Minkäikäiselle lapselle kutsut itseäsi vielä kolmannessa persoonassa?

meillä puhutaan minä ja äiti muodossa. en ole asiaa ajatellut. useimmiten kerron pojalle " äiti menee vessaan" tai sitten " menen vessaan" muodossa.

Lapsen kasvaessa käytän enenevästi ensimmäistä persoonaa. En näe välillä " äitiin" palaamisessa mitään suurta ongelmaa ja uskoisin sen olevan ihan normaalia aikuisen ja lapsen vuorovaikutusta. Ei puheen mitään lässytystä silti tarvitse olla, vaikka " äitiä" käyttäisikin.

Lily:

Lapsista kukaan ei ole koskaan puhunut itsestään kolmannessa persoonassa, vaan aina " minä"

Uskoisin olevan aika harvinaista, että lapsi hallitsee alusta asti pronominien käytön. Minun lapseni puhui ensin itsestään nimellään eli kolmannessa persoonassa, sitten alkoi n. 2½ v viitata itseensä myös " sinä/sä" -pronominilla (siis sanoi itsestään, että " sulla on hieno auto" - tietenkin siksi, kun muut puhuttelivat häntä pronominilla " sinä" ), kunnes 2 v 9 kk kertaheitolla tajusi pronominien pragmatiikan ja alkoi viitata itseensä " minänä" . Toki edelleen välillä käyttää myös omaa nimeään ja puhuu kolmannessa persoonassa.

Äiti on 2v 4kk tytölle edelleen äiti. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä. Itse asiassa tytön isän kielessä sanat " minä" ja " sinä" ovat käytössä vain läheisten ystävien kesken, muuten käytetään ikään, sukupuoleen ja sosiaaliseen asemaan liittyviä termejä. Tyttömme ei esim. voi sanoa isälle " minä" vaan hän käyttää sanaa " con" eli " lapsi" .



Mulle puhuessaan tyttö viittaa itseensä sanalla " mä" tai " mun" .

" Uskoisin olevan aika harvinaista, että lapsi hallitsee alusta asti pronominien käytön. "



Meillä kuopus 1,5v tosin ei puhu vielä lauseita, joten hänen kohdallaan en vielä tiedä miten hän alkaa itseään kutsua. Puhuu vastaa sanoja, niitä on tosin paljon, mutta vain yksittäisiä.



Kaksoset 2,5v eivät varsinaisesti käytä pronominia vaan puhuvat tyyliin " haluan leipää" , mikä tietysti on pronominin käyttöä tavallaan sekin. Mutta koskaan eivät ole kutsuneet itseään nimellä.



Esikoinen alkoi puhua kunnolla vasta 2-vuotiaana ja lähes heti pitkin, selvin lausein.



En tiedä tuosta harvinaisuudesta, mutta näin meillä on mennyt.

Niin ja kyllä minäkin toisinaan sanon " minä" tai " mä" , mutta pääasiassa lapsille puhuessa " äiti" . Lässytetä meillä ei.

aika puoliksi, joskus kutsun itseäni äidiksi, joskus minä:ksi. Poika on pari kk sanonut itse " minä" ja " sinä" joita yleenä käyttää. Joskus kuitenkin kutsuu itseään etunimellä.



Mä tykkään puhua hassuja välillä, ei siitä ole mitään haittaa. En tiedä oikeen mikä on lässytystä mutta lapsillamme on kaikille 20 lempinimeä ja muutenkin hassutellaan kielen kanssa. Kyllä esikoinen esim (6v) tietää mikä puhetyyli kuuluu mihinkin, eli että koulussa tai vieraiden kanssa puhutaan aina " normaalisti" . Ja siis toki me kotonakin puhutaan ihan tavallisesti suurimman osan aikaa... älkää nyt saako mitään hullua kuvaa tavoistamme. Toisaalta jos ihminen ei ole lässyttävää tai hassuttelevaa tyyppiä niin ei sitä tietenkään pakolla tarvitse =)

ihana viesti sinulla! ja niin tuttua! Siis nuo hassut jutut!



Minä miellän lässyttämiseksi puhetyyliin, mikä on usein vanhemmilla ihmisillä sellainen " hellalettan titten kun tuli pipi tolmeen" . Näin meillä ei puhuta, muuta kun vauvoille. Mutta hassutellaan meilläkin. Lapsilla on niiin hulluja lempinimiä, etten tänne kehtaa niitä kertoakaan.. :) Tosin, lempinimet ovat lapsista niin luontevia, että kutsuvat toisiaan niillä " ihmisten ilmoillakin" . Juuri tässä tyttö 3v huusi pikkuveljeään kaupassa " tules nyt pikku pippelisankari sieltä!" . Nauratti.... :)

nykyäänkin, jos haluan erityisesti painottaa tai selittää jotain asiaa tarkemmin tms; vaikkapa " yritä nyt kultaseni ymmärtää ettei äiti aina voi..." ;-). Ja taas normaalissa puheessa minä tai mä.

Meilläkin ollaan aika sanaseppoja ja pelleillään kielen kanssa vaikka miten (ja mm luetaan paljon, liittyi se sitten asiaan tai ei), eli kummallakin lapsella on äidinkieli erittäin hyvin hallussa - eli ei ole koitunut mitenkään ongelmaksi tämä asia.



Lässytys on myös mielestäni ensisijaisesti nimenomaan äänenpaino ja sitten sanavalinta.

Lily:

Kaksoset 2,5v eivät varsinaisesti käytä pronominia vaan puhuvat tyyliin " haluan leipää" , mikä tietysti on pronominin käyttöä tavallaan sekin. Mutta koskaan eivät ole kutsuneet itseään nimellä.

Tarkkaan ottaen he siis käyttävät (verbin) persoonamuotoa, ei pronominia. Siis sinunkin lapsesi ovat oppineet ensin substantiivit ja verbit, ja muut kielen osat tulevat vasta myöhemmin. Pronominien deiktisyyden oppiminen vie aikansa lapsen ajattelun ja siis myös kielen kehityksessä.

Mutta tämä menee jo varsinaisen aiheen ulkopuolelle. Joka tapauksessa ainakaan sinun lastesi kielen kehitys ja oikeiden muotojen omaksuminen ei siis ole millään tavalla häiriintynyt siitä, että käytät itsestäsi kolmatta persoonaa! :-)

Ja tyttö osaa jo, välillä ei vielä. Oppi puhumaan niin varhain kuitenkin.

Ja täälläkin kyllä hassutellaan kielen ja kutsumanimien kanssa.

ja vaihtelevasti " äiti tekee" tai " minä teen" .

Tyttö käyttää itsekin molempia itsestään.

Eiköhän se kolmas persoona ihan luonnollisesti ajan kanssa jokaiselle sopivaan aikaan jää kokonaan pois.

En tiedä miten olisi jos meillä ei olisi tuota 10kk vanhaa.

Mutta Esikko on alkoi reilut 2-vuotiaana puhumaan itsestään Minä teen yms.

Eli oppi mielestäni suht aikaisin vaikka minä olenkin vielä äiti.=)

Sanon minä mennen, tai minä laitan, anna kun autan, voinko auttaa? jne. Kuulostaa ikaa hassulta kun kuuntelee äitien puhuvan isoille lapsille äiti tekee, äiti laittaa jne.

Tyttö noin puoltoista vuotias ja yritän jo alkaa pääasiassa käyttämään minä-muotoa.

esim. " äiti lähtee kauppaan" . Lapsi on nyt 2 v 9 kk ikäinen. Mutta hän on käyttänyt jo alkusyksystä saakka itsestään nimitystä " minä" . Aluksi kolmatta ja ensimmäistä persoonaa rinnakkain, nyt pelkästään ensimmäistä persoonaa.

meilläkin alkanut tässä viime aikoina, yritän puhua itsestäni ihan normaalisti mutta mies ei kyllä vielä oel yhtään sisäistänyt tätä. Tuskinpa se nyt niin kovin haitallista kuitenkaan on.

Anna puhuu itsestään " Anna kekee, Anna ottaa, Annalle jässiä" mutta hyvin painokas " mulle" kyllä on myös käytössä. Minusta puhuu pelkästään äitinä toistaiseksi.

Jos pääsisi siihen että tuossa kolmevuotiaana alkaisi olla ihan kokonaan unohdettu nämä " äiti auttaa" - jutut. Ei sen suurempaa kiirettä.



titlu ja Anna 1 v 7 kk

Me sanotaan tätä miehen kanssa isi- tai äiti-kieleksi. Ollaan naurettu toisillemme, kun se kuulosti niin hassulta varsinkin alussa, mutta rauhoiteltiin sitten toisiamme, että kyllä se viimeistään siinä vaiheessa loppuu, kun lapsi alkaa puhua itsestää minä-muodossa. No, poikahan alkoi tehdä niin n. 2-vuotiaana, mutta mepäs puhutaan edelleen (n. 50-50) isi-/äiti-kieltä ja minä-kieltä sekaisin. Ei lopu varmaan koskaan. Ja poika siis täyttää ihan kohta 4 vuotta. Meidän äiti tekee tätä mulle ja siskolle vieläkin välillä (kiusallaan toki), vaikka ollaan pitkälti yli 2-kymppisiä. =) En osaa pitää sitä kamalana ja omaa äiti-kieltäni en aina edes huomaa, vain pojan isän joskus.

Huomasin kun tyttö oli alle 2 v niin hän ei kunnolla ymmärtänyt kun sanoin esim. Anna minulle tai mä laitan jne..Ihmetteli varmaan kuka se mä on:)

Itsestään hän käyttää minä-muotoa eikä ole koskaan käyttänyt omaa nimeään (kohta 2½).



Kyllä mielestäni 3 vuotiaalle voi puhua vielä että äiti tekee jne, eriasia jos lässyttää vauvakieltä hänelle. Aika outo kommentti sukulaiseltasi? Jatka vaan jos siltä tuntuu:)