En halua laittaa lastani päiväkotiin

että olenko jotenkin 'outo', kun näin kammoksun päiväkotihoitoa? Olen käynyt useissa päiväkodeissa tutustumassa ja täytyy kyllä sanoa, että tämä mihin lapseni sai paikan, ei todellakaan ole parhaasta päästä...



Voi vitsi, mitä teen...

Kaikkea kun ei voi saada.

Itse huomasin aikanaan, että tiloihin ja puitteisiin tuli kiinnitettyä huomiota päiväkoteja kierrellessä, mutta loppupeleissä hoitajien persoonat ja ryhmän henki ratkaisee sen, miten homma toimii. Itse ollaan oltu huipputyytyväisiä, vaikk lapsemme tarhassa on yli 80 lasta, monta ryhmää, pitkät käytävät ja kaikki periaatteessa samalla pihalla, pienten piha eristetty vaan sellaisella matalalla aidalla, josta isommat tulee välillä yli "kyläänkin".

Ja tiedän, ettei päiväkotihoito isossa lapsiryhmässä ole hänelle parhaaksi. Toki hän varmasti pärjäisi ja sopeutuisi, mutta myös väsyisi ja stressaantuisi ainakin välillä.



Toisaalta olen kovin yksinäinen ja haluaisin välillä työelämään (toinen lapsi työn alla tällä hetkellä).Opiskeluissa vielä pikku juttuja jäljellä ja tämän vuoden puolella vielä maisteriksi.



Ei ole helppoa ei... Voi kun mieheni voisi jäädä kotiin, mutta ei se vaan kannata, kun minulla ei työpaikasta tietoakaan ja mieheni on hyväpalkkainen, itse tuskin ainakaan heti saisin yhtä hyvää palkkaa... t. ap

Kuten joku sanoi, päiväkodissa merkitsee eniten hoitajat ja heidän luomansa ilmapiiri. On ihan ymmärrettävää "kammoksua" aluksi lapsen laittamista hoitoon (minäkin kammoksuin), mutta käytännön kokemukset yleensä rauhoittavat mielen. :)



Tosin minäkin olen sitä mieltä, että 2-v. on hieman pieni vielä päiväkotiin, mutta eiköhän hän siellä pärjää. Täysin aikuisen perushoidosta riippuvaista 1-vuotiasta en laittaisi vielä päiväkotiin.

Kahden vanha on vielä aika pieni isoon päiväkotiin. Itse laitoin vastaavan ikäisen lapseni perhepäivähoitajalle tuossa iässä osa-aikahoitoon, eli oli hoidossa vain muutaman päivän viikossa. Sinä aikana ehdin saada oman opiskeluni kunnolla loppuun ja viettää myös hieman sitä omaakin aikaa.



Koita etsiä vaihtoehtoja. Osa-aikatyö ja osa-aikahoito? Perhepäivähoitaja? (Juu juu... Ihan oikeasti he kaikki eivät ole ihan kamalia, vaan itse olen onnitunut löytämään kaksi oikein loistavaa, yksityisiä kummatkin.) Löytyisikö alaltasi jotain työtä, jota voisit tehdä kotoa käsin ja palkkaisit lapselle hoitajan kotiin?

niin varmaan saat lapsen hoitoajat järkättyä aika hyvin? Eli voit pitää välillä vapaapäiviä tai hakea lapsen säännöllisesti aikaisin.



Ei tuo minusta pahalta kuulosta. Stressaantumisesta en olisi hirveän huolissaan - KAIKKI lapset, isot ja pienet, stressaantuvat ajoittain hoidossa, ihan kuin me aikuisetkin stressaannumme töissä. Tasapainoinen elämä ja mahdollisuus lepoon auttavat siihen.



7

Olen yrittänyt etsiä vaihtoehtoja, keväällä meillä oli hyvä hoitaja-systeemi kun eräs toinen äiti hoiti lastani muutamana päivänä viikossa pientä korvausta vastaan. Tämä äiti kuitenkin saa toisen lapsen pian, joten se lopahti siihen...



Yksityisiä perhepäivähoitajia on aika vaikea (ellei mahdoton) löytää, siis sellaisia, keillä on ryhmässään tilaa. Helsingissä asutaan. Olen siihenkin vaihtoehtoon jo ehtinyt tutustua. Kai sitä pitää miettiä vaikka hoitajan palkkaamista kotiin, voisin kyllä omalla alallani tehdä töitä esim kotona (tai kirjastossa) suht joustavin työajoin. t. ap

Tuo on aivan normaali tunne 2-vuotiaan äidille. Vuoden päästä olosi on jo aivan erilainen, kun huomaat lapsesi olevan aivan eritavalla kypsä aloittamaan päiväkotihoidon.



2-vuotiaan uhmiksen kanssa ei aina ole "kivaa" olla kotona, mutta olen aivan varma, ettet tule katumaan sitä, jos olet lapsen kanssa vielä vuoden kotona. Ensi vuosi on jo aivan toisenlainen: Voit harrastaa lapsen kanssa hyvin monipuolisia asiota, ei ole vaippoja, voitte keskustella, lapsella alkaa tulla jo huumoria ja hän oppii leikkimään itsenäisemminkin.



Mieti vielä!

Minun lapseni on nyt 3,5v enkä haluaisi vieläkään laittaa tarhaan.Minusta lapset eivät kuulu vieraiden hoidettaviksi sillä aikaa kun aikuiset juoksee mammonan perässä.Kurjaa on se,ettei Suomessa tueta kotiäitiyttä edes siinä mitassa kuin työttömyyttä. Tästä johtuen monen on mentävä rahan perässä töihin.

Meidän perheen päiväkotikokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä Kaikki kolme lastani ovat aloittaneet päiväkodissa n 2-vuotiaana. Alkukankeuksien jälkeen ovat sopeutuneet hyvin ja hoito on ollut ihan hyvää.

Etsin ryhmäperhepäiväkodin netin kautta.. Iso virhe! Olis tarttenu tajuta soittaa yksitysten hoitajien valvojalle ja kysyä onko paikasta tehty valituksia ja milasia. Se on TODELLA kamala paikka kun saa hoitopaikan, joka osottautuu ihan erilaiseksi kuin sopimusta tehtäessä!

Pitää osata kysyä vaikeita ettei tule yhteenottoa, varsinkin ekaa kertaa viedessä se voi olla vaikeaa. Ei kannata tuudittautua hoitajan ehdotukseen: voidaan neuvotella siitä myöhemmin. Meille sanottiin että NÄIN meillä on aina tehty, jos ei kelpaa, voi lähteä!



Omat lapset nykyään päiväkodissa. Pelkäsin lapsia sinne laittaa koska olen itse karannut tarhasta muutamaan otteeseen lapsena.

Mutta pelko oli turha! Lapset tykkää paikasta. Vaikka tarha on iso 100.n lapsen "laitos" niin sitä ei huomaa koska ollaan omissa ryhmissä.

Tarhassa useampi puisto ja tekevät paljon reissuja omilla ryhmillä.

Pienempi lapseni oli 2- vuotias päiväkodin alottaessa ja ryhmänsä nuorin. Isommat auttoi, hoitajat valvoi karkaamisia (lapsi vikkelä) ja alkoivat vihjailemaan että pian tarttee lisätä hakanen oveen mutta siihen ei tarvinut mennä.



Oma päiväkoti on joustavampi paikka kuin yksityinen ryhmis. Henkilökunta ihanaa. Lapsia otetaan syliin, halaillaan.

Siis oikeesti, ihanko totta?!

Itsekin olin päiväkotia vastaan aluksi ja mielestämme saimme "ihan väärään" paikkaan lapset hoitoon. Päätimme kuitenkin kokeilla ja nyt vuoden jälkeen olemme edelleen erittäin tyytyväisiä. Mitä jos tekin kokeilisitte ja jos homma ei suju niin jää taas kotiin?

lapselle on tosi hyvää jos saa vähän kavereita, muuten se näkee vaan sut koko ajan..ja itsellesi se tekee hyvää. (tämä on minun mielipide)

se on sitten toinen asia jos liikutte paljon, silleen että lapsi saa tavata muitakin lapsia.

oma kokemukseni mukaan niin laittaisin, meidän tyttö viihtyy tosi hyvin hän on nt 1v 2kk..sen huomaa silleen kun se oli melkein 2 viikkoa lomalla ja sit kun pääsi päiväkotiin niin illalla kotona se oli todella pirteä ja iloinen..lapset tarvitsee kavereita

Päiväkodit voi olla kivoja tai ei niin kivoja, ite tykkään enemmän pienistä parin ryhmän päiväkodeista. Vähän sama tilanne mulla, jotain olisi kiva tehdä muutakin kuin olla kotona mutta päiväkotiin en halua lasta laittaa. Ratkaisin niin, että meen jatkamaan yliopistolle ja laitan lapsen lapsiparkkiin pari kertaa viikossa 3h. kerhopaikkaa haeskelin, mut niitä ei ole alle kolme vuotiaille.

alle 3-vuotiaana, sitten kerhossa 3 täytettyään. Nyt nuorinkin on 4 ja menee päiväkotiin. Nelivuotias jo taas kaipaa päiväkotia.

Samalla kun muistelen itse olin ihan vauvasta Helsingin isossa tarhassa aina kouluun asti jolloin olin taas valtavalla ala-asteella. Ihan normaali minustakin tuli. On kyllä totta että itsekkin miettisin mitä kaikkea voi sattua, mutta se kärsiikö lapset niin on vain arvailtavissa. (Ei nyt oteta näitä rääkkäystapauksia huomioon)

Päiväkodin koolla, iällä, ulkonäöllä ei tosiaankaan ole aina väliä.

Monella isolla päiväkodilla on ryhmillä omat sisäänkäynnit tai parin ryhmän yhteiset eteiset (=pieni tarha) eivätkä he näe muita lapsia kun ulkoillessa.

Onko tosiaan niin, että alle kolmevuotiaat ulkoilevat samalla pihalla 5-6 vuotiaiden kanssa? Käyttävätkö he samoja kiipeilytelineitä ja keinuja? Silloin ehkä jäisin miettimään turvallisuutta.

Isot talot eivät ole niin haavoittuvaisia henkilökunnan poissaoloista tai huonoista henkilökemioista.