Voisitko mennä naimisiin jo kerran (tai useammin) eronneen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

En, ainakaan mitään kirkkohäitä en pitäisi. Tuntuisi omituiselta että samalaisilla kirkonpenkeillä on miehen suku jo aiemmin istuneet seuraten seremoniaa toisen ihmisen kanssa. 

Meillä ei ole tätä ongelmaa. Menemme kirkossa naimisiin. Mies meni exän kanssa maistraatissa kaksisteen koska hänen sukunsa ei hyväksynyt morsianta. Petti miestä jo ennen häitä mutta koska oli raskaana, mies teki mitä piti.

Vierailija kirjoitti:

Nro 17. Eli meidän moraalikäsitykset ovat kuin yö ja päivä, sekö tekee minusta epävarman?

Minulle on kyllä tärkeää tulla miehen suvun kanssa toimeen ja tulenkin. En kyllä ihmettele miksei teidän häihin ole ketään miehen puolelta halunnut tulla..

AP

Mistä sinä tiedät, miten helposti miehen eka avioero on käynyt? (Siis onko tätä miestä nyt vielä edes olemassa?)

Päätelmäsi minunkin elämästäni on sitä luokkaa, että saatat kuvitella miehesi erostakin vaikka mitä. Emme kutsuneet häihimme muita, saati kertoneet niitä etukäteen, koska emme halunneet yhtään isompia häitä. Molempien puolen sukujen kanssa olemme kyllä läheisissä väleissä ja naimisissa olemme olleet jo yli 10 vuotta.

Ap taitaa olla vielä kovin nuori.

Nro 17. - no sanonpahan vaan, ettet sinä anna itsestäsi hyvää kuvaa, kun itse arvostelet minua epävarmaksi ja "kovin nuoreksi" yhden mielipiteen vuoksi.

Mainitsit miehen eronneen takiasi, mikä kuulostaa siltä, että olet tullut jonkun liiton väliin. Tilanne on aivan erilainen kuin minulla siis. En pystyisi öitäni nukkumaan, jos olisin itse toiminut noin.

Ap

Missäpäin Suomea asuu noin vanhoillisia ihmisiä? Onko avoliittokin este?

Minä nain eronneen miehen. Ex-vaimo lähetti mulle pyytämättä ja yllättäen sähköpostia, jossa haukkui mieheni ja minut. Minua kyseinen daami ei edes tunne, mutta psykologisen analyysin oli kuitenkin saanut tehtyä. :D Se myös korosti moneen kertaan jättäneensä miehen, hän ei siis tullut jätetyksi. Ketä kiinnostaa? Hyvät naurut saatiin hullun kustannuksella eikä yhtään ihmetytä, miksi liitto päättyi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä vastaisin, että sellainen nainen ainakin laskee kiinnostusta. Sarja-avioitujat eivät oikein herätä luottamusta, koska pitäisi olla loppuelämän kestävästä liitosta kyse. Ensimmäisenä tulisi mieleen, että kyseessä on pinnallinen ihminen. Sitten kun paska osuu tuulettimeen, niin kadotaan takavasemmalle.

Mies

Millainen mies tarvitsee kumppanin, joka ei eroa, vaikka mitä tapahtuisi? Mitä voi päätellä miehen käytöksestä tulevassa liitossa, jos kriteeri, jolla puolisoa etsitään, on tuollainen? Teet todennäköisesti palveluksen vaikeista ja väkivaltaisista suhteista eronneille naisille, kun rankkaat heidät pois mahdollisten kumppanien joukosta jo alkumetreillä.

Minä menin. Mies on eronnut kerran avioliitosta ja kerran avoliitosta. Molemmilla kerroilla eri syistä , ekan kerran avioliitto kaatui epäluottamukseen ja jatkuvaan riitelyyn, toisen kerran nainen heitti miehen ulos konkurssin jälkeen. Jos syy olisi ollut molemmilla kerroilla samantapainen, sitten olisin epäröinyt.

Itsekin olin naimisissa 20 vuotta, kunnes mies petti ja jätti. Olisi hurjaa ajatella, että mies olisi ajatellut minussa olevan jotain vikaa, eikä siksi menisi kanssani naimisiin....

hassu sinänsä, että monesti me petetyt emme luota ihmisiin. Minä kuitenkin luotan tähän mieheen täysin. Ilman pienintäkään epäilystä, että hän minua pettäisi ja jättäisi.

Meillä 40+ tätä historiaa alkaa olemaan... 

Vierailija kirjoitti:

Minä menin. Mies on eronnut kerran avioliitosta ja kerran avoliitosta. Molemmilla kerroilla eri syistä , ekan kerran avioliitto kaatui epäluottamukseen ja jatkuvaan riitelyyn, toisen kerran nainen heitti miehen ulos konkurssin jälkeen. Jos syy olisi ollut molemmilla kerroilla samantapainen, sitten olisin epäröinyt.

Itsekin olin naimisissa 20 vuotta, kunnes mies petti ja jätti. Olisi hurjaa ajatella, että mies olisi ajatellut minussa olevan jotain vikaa, eikä siksi menisi kanssani naimisiin....

hassu sinänsä, että monesti me petetyt emme luota ihmisiin. Minä kuitenkin luotan tähän mieheen täysin. Ilman pienintäkään epäilystä, että hän minua pettäisi ja jättäisi.

Meillä 40+ tätä historiaa alkaa olemaan... 

26 jatkaa vielä. 

Ja pidimme ihan oman näköisemme häät. Kirkko, smokki ja valkoinen puku. Uskomatonta, mutta joka ikinen kutsutt (50hlöä) tuli paikalle. Ja kuulin jälkikäteen, että meidän häämme ovat olleet yksi lämminhenkisimmistä häistä, joissa ovat koskaan olleet.

On useasti eronneita, ja on useasti eronneita. Eli on näitä ihmisiä, jotka eivät kykene sitoutumaan syystä tai toisesta. 

Sitten on näitä, jotka ovat parisuhdeihmisiä, haluavat olla avioliitossa, haluavat olla kuolemaan asti yhdessä - mutta silti ovat useasti eronneet. 

Väitän, että nämä viimeksimainitut ovat sitä parempia puolisoja, mitä useammin ovat eronneet. Heillä on valtava tarve kerrankin onnistua, ja tekevät parisuhteen eteen kaikkensa. Heistä on jo karsiutunut nuoruuden itsekkyys ja ehdottomuus pois. He joustavat parisuhteessa paljon, koska haluavat vihdoin viimein onnistua.

Ihan mielenkiinnosta Ap, minkä ikäinen sitten oikein olet? Vaikutat hyvin nuorelta tekstiesi mukaan, "prinsessa sai prinssinsä ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka". Ei se aina niin mene vaikka kuinka yrittäisi, varsinkin jos puoliso oli jopa pettänyt. Ei tuollainen voi olla oikea este.

Tuttavapiirissäni varmaankin puolet on uudessa avioliitossa. Ikää 40-50v näillä naisilla. Jokainen omanlaisensa mukava ihminen. Minun tehtäväni ei ole arvioida kenenkään kelpaavuutta ihmisenä.  Ap ei oikein vaikuta varmalta suhteessa mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta Ap, minkä ikäinen sitten oikein olet? Vaikutat hyvin nuorelta tekstiesi mukaan, "prinsessa sai prinssinsä ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka". Ei se aina niin mene vaikka kuinka yrittäisi, varsinkin jos puoliso oli jopa pettänyt. Ei tuollainen voi olla oikea este.

Olen muutaman vuoden päälle parikymppinen, eli en mikään vanha, mutta en nyt kovin nuorikaan enää. Seurustelun alussa asia ei niinkään haitannut, mutta pikkuhiljaa asiasta muodostui ongelma. Miehellä on paha tapa päästää sammakoita suustaan ja varmaan useamman jälkeen inho asiaa kohtaan paisui tähän pisteeseen. Muistan murehtineeni tätä asiaa ensimmäisen kerran joskus pari-kolme vuotta sitten. Olen tässä nyt sitten odotellut, että aikuistun ja lapselliset mielipiteeni muuttuvat, mutta tämä vaan pahenee. Tajuan kyllä, että olisi tyhmää hylätä mies menneisyyden virheen vuoksi, mutta jostain syystä tunnen alemmuutta, kun en voi mielestäni koskaan olla hänen elämänsä tärkein rakkaus.

Ei minulla mielestäni ole mitään prinssi ja prinsessa mielikuvaa, mutta asia kun nyt ei vaan ole niin mustavalkoinen. Tunnen tämän eksän myös ja ihmettelen usein miten ne kaksi oikein naimisiin päätyivät. Hän ei todellakaan ole mitään vaimomateriaalia. Ihmettelen, miten hän on kelvannut ja minun kanssa ei sitten halua kiirehtiä.

Uskoisin, että ympäristötekijät vaikuttavat mielipiteisiimme tämän asian suhteen. Omat vanhempani ovat olleet naimisissa kohta 30 vuotta, eikä suvussakaan pahemmin avioeroja ole. Miehen perhepiirissä taas avioerot ovat tuikitavallisia. Uskovainen en ole.

Ap