. Silloin esineet lentää ja on hän minua pari kertaa läpsäissyt vuosia sitten-senkin olen antanut anteeksi! Lapsiin ei onneksi ole kajonnut, mutta varovat silti. Siis ei täällä mitään pelossa eletä mutta joskus hänellä vähän napsahtaa ja kuinka ollakaan silloin kun en ole antanut läheisyyttä tarpeeksi.

Musta tuntuu että hänen suurin pelkonsa on että minusta tulee liian itsenäinen enkä tarvitse häntä enää. Toisaalta näinhän on käynyt jo aikoja sitten, koska pidän perheemme muurit pystyssä kaikilta osin. Hänen ei tarvitse huolehtia muusta kuin töissä käymisestä.

KirkkoSisko
Seuraa 
Liittynyt1.2.2011

Hei ap.

Kerrot suhteessanne olevan paljon hyvää, mutta sinua ahdistaa miehesi takertuminen.
Useinkin parisuhteessa toinen osapuoli on takertuvampi, mikä puolestaan synnyttää ilmiön, jossa toinen osapuoli vetäytyy. Helposti tässä syntyy joko kissa-hiiri-takaa-ajo, joka uuvuttaa ja turhauttaa kumpaakin, tai sitten, kuten kirjoituksestasi ymmärsin, sinä alistut kontrolloitavaksi.
Jokaisessa parisuhteessa tulee vaiheita, jolloin erillisyys-läheisyys -akselin kysymykset aktivoituvat. Parisuhde kuitenkin on suhde, jossa kaksi aikuista, erillistä ihmistä sitoutuvat kumppanuuteen. Vaikuttaa kertomasi perusteella, että miehesi korostaa liikaa akselin läheisyys-päätä. Ja jostain syystä et pysty omaa erillisyyttäsi pitämään yllä kokematta syyllisyyttä tai taipumatta miehesi 'vahtimiseen'. Sinulla on kaikki oikeus aikuisena ihmisenä tavata ystäviäsi, käydä kaupoilla yms. Toki sovituista ajankohdista pidetään kiinni, mutta joskus on myös oikeus sanoa, että tänään en tiedä, miten pitkään menee, voin palata vasta myöhään.
Mustasukkaisuus on miehesi ominaisuus, josta vain hän voi vastata. Mutta itse voit miettiä, miten voisit vaalia terveesti omaa erillisyyttäsi. Et ole vastuussa miehesi tunteista. Jos hänellä on kurja olo, kun olet ystäväsi kanssa kahvilla, se on silloin hänen ongelmansa josta hänen tulee selviytyä.

Pariviestinnän kursseista on monille hyötyä. Niissä opetellaan parisuhdetaitoja ja viestintää. Vertaistuki tuo lisäelementtejä taitojen opiskeluun. Kriisejä ei parisuhdekursseilla ratkota. Mitäs, jos lähtisittekin sellaiselle kursille? Mm. Parisuhde Kataja järjestää niitä.

Vierailija

Mustasukkaisuuteen voisin miehellesi ainakin kuitata, että jos sinulla olisi rakastaja tai pari, niin innostuisit harrastelemaan enemmän miehesikin kanssa. Jos seksi tuntuu pakkopullalta, se on merkki siitä että ei ole vipinöitä missään suunnalla. Vaan eipä riippuvainen mustis mies sitä tajua.

Vierailija

Kiitos kirkkosisko kommentistasi. Olen paljon ajatellut ja lukenut samaa. Välillä tuntuu vain että pääsre helpommalla ilman konflikteja. Väärin sekin on itseä kohtaan,mutta kun itsekin olen eroperheestä niin vaistomaisesti uhraa itsensä ettei lapset joudu kärsimään meidän ongelmista. Mutta kyllä kissa täytyy ottaa pöydälle jossain vaiheessa mikäöi aiotaan loppuelämä yhdessä viettää ettei tarvitse kiikkustuolissa katua. Ja edelliseen kommenttiin,en usko vieraissa käymiseen ja avoimiin suhteisiin,siitä aiheutuu loppupeleissä vain pahaa mieltä ja ero.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat