Miten eroon häpeästä?

Vierailija

Mä kärsin häpeästä, joka pilaa koko elämän. Se hallitsee niin paljon, että välttelen monia asioita.
En pysty olemaan töissä, kun pelkään virheiden tekemistä ja arvostelun kohteeksi joutumista. Mun pitäisi tehdä kaikki täydellisesti. Uuvuttavaa ja stressaavaa. Kortisolitasot hipoo pilviä. Kaikki mitä teen on mielestäni epäonnistunut ja näen niissä virheitä.
Tiedostan tuon häpeän olevan kaiken oireilun taustalla, mutta olen jäänyt siihen jumiin. En osaa työstää asiaa. Olen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Terapiaan ei ole varaa. Olen käynyt omalla terveysasemalla juttelemassa. Antaisivat masennuslääkkeet, mutta koen etteivät ne ole ratkaisu tähän ongelmaan.
Onko kellään kokemusta, mikä auttaisi?

Kommentit (7)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ainakin voisin neuvoa, että etsi kirjastosta häpeää koskevia kirjoja. Siitä aiheesta on kirjoitettu hyviä kirjoja.

Heh... nyt minä tunnen häpeää, etten lukenut avaustasi tarpeeksi huolellisesti. Mainitsit lukeneesi jo kirjallisuutta... auts.

Vierailija

Itsellä sama. Eroon pääseminen on hankalaa, mutta tavallaan niihin omiin virheisiin turtuu kun niitä tarpeeksi tulee. Ainakin joissain asioissa. Sitten sitä vaan ajattelee, että "Aha, taas mokasin ja tuo ajattelee minusta nyt tätä ja tuota, mutta ihan sama, ei ole mun ongelmani jos toista minun mokani häiritsee" Tuo ajatus toki kirosanoilla sävytettynä, mutta koska olemme vauva-aiheisella sivustolla niin jätän ne tällä kertaa pois. Kaikki vastakkaisen sukupuolen lähestymiseen ynnä muuhun vastaavaan toimintaan liittyvät asiat taas aiheuttavat suunnatonta häpeää ja ahdistusta, ja siksipä niitä välttelen kun eivät ole edes pakollisia asioita tehtäväksi.

Terveisin Naispelko22

Vierailija

Mulla on kokemusta, koko 34v. elämäni ajalta.. Kaikki pohjaa kovaan ja alistavaan isään, ja hirvittävään koulukiusaamiseen. Ulospäin olen tyypillinen "nössö", luuseri ym. koska häpeän itseäni niin paljon, että annan kenen tahansa haukkua tai syyllistää minua, koen ansaitsevani kaiken paskan.

Yritin opiskella toissa vuonna amiksessa, mutta mm. kiusaamisen takia en jaksanut. Siellä oli kaksi naista, 3-kymppisiä, jotka olivat sellaisia luoka häirikköjä (kyllä vaan, tälläistä on myös aikuisopiskelussa..). He vitsailivat rääväsuisesti omiaan kesken opetuksen, mutta minua kohtaan he olivat nimenomaan erittäin ilkeitä.

KAIKKI johtuu mun häpeästä ja alistumisesta, menin suorastaan paniikkiin kun tein virheen labrassa, ja nämä naiset järjestivät aina huomatessaan hirveän shown, jota muut vaivaantuneena katsoivat vierestä. Itse kun tekivät virheen ja vaikka opettaja siitä huomautti, nauroivat räkäisesti tai vitsailivat.

Kerroin tuon sinulle siksi, että minäkin olen vasta ihan viime vuosina alkanut todella tajuta, kuinka syvällä ajatus mun pahuudesta ja huonommuudesta on mulla on. SILLÄ SITÄ HÄPEÄ ON. Sinä koet että olet ihmisenä paha, arvoton, huono, haitaksi ja vaivaksi muille ym. SITÄ SINUN ON TYÖSTETTÄVÄ.

Sinun on ymmärrettävä, että sinulla on oikeus virheisiin, oikeus olla joskus väärässä ja olla silti hyvä tyyppi, oikeus suuttua ilman että koet siitä huonoa omaa tuntoa jne.jne. Tsemppiä sinulle!!!

Mulle terapeutti muuten sanoi, että ajattele itseäsi sinä pienenä tyttönä, joka ensi kertaa menee esikouluun, ja joka pelkää kuollakseen. Tunne rakkautta ja empatiaa sitä pientä tyttöä kohtaan, joka sisimmältäsi olet vieläkin. Ymmärrä, että et ole itse syyllinen siihen, mitä sinulle on elämässä tapahtunut.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat