Lue keskustelun säännöt.
Lopetin rukoilemisen sen jälkeen kun menetin läheiseni.
22.10.2015 |
Joka ilta rukoilin, ettei häntä otettais minulta pois. Tein tätä useamman vuoden ajan. Hän ei ollut edes sairas. Kuolema tuli täysin yllättäen. Tämän jälkeen en rukoillut lähes vuoteen. Mutta sitten yhtenä päivänä rukoilin yhtä asiaa, että jos näin tapahtuisi niin en tarvitse mitään muuta. Ja muuta en pyydä. Ei mennyt edes kuin pari kuukautta ja näin todellakin tapahtui. Ehkä oli sattumaa, mutta kuitenkin. En kyllä yhtään uskonut, että saisin mitä niin kovasti halusin. Oli minulla kuitenkin aavistus, että jotain hyvääkin voi tapahtua. Mutta että juuri se mikä niin kovasti halusin ja rukoilin. En kyllä sitten voi muuta pyytää mutta kiitän rukouksissani aina välillä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun lopetit. Rukoileminen on asioiden pakenemista ja pahentaa oloa entisestään.
Ylipäätään uskonto on melko pitkälti oman vastuun ulkoistamista.
Then you're doing it wrong.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin? Jos joku kertoo minulle jotain kamalaa tapahtuneen, enkä pysty mitenkään auttamaan vaikka kuinka haluaisin, halaan (jos on läheinen) ja sanon että otan osaa, hän on ajatuksissani ja olen hänen käytettävissään jos hän tarvitsee jotain. Mitä pahaa siinä on?
En minä siitä itse mitään parempaa mieltä saa. Se nyt vain on kohtelias tapa kertoa, että hän ei ole surunsa keskellä yksin, ja puoleeni voi kääntyä jos tarvitsee mitään. Yleisesti ottaen surevat ihmiset kertovat kyllä, jos tarvitsevat apua. Tiedän itse kokemuksesta, että on ärsyttävää, kun käytännön apua ja piristyshetkiä tarjotaan vaikka haluaisin vain olla yksin ja surra rauhassa.
Ja monet uskonnolliset ihmiset sanovat "rukoilen puolestasi" yleisenä myötäelämisen osoituksena. En kyllä osaa nähdä siinäkään mitään väärää. Minusta on ihan kaunis ajatus, että uskovainen ystäväni muistaa minua rukouksessaan.
Ei maailmassa nyt ainakaan liikaa empatiaa ole. En näe mitään syytä moittia ihmisiä siitä, että tekevät liikaa "turhia" empaattisia eleitä.