Lue keskustelun säännöt.
Olen huono ystävä, enkä oikein ymmärrä miksi
22.10.2015 |
Sen vain aina silloin tällöin huomaa, kuinka on jäänyt ulkopuolelle. Ei olekaan ollut kutsuttuna jonnekin. Ei tulekaan tägätyksi kun kiitetään seurasta. Sitä havahtuu, että useammin ihmiset sanovat ei.
Tämä menee sykleissä: kotiäitinä tutustui muihin äiteihin, mutta en tarttunutkaan kenenkään matkaan. Harrastuksessa on käyty vuosi, eikä sieltä ole tarttunut edes yhtään fb-kaveria. Aloitin opiskelun, mutta en osaa tutustua enää. Joku tervehtii käytävällä, ja se on siinä.
Ei siinä, ettenkö olisi yrittänyt, tai analysoinut ja ollut yrittämättä. En vain osaa.
Olen jotenkin outo. En tarpeeksi mitään tärkeää.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko avautumisen vaikeaksi tai et vain ole löytänyt samanhenkisiä ihmisiä?
Yksinäiset odottaa aina että muut kutsuu, muut huomioi jne. Oletko sinä ollut aktiivinen??
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset odottaa aina että muut kutsuu, muut huomioi jne. Oletko sinä ollut aktiivinen??
Osaatko lukea??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset odottaa aina että muut kutsuu, muut huomioi jne. Oletko sinä ollut aktiivinen??
Osaatko lukea??
Ei ihme ettet kelpaa kun olet noin saatatan tyly. Viestisi ei edes vastannut tuohon kysymykseen. Pelkkä läsnöolo jossain tapahtumassa ei vielä syvennä ystävyyttä johonkin paikalla olevaan henkilöön. En voi itse sietää tollasta näsäviisasta tiukkailua, että osaatko lukea ja sata huutomerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset odottaa aina että muut kutsuu, muut huomioi jne. Oletko sinä ollut aktiivinen??
Osaatko lukea??
Ei ihme ettet kelpaa kun olet noin saatatan tyly. Viestisi ei edes vastannut tuohon kysymykseen. Pelkkä läsnöolo jossain tapahtumassa ei vielä syvennä ystävyyttä johonkin paikalla olevaan henkilöön. En voi itse sietää tollasta näsäviisasta tiukkailua, että osaatko lukea ja sata huutomerkkiä.
Enpä se ollut minä.
Ap
En minä usko, että sinä ap olet huono ystävä, et varmaan ole vielä päässyt ystäväasteelle kenenkään kanssa. Mikä siihen on syynä, en osaa sanoa, mutta tulin surulliseksi puolestasi noiden kahden ekan viestisi luettuani. Toivottavasti löydät ja kohtaat ihmisiä, joiden kanssa ystävystyisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, olen törmännyt kaltaisiisi tiuskijoihin. Se joka sanoi, että olenko yrittänyt edes, ei ehkä tosiaan lukenut viestiäni. Olitko se sinä? Ja nyt suutuit, ja purat sen tuolla tavalla, ja olet mielestäsi oikeutettu siihen? Kerran kun (aiheesta) pahoitin mieleni ja sanoin, että lähden nyt tästä tilanteesta pois, eräs huusi perääni: ei ihme, ettei sulla ole kavereita. Hän tiesi sanoneensa väärin ja iski sitten arkaan paikkaani. Ihmiset tekevät minulle joskus niin. Ehkä muillekin? Mutta eivät siedä, että reagoin.
Yritin aloitusviestissä ilmaista kyllä, että olen yrittänyt. En ole jäänyt passiiviseksi, olen saanut kavereita, mutta sitten se hiipuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, olen törmännyt kaltaisiisi tiuskijoihin. Se joka sanoi, että olenko yrittänyt edes, ei ehkä tosiaan lukenut viestiäni. Olitko se sinä? Ja nyt suutuit, ja purat sen tuolla tavalla, ja olet mielestäsi oikeutettu siihen? Kerran kun (aiheesta) pahoitin mieleni ja sanoin, että lähden nyt tästä tilanteesta pois, eräs huusi perääni: ei ihme, ettei sulla ole kavereita. Hän tiesi sanoneensa väärin ja iski sitten arkaan paikkaani. Ihmiset tekevät minulle joskus niin. Ehkä muillekin? Mutta eivät siedä, että reagoin.
Yritin aloitusviestissä ilmaista kyllä, että olen yrittänyt. En ole jäänyt passiiviseksi, olen saanut kavereita, mutta sitten se hiipuu.
Ap
No miten se alkaa hiipua, eikö sinuun yhtäkkiä oteta yhteyttä tai eikö sinun viesteihin vastata? Jos alat juttelemaan jotain henkilökohtaista, niin vaihtavatko muut puheenaihetta? Kertovatko ihmiset sinulla henkilökohtaisia asioitaa, ja jos niin miten vastaat niihin?
On todella surullista ettei ole ystäviä, mutta ongelma on hyvin harvoin toisen ihmisen persoonassa (kaikille löytyy "vakkansa"). Useimmiten se ongelma on jollain tapaa vuorovaikutuksessa. Nyt kun mietin, niin minulle etäiseksi ovat jääneet mm. ne koulukaverit, joista olen jotenkin aistinut etteivät ole seurassani vapautuneita, toisin sanoen eivät vaikkapa sano mikä tänään ottaa päähän, tai mikä on oikein ilahduttanut, vaan ikään kuin tullaan jännittyneinä keskusteluun ja yritetään kaikkensa että se keskustelu sujuu hyvin eikä olla "aitoja" omia itsejä. Mikä on ymmärrettävää, jos kokee kaverisuhteiden luomisen hankalaksi ja jännittää sitten niitä tilanteita joissa ystävyys voisi syventyä. Se vaan monesti ennen pitkään tuntuu kiusalliselta sille toiselle osapuolelle. Sitten osa on toki sellaisia, joiden kanssa ei vaan ihan ilman syytä olla ystävystytty syvemmin. Eihän kaikkien kanssa voi yksinkertaisesti olla ystävä, sillä ystävyys vaatii aikaa ja vaalimista. Mutta jos sinusta tuntuu, ettei ikinä löydy ystävää, niin kannattaa miettiä sitä ensisijaisesti omien vuorovaikutustaitojen kannalta. Harva on niin inhottava ihmisenä, ettei sen vuoksi ystävää löytäisi. Usein siihen liittyy enemmänkin jonkinlainen sosiaalinen kömpelyys, ja ettei uskalla tavallaan olla sitä toiselle, mitä se ystävyyden eteneminen vaatisi. Joskus ystävyys vaatii sitä, että menet silmät ristissä työpaikalle ja kerrot että nyt sapettaa kun olet nukkunut niin huonosti, tai sitä että kerrot innoissasi jostain mitä olet odottanut kovasti, ja totta kai se aina vaatii myös eläytymistä mukaan jos työkaveri itse kertoo em. asioita. Eli asioiden jakamista ja eläytymistä niihin, sitä se ystävystyminen "vaatii".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt keksin ehkä lyhyemmän ja ymmärrettävämmän tavan sanoa asiani. Ystävyyden yksi suurimpia tavoitteita on saada toisesta sellainen ihminen itselle, jonka kanssa ei tarvitse miettiä minkä vaikutuksen antaa, eli että voisi olla toisen kanssa kuin "kotonaan". Jos toisesta aistii, että hän ei osaa olla vapautunut ja oma itsensä minun seurassa, niin tavallaan itsellekin tulee jännittynyt olo ja ystävyyssuhde jää kaveritasolle. Enhän minä tiedä, mikä sinun ongelmasi oikeasti on, mutta kun kerran täällä keskustelua haluat aiheesta, niin tässäpä yksi näkökulma.
10
Kymppi / 11 puhuu ihan hyviä pointteja. Mulla ainakin tulee mieleen, että itselläni oli nuorena kavereita, joiden kanssa voitiin puhua kaikesta. Mutta elämät vei eri suuntiin. Ja sitten jossain vaiheessa tuli huonoja kokemuksia avoimuudesta. Eli kun puhuin avoimesti, niin katsottiin ihmeellisesti. Minä herkkänä ihmisenä siitä sulkeuduin ja siitä sulkeutuneisuudesta tuli huomaamatta vallitseva tapa. Ja sitten kohta niitä ystäviä ei ollutkaan yhtään.
Nyt kymmenen vuotta ystävättömyyttä takana. Ja nyt kohtasin sellaisen ihmisen, johon voin luottaa ja joka aivan sanoin sanoi minulle, että hän jossain vaiheessa päätti olla avoin. Ja olen huomannut hänen olevan sitä. Ihailen tyyliään ja huomaan alkaneeni matkia sitä. Ja nautin siitä. Nyt on sitten tällainen kokeilu menossa, että josko tämä tyyli tuottaisi parempaa tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuttu, jolla ei ole ystäviä, ja joka kokee yksinäisyyttä. Minä pidän hänestä, mutta ystävystyminen hänen kanssaan on vaikeaa. Hän ei vastaa viesteihin mitään, ellei niissä ole suoraa kysymyslausetta. Joskus harvoin hänellä on jokin hyvä päivä, ja sitten saattaakin kommentoida viestiä. Ehkä hän inhoaa mun viestejä eikä siksi vastaa mitään.
Kuitenkin hän hakeutuu seuraani joskus, joten en usko aivan vastenmielinen olevani. Uskoutuu myös kipeistäkin asioista, joten ei meidän välit ihan hirveän etäisiltäkään tunnu.
Kuitenkin, kun sanon, että laittaisi viestä, jos kaipaa juttuseuraa, niin ei kuulemma kehtaisi laittaa. Mutta kuitenkin sanoo kaipaavansa seuraa, joten ilmeisesti mun pitäisi olla ajatustenlukija. No minä kyllä voisin kysellä vaikka päivittäin, että mitä kuuluu, mutta sekin sitten kuulemma olisi liian ahdistavaa.
Minä haluaisin ystäväksi, mutta tuntuu, että en kelpaa. Tiedän kyllä olevani väärän ikäinen ja meillä on eri kiinnostuksen kohteet, mutta kyllä yhteistäkin löytyisi. Täytyy vielä järjestää tilaisuus jutella rauhassa, jotta saadaan puhuttua asiat halki.
Itse koen että iällä ei ole merkitystä. huomaan joskus että voi olla erittäinkin mukava keskustelu ihan nuoren ihmisen kanssa ( 18-30 v) kun sama keskustelu on mukavaa myös eläkeläisen kanssa ( yli 67 v). siinä vaikuttaa niin moni tekijä miksi pitää toisesta ja miksi ei pidä toisesta. Itse olen liian kiltti ja joustava ja sopeudun suhteellisen hyvin erillisiin tilanteisiin vaikka olenkin ujo ja siveyden sipuli ei se rajoita minua ymmärtämästä tai tulemasta toimeen. olen ns: se kiltti tyttö 🙂. Ystäviä on kuitenkin vaikea löytää ja Itse huomasn että ne sattumat jotka tuo ihmiset yhteen on se paras tapa näin iäkkäämällä iällä löytää ystäviä. Toivon että löydät sen oikean ystävän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kummaa?? Niin minuakin välillä katsotaan mutta en käännä sitä negatiiviseksi ja mieti että kauppassa näytti nätiltä kengät ??
Ihmiset katsoo eri syistä. Mitäköhän oikein haet.Pitääkö ventovieraan olla hyväksymässä sinua vai mitä odotat?
Havahduin tähän taas tänään. Tulin ajatelleeksi, että jos en kelpaa puolisollekaan enää vuosien päästä? Jos jokin minussa on niin ärsyttävää, että eräänä päivänä lapsenikaan eivät halua nähdä?
Joskus jotkut vaikuttavat varautuneilta. Ja joskus etäisiltä. Ne on ne ainoat, toistuvat ja varmat havainnot muista ihmisistä.
Joskus jokunkatsoo päästä varpaisiin ja sitten katsoo pois. Silloin minä tuijotan kengänkärkiäni ja mietin, että kaupassa ne kengät kyllä näyttivät kivoilta.
Ap