Miksi ihmiset voivat tuijottaa toisiaan koko illan menemättä kuitenkaan juttelemaan toisilleen?

Vierailija

Kysymys tulikin otsikossa. Olin perjantaina baarissa ja koko illan eräs komea mies tuijotti minua (ja mä tietty takaisin) Aina kun oltiin toistemme näköpiirissä. No, nyt en saa tätä miestä mielestäni ja musta jopa tuntuu, että kerkesin ihastumaan siihen?!? Miten tuntemattomaan ihmiseen voi edes ihastua ilman, että edes juttelee sen kanssa? Kertokaahan sinkut, että onko tällainen touhu kovinkin yleistä ja jos on, niin eikö teitä harmita jälkikäteen, kun ette menneet juttelemaan? Ja miksi ette mene, jos näette jonkun mielenkiintoisen ihmisen.. Olis kiva tietää, että ajatteleekohan se mieskin mua vielä.. Tuskin, miehet ei varmaan ihastu samalla tavalla kuin naiset..

Kommentit (12)

Vierailija

No miksi et mennyt juttelemaan? Joskus harmitti, kun jätin menemättä juttusille ujouden vuoksi, mutta nykyään en jaksa ujostella.

Vierailija

Olin joskus samassa tilanteessa. Miehen katseet hämäsivät, koska mielessä kävi, että olenkohan tehnyt hänelle jotain pahaa, kun niin tuijottaa. Menin kysymään asiasta ja sille tielle hetkeksi jäin, olimme muutaman vuoden yhdessä. Komea mies, mutta luonteet eivät millään sulautuneet yhteen.

Eli vastaavassa tilanteessa; mene juttelemaan, baarissa ihmisillä yleensä sosiaalisempi asenne.

Vierailija

Hyvä kysymys. Omassa tapauksessani olen joskus miettinyt, miten ihmiset voivat tuijottaa toisiaan kolme vuotta menemättä koskaan juttelemaan toisilleen.

Vastaus: patologinen ujous.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Omassa tapauksessani olen joskus miettinyt, miten ihmiset voivat tuijottaa toisiaan kolme vuotta menemättä koskaan juttelemaan toisilleen.

Vastaus: patologinen ujous.

Minusta taas suorastaan säälittävää ja vastenmielistä on että ihminen jolla ei ole mitään tekemistä kanssani tulee minulle juttelemaan. 

Ymmärrän että työkaverit, naapurit jne puhuvat kaikenlaista toistensa kanssa. Mutta se että joku tulee jossain puhumaan jota en tunne ja jolla ei ole mitään tekemistä kanssani on vastenmielistä. Ei minua kiinnosta puhua jollekkin random ihmiselle. Vielä vähemmän mennä treffeille sellaisen kanssa

Vierailija

Niinkuin sinullakin kävi, se katselu itsessään on kutkuttavaa.... eikä se tunne enää ole sama kun on ekat sanat vaihdettu. 

Tosin jos et koko iltana mene jutuille, niin et ehkä tapaa häntä enää koskaan ja tilaisuus tutustua meni ohi.

Meillä tuosta illan tuijottelusta 16 vuotta sitten tuli ensin yön hupi ja lopulta perhe.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Omassa tapauksessani olen joskus miettinyt, miten ihmiset voivat tuijottaa toisiaan kolme vuotta menemättä koskaan juttelemaan toisilleen.

Vastaus: patologinen ujous.

Minusta taas suorastaan säälittävää ja vastenmielistä on että ihminen jolla ei ole mitään tekemistä kanssani tulee minulle juttelemaan. 

Ymmärrän että työkaverit, naapurit jne puhuvat kaikenlaista toistensa kanssa. Mutta se että joku tulee jossain puhumaan jota en tunne ja jolla ei ole mitään tekemistä kanssani on vastenmielistä. Ei minua kiinnosta puhua jollekkin random ihmiselle. Vielä vähemmän mennä treffeille sellaisen kanssa

Miksi sitten tuijotat?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Omassa tapauksessani olen joskus miettinyt, miten ihmiset voivat tuijottaa toisiaan kolme vuotta menemättä koskaan juttelemaan toisilleen.

Vastaus: patologinen ujous.

Minusta taas suorastaan säälittävää ja vastenmielistä on että ihminen jolla ei ole mitään tekemistä kanssani tulee minulle juttelemaan. 

Ymmärrän että työkaverit, naapurit jne puhuvat kaikenlaista toistensa kanssa. Mutta se että joku tulee jossain puhumaan jota en tunne ja jolla ei ole mitään tekemistä kanssani on vastenmielistä. Ei minua kiinnosta puhua jollekkin random ihmiselle. Vielä vähemmän mennä treffeille sellaisen kanssa

En tiedä, miten tämä nyt liittyy viestiini, jota lainasit, mutta minun tapauksessani ei ollut kyse "ihmisestä jolla ei ole mitään tekemistä kanssani". Oltiin me nyt samassa opiskelupaikassa ja vähän kiusallisenkin selkeästi kiinnostuneita toisistamme. Koskaan ei vaan vaihdettu sanaakaan. Jälkeenpäin ajatellen aika koomista; silloin se tuntui surulliselta.

t: 3

Vierailija

Suomalainen kulttuuri. Voi olla, että nykyään nuoret ovat sosiaalisempia ja avoimempia, mutta ainakin mulle on omasta nuoruudestani tuttua se, että suurin osa ihmisistä on aika ujoja ottamaan kontaktia.

-

Mua aina sekä naurattaa että turhauttaa, kun palstan vinksahtaneen naisvihaajat (a.k.a miesasiamiehet) toitottavat, miten naisilla on helppoa pariutumismarkkinoilla, koko ajan satelee huomiota, kehuja, tarjouksia... Ei tuo ainakaan Suomessa pidä paikkaansa. Kun mä olin nuori, ajattelin, että pojat kiinnostuvat vain, jos on tosi kaunis ja isot tissit, koska eivät pojat osoittaneet kiinnostustaan muuta kuin ehkä kännissä lääppimällä. No, kun lähdin vaihtoon, huomasin, että eri sukupuolet voivat tosiaan ilmaista kiinnostustaan toisiaan kohtaan ihan avoimestikin ja muutenkin kuin lääppimällä.

-

En mä kannata sellaista yliseksuaalista meininkiäkään, mutta kaikille osapuolille olisi helpompaa, jos kiinnostuksen voisi ilmaista jotenkin kevyestikin. Että nuoret oppisivat flirttailemaan - tai ehkä he osaavatkin jo! Se helpottaa parinmuodostusta kummasti! (Ja kun nyt tässä tekstissäni puhuin vastakkaisista sukupuolista, niin toki tämä pätee myös samaan sukupuoleen ihastujuun; mä lähinnä reflektoin omia kokemuksiani).

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat