Kiltti rauhallinen mies, mutta voin henkisesti huonosti

Vierailija kirjoitti:

Niin, perusluonne on kiltti rauhallinen. Mutta pystyy kääntämään kaiken minun syyksi. Pystyy loukkaamaan-tai sanoilla satuttamaan. Pitkään olen ajatellut ansaitsevani loukkaukset. Nyt huomaan että asiani menee huonoon suuntaan. Olen rikki sisältä. Se ei näy päälle. Kukaan ei uskoisi. Mutta henkinen jaksaminen. En tiedä miten jaksan tästä eteenpäin. Koen olevani siis liitossani yksin henkisesti. Nyt kun en enää siedä turhia syytöksiä, on mieheni vielä etäisempi ja kylmempi minua kohtaan. Tämä kuulostaa sekavalta enkä osaa asiaa enempi selittää. AP

miehesi on narsisti. Se klassinen vastaus tällaiseen pulmaan. Googleta narsistinen persoonallisuushäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tunne kuin otsikkosi. Mutta meillä minä olen se ilkiö, ja mies kiltti. Olen nyt analysoinut niin pitkälle, että minua ilkeänä ihmisenä ahdistaa kun mies on niin kiltti ja tasapainoinen. Tunnen, etten riitä ja se lisää piiloaggressiivisuuttani ja pirskahtelee jo näkyvillekin miestä kohtaan. 

Meillä on lapsia ja en voi mitenkään pärjätä miehelleni kiltteydessä vanhemmuudessa ja se saa minut voimaan huonosti sekä kokemaan, että luovutan. Olenkin luovuttanut. Varmaan tästä seuraaavta itsesyytökset tekevät sen, etten enää välitä itsestäni. Ulkomuodossa se ei pahasti näy, mutta en enää tee mitään kivaa, koska en nauti mistään, enkä jaksa pitää huolta perheestä, koska koen, että teen sen että teen KAIKEN niin huonosti. 

Mies ei moiti, mutta koska minua on koko elämäni moitittu (äiti) niinq osaan ainoastaan sen kaavan, jossa vain odotan, koska toinen kaivaa valituslistan esille ja lyö minut maanrakoon.

Toinen asia on, ettei miestäni saa sanomaan ääneen negatiivisia asioita minusta, vaikka selkeää syytä olisi. Juuri tänään sain hänet sanomaan kuitenkin, että hän on jo jonkin aikaa ajatellut, että voi kun mä muuttaisin pois.

Ei ollut sanonut minulle mitään! Että mä vihaan tuollaista mykkyyttä. Miten mä voin järjestellä elämääni, jos toinen ei sano ääneen rehellisesti mitä ajattelee? En ole tästä nyt heti lähdössä, mutta onhan se nyt helvetin hyvä tietää, mitä toinen ajattelee. Mies on vain puhunut rakkaudestaan minuun ja olen sitten ajatellut, että en voi tehdä hänelle sitä, että jätän, vaikka voinkin pahoin. 

Huh, tulipa nyt vuodatus, mutta otsikkosi oli vain niin itselleni osuva, koskettava ja kaikkea, mitä justiinsa pohdin.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kiltti mies automaattisesti empaattinen?

Nyt kun kysyit, niin yleensä on, mutta voin ihan hyvin hyväksyä, että kiltiksi mieheksi/ihmiseksi määriteltäisiin myös sellainen ei-niin-empaattinen, jolta puuttuvat hyväksikäyttävät luonteenpiirteet ja joka ideologisista tai omantunnonsyistä tekee hyvää muille ihmisille. Silloin se empatian ulompi kerros, joka sisältää toisten tunteiden tunnistamista, voi olla vajavainen, ehkä myös sisempi osa, joka sisältää tunteilla eläytymistä niihin muiden tunnetiloihin, jotka on onnistuttu tunnistamaan. Tietysti epäempaattinen ihminen, joka on persoonaltaan hyväksikäyttöön taipuvainen voi kai kovalla itsekurilla ja ideologialla pakottaa itsensä kilttiin käytökseen, vaikka ei kai se kovin helppoa ole.

Sitten on vielä erilaista moraalia, sellaista rikkaan henkilön moraalia, jonka mukaan on oikein tappaa yksi ihminen, jos sillä pelastetaan kaksi. Siinä on omanlaisensa oikeudentaju, mutta nämä tyypit saisivat mielestäni pariutua keskenään. 8